Onnettaren suosikki on selvillä!

Arvonnan voittaja on selvinnyt!  Kiitos teille kaikille osallistumisesta kisaan ja paljon onnea voittajalle! Suuren urheilujuhlan tapaan, on tietysti pidettävä hieman jännitystä yllä, joten enpäs paljastakaan voittajaa ihan vielä. Tietysti voit hieman lintsata ja kelata suoraan alas ja maaliin, sieltä se nimikin löytyy :)

Tämä syksy on ollut toistaiseksi mahtava. Ei ole tarvinnut vielä edes täysin kohdata sitä tosiseikkaa, että kohta on jo lokakuu ja edessä vuoden ankeimmat ja synkimmät kuukaudet. Aurinko on lämmittänyt jopa niin, että tämmöinen vilukissakin on melkein hikoillut puutarhahommissa. Mahtavaa, ettei tarvitse palella, kuten kesäkuussa.

Kukkasipulit olen jo saanut kaikki maahan, mikä on kyllä pienoinen ihme. Aikataulutuksen vuoksi hommassa vaan piti nyt olla tehokas ja aikaansaava.  Pakko se taitaa olla meikäläisen paras motivaattori.

On jotain mitä odottaa

Puutarhatyöt eivät sinänsä juurikaan houkuttele. Edessä on oikeastaan vain ne tylsimmät askareet. Ruukkujen tyhjennystä ja putsausta, kasvitukien keräämistä, siivoamista ja loppujenkin kesäkukkien tunkiolle viskaamista. Haravoinnista sentään tykkään ja sitä riittää. Koitan potkia itseäni takalistoon ajatuksella, että syksyllä, kun jaksaa siivota ja valmistella puutarhansa hyvään kuntoon, pääsee keväällä helpommalla ja saa keskittyä oleelliseen. Eli tietysti kevätkukkijoiden ihailemiseen ja satojen taimivauvojen kasvattamiseen ikkunalaudoilla.

Saapuva syksy voi ottaa koville. Siksi tekikin mieli kaivaa muutamia oikein kukkaisia kuvia keväältä muistuttamaan siitä, miksi syksyn ja talven yli rämpiminen kannattaa ja ihan hymyssä suin. Elämän tekee mielekkääksi se, että on jotain odotettavaa ja meillä puutarhaihmisillähän sitä odotettavaa on aina!

Kevätesikoita ja balkaninvuokkoja

Kevät on lempivuodenaikani. Näitä kuvia katsellessani oikein rinnassa läikähtää se odotus ja ilo, mitä uusien kukkijoiden ja kasvin alkujen näkeminen mielessäni herättää. Kasvuvoima hämmästyttää joka kerta. Lumen alta paljastuva maa on hetkessä täynnä elämää. Jonain marraskuisena maanantaina, kun vettä sataa vaakasuoraan ja pimeys valtaa maan klo 15. täytyy muistaa katsella näitä keväällä otettuja kuvia ja paeta hetkeksi todellisuutta.

Mutta se arvonta! Ilokseni teitä osallistujia kertyi oikein mukava määrä ja päästiin ihan arpajaisten tunnelmaan täällä kotona. Kaikille väkersin (ei mitenkään taiteelliset, mutta kumminkin) arvat ja sääntöjen mukaanhan niitä sai joko yhden tai kaksi.

Onnettarena toimi tällä kertaa tyttäreni, joka innostui hommasta niin, että olisi arponut vaikka kuinka monta voittajaa :) No, peli on peliä ja vain ensimmäinen arpa voittaa.

 Tällä kertaa voiton vei.....

Paljon onnea Pelaguu!! Heti, kun saan osoitetietosi, pistän paketin postiin.

Nämä lähtevät nyt uuteen kotiin!

Viihtyisää viikkoa teille kaikille!

Vielä pinnistellään

Ei tee mieli luovuttaa kukkien suhteen ihan vielä. Kuvattavien joukko supistuu päivä päivältä, mutta vielä syyskuun lopussakin jotain sentään löytyy. Sekä kevätkukkijoihin että loppukesän kukkiin kannattaa panostaa. Keväällä jokaisen kasvin nouseminen maasta on suuri ilo ja syksyllä puolestaan viimeiset kukkijat antavat pehmeän laskun syksyyn.

Rantakukka - Lythrym salic.

Rantakukat ovat tänä kesänä loistaneet. Lieneekö viileät ja kosteat kelit olleet mieleen. Vielä niissä riittää väriä. Oikeastaan ovat olleet niin kauniita, että taidan hommata niitä lisääkin. Minulla ne eivät ole itsekseen juurikaan levinneet.

Valkoinen, nimetön leimu

Tämän leimun olen joskus saanut tuttavalta ja sen puhdas valkoisuus viehättää. Auringossa se sai helposti härmää, joten siirsin sen kasvamaan hieman varjoisempaan paikkaan. Katveessa kukinta tuppaa viivästymään, vasta nyt se availee nuppujaan. 

Tämä syyspäivänhattu on putkahtanut itsekseen jonkin kasvin mukana. Syksyllä ei olla enää turhan ronkelia kukkien värin suhteen. Keltainen passaa oikein hyvin!

Maahumala pyrkii karkuun ruukustaan. Siitä vaan, kunhan ei suuntaa kukkapenkkejä kohti.  

'Nelly Moser'

Kärhöjen kesä oli outo. Ne kasvoivat reheviksi, mutta kukintaa sai odotella hirmu pitkään. Nyt sitten nuppuja pukkaa, mutta tuskin ne kaikki ehtivät enää kukkia. Semmoista kärhöilotulitusta ei tänä vuonna näkynyt. Aurinkoa olisivat vissiin nekin kaivanneet.

Kivikkotörmäkukka - Scabiosa columbaria f. nana 'Pincushion Pink'

Kivikkotörmäkukka on kukkinut koko kesän. Tälläiset mykerökukkaiset kasvit ovat mielestäni niin suloisia. Törmäkukkia voisi rohmuta puutarhaansa vaikka minkälaisia.

Kesää ja syksyä rinta rinnan

Verenpisarasta ei syksyn tuloa huomaa. Se kukkii täyttä häkää, vaikka hoitajansa on jo sitä laiminlyönytkin. Ei ole lannoitettu ja kastelukin on jäänyt säiden armoille. Keltaiset lehdet värittävät nurmikkoa, mutta harava ei ole vielä käteen asti ehtinyt.

Tämä kesä oli sormustinkukkien loistoa. Vielä kukkii niistäkin jokunen haaleassa syysasussaan. 

Mukavaa viikonloppua!

Ahkerointia pihamaalla

Mahtava aurinkoinen keli innosti pihalle

Toisinaan sitä saa paljon aikaiseksi! Tänä iltana voin myhäillä tyytyväisenä, sillä kaikki kukkasipulit ovat onnellisesti maahan laitetut. Tosin yksi sipulitilaus on vielä tulossa ja eiköhän sipuleita tule jokunen vielä alennuslaareistakin haalittua, mutta suurin kuoppausvaihe on takana. Nyt vaan odottelemaan kevättä, voi mikä koettelemus tällaiseille kärsimättömälle tarhurille, joka haluaisi nähdä työnsä tulokset heti.

Viime keväästä viisastuneena yritin olla istutuspuuhissa näppärä. Kuvasin sipuleiden istutuspaikkoja puhelimella ja lisäsin tekstit, jotta voin sitten keväällä tarkistaa, mitä missäkin kasvaa. Talvi tyhjentää meikäläisen päänupin aina niin tehokkaasti puutarhanhoidon suhteen, että lunttilaput ovat tarpeen. Voivat olla paikallaan jo näin syksylläkin, jottei tule kaiveltua jo istutettuja sipuleita halki, niinkin on nimittäin käynyt.

Syyskimikkiä ja kastikkaa

Kukkien määrä vähenee päivä päivältä. Surkeaa, mutta eipä auta itku markkinoilla. Vielä kuitenkin uusia kukkia avautuu. Syyskimikki on ruvennut kukkimaan ja on varsin viehättävä kastikoiden seassa. Koristeheinien arvon tunnistaa näin syksyn edetessä, kun kaikki muu alkaa rapistua ja ruskettua. Heinät ne vaan jaksavat heilua.

Syyskimikin kukinto on niin kaunis

Valkoalpi on yksi loppukesän suosikeistani. Sen kukan kaartuva muoto on mielenkiintoinen. Kumppanuuteni tämän ylvään kasvin kanssa ei vain ole vielä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Valkoalpi on melko arka ja saattaa hyvinkin kuolla talvella, mikäli se ei pääse lämpimään kohopenkkiin. Oma kasvini on kyllä talvehtinut ja levinnytkin, mutta kukinta on vaisua. Olen istuttanut sen liian varjoon ja kuivaan. Niinpä siirsin taimia kesällä paremmalle paikalle ja jään jännittämään kevättä. Nouseeko kasvi kukoistukseen vai heittääkö veivinsä?

Lysimachia clethroides - Valkoalpi

Vaikka kukkaloisto hiipuu, niin värejä luonto vielä onneksi tarjoaa. Siemenestä kylvämäni härmesalviat loistavat syksyistä maisemaa vasten. Leikkimökin katolla villiviini alkaa punertaa ja puissa on yhä keltaisempaa.

Luonnon väriterapiaa

Hurmesilkkiheinä ei pettänyt tänäkään vuonna. Sen punaiset latvat ovat hieno näky syksyisessä puutarhassa.

Romanttinen pallohortensia kukkii, kukkii vaan. Se henkii vielä kesäistä tunnelmaa. Auringon leikkiessä sen pehmoisissa kukissa, olin kesässä jälleen.

Varsinaiset kesäkukat ovat saaneet jo kyytiä. Joitakin sinnittelijöitä on vielä jokunen. Heliotroopin ja isosamettikukan liitto on kyhätty perhosten houkuttelemiseksi. Ei ollut perhosten suosikki, mutta muuten ihan sievä kokonaisuus. Heliotrooppi ei kylmästä kesästä innostunut.

Kesäkukat ovat siis jo ränsistyneet, joten syyskukkia olen jo joitakin ostellut. Pari syklaamia ja marjakanerva pöydällä ilostuttavat. Koko kesän vallinnut hempeän romanttinen värimaailma jatkuu edelleen.

Kynttilätkin ovat löytäneet tiensä pöydille valaisemaan pimenevää iltaa.

Syyskuun tunnelmia

Pimeneviä iltoja kynttilöineen ja värikkäitä lehtiä. Syksy on kaunista aikaa, vaikka kesänlapselle se ottaakin koville. Kovasti toitotetaan taitoa elää hetkessä. Yritänkin siis nauttia syksystä ja löytää niitä kuuluisia hyviä puolia. Vielä se on helppoa, kun on lähes kesä. Parin kuukauden päästä koetellaan ihan eri tavalla. Tsempataan taas uutta kevättä kohti!

Summer snow-lumikärhö on jaksanut kukkia mahdottomasti ja pitkään. Köynnöksen peittyessä valkoisiin kukkiinsa ymmärtää hyvin sen nimen merkityksen. Muunlaista lunta ei vielä kaivattaisikaan.

Mikäli lumikärhö peittyy untuvaiseen lumeen, on hortensiat kuin upottavaa hankea. Kukat ovat jo liiankin muhkeat, sillä varret taipuilevat niiden painosta maahan.

Hortensioiden kukissa on suloinen säväys pinkkiä

Keväällä hommaamani puutarhapatsas on saanut tuta, minkälaiseen kasvipuutarhaan onkaan joutunut. Poika koittaa kurkistella, josko täältä näkisikin jotain!

Hei, jotain rajaa näiden kasvien kanssa!

Huovinkukat ilahduttavat, vaikka ovatkin keltaisia ja vaikka ovatkin pieniä. Niiden olemuksessa on kuitenkin jotain kovin sympaattista.

Ihana keijunmekkoverho heiluu vielä terassin edustalla. Kohta tulee aika heittää sillekin hyvästit. Jos olisi tiloja, koittaisin talvettaa!

Syksyllä löytää yllätyksiäkin. Keväinen hankintani, erikoinen vihertävä esikko ryhtyi kukkimaan uudestaan! Esikot ovat tänä kesänä kasvattaneet hirmuiset lehdet. Ehkäpä se lupaa hyvää kevään kukinnalle.

Punahatuista en saa kyllikseni, mutta ehkäpä te saatte niistä jo yliannostuksen! Lähes joka postauksessa, kun näitä tuppaa nyt olemaan. Nämä jämäkät ja selkeät kasvit ovat nääs niin suloisia, että voisin täyttää niillä koko pihani! Eihän semmoiseen tietenkään oikeasti kykene, kun kaikkea muutakin täytyy pieniin neliöihin mahduttaa, heh.

Varjohiippojen lehdissä on hauskaa värikkyyttä. Kiva nähdä, miten kukkivat keväällä. Tänä kesänä hommasin elämäni ensimmäiset varjohiipat.

Varjohiipan lehteä reunustaa punertava reunus

 Blogiystävältä saadut kilkat kiemurtelevat kivikossa vielä raikkain, vihrein lehdin. Koivut sen sijaan viskovat jo keltaisia lehtiään pitkin pihaa. Kohta saa tarttua haravan varteen.

 Pieni mökkikin löytyi hautautuneena kasvillisuuteen. Kohta se pääsee taas loistamaan, kun kynttiläaika alkaa.

Tunnelmallista viikkoa!

Kesä piipahti kylään!

Ihan ensimmäiseksi suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja tervetuloa uusille lukijoille blogiini!  Vielä on aikaa osallistua kukkasipuleiden arvontaan. Kannattaa pistää arpa vetämään.

Aina näin syksyä kohti mentäessä mieleni valtaa melko flegmaattinen fiilis puutarhanhoidon suhteen. Ehkäpä se on mielen keino päästä hiljalleen irti kesästä ja valmistautua siirtymään talviteloille. Viime päivinä aurinko on hellinyt niin ihanasti, että virtaa puutarhatöihinkin on vielä löytynyt ihan kunnolla. Saimme tehtyä pari kukkapenkin laajennusta, jotka ovat muhineet loputtoman ideahautumoni sopukoissa. Miten paljon tulikaan taas uutta pinta-alaa istuttaa uusia hankintoja, kun keväinen taimimania iskee!

Keskuspenkki laajeni

 Lapiota onkin heiluteltu siihen malliin, että haaveet kukkapenkkien täyttämästä takapihasta alkaa olla jo enemmänkin totta kuin unelmaa. Nurmikko on kaventunut lähinnä poluiksi istutusalueiden väliin. Pienessä pihassa suuret istutusalueet ja selkeät linjat saavat pihan näyttämään isommalta ja avarammalta. Siinäpä hyvä peruste sille, miksi kukkapenkkejä on vain saatava lisää ja lisää :)

Samoin kävi pensaspenkille

Pienet kukkasipulit ja narsissit olen saanut jo aika hyvin istutettua maahan. Vielä on suuri joukko tulppaaneita, liljoja ja laukkoja odottamassa multiin pääsyä. Laajennusosiin kukkasipuleiden hautaaminen käy onneksi kuin leikki, kun ei ole muita kasveja edessä hommaa hidastamassa. Muualla saakin käyttää sitten enemmän lapiota ja luovuutta, jotta sipulit saa tarpeeksi syvään rikkomatta muiden kasvien juuria.

 Louise Odier on intoutunut vielä kukkimaan. Sen kukissa on aivan jumalainen tuoksu! Sitä pitää ehdottomasti mennä nuuskimaan aina, kun pihalla kulkee. Kukka on muodoltaan yltiöromanttisuutta pursuava, mutta juuri siksi niin ihana. Toivottavasti se myös talvehtii. Hieman olen epävarma sen suhteen, mutta ruusu oli vaan pakko saada siitä huolimatta, kun se on niin kaunis.

Päivänliljat eivät oikein menesty meillä. Kauniin punainen 'Little gipsy ruby' on sentään kukkinut. Päivänliljojen viihtymättömyys lienee jälleen kotipuutarhurin vika.  Olen istuttanut ne liian varjoon ja muiden kasvien sekaan tukehtumaan. Paljon olisi siis vielä kasvien siirtelyä ja muokkaamista edessä. Puutarhanhoitoni onkin kuin palapelin kokoamista ja aina ei palaset loksahda todellakaan heti paikoilleen.

Hemerocallis 'Little gipsy ruby'  

Ajatelkaas, että kohta ollaan jo syyskuun puolivälissä ja vielä on monta urhoollista kukkijaa jäljellä! Kesäkukkien tilanne alkaa tosin olla melko surkea, sillä en ole enää jaksanut niitä hirveästi hoitaa, kun kuolevat kohta kuitenkin. Selkeästi olen enemmän perennatarhuri. Kesäkukissa on kuitenkin muutamia, joita ilman ei voi elää, kuten kosmokset!

Cosmos 'Fizzy pink'

Kosmokset kukkivat pitkälle syksyyn

Tuoksumiekkaliljan yksi sipuli kukkii monen kukan verran, kätevää! Uusia nuppuja ilmaantuu vieläkin.

Luppion kukkineetkin kukat ovat viehättäviä. Ilmeisesti tämä luppio on kiiltoluppio, mutta noista latinankielisistä nimistä ei voi aina olla kovinkaan varma näiden luppioiden kanssa.

Sanguisorba parviflora, jokin luppio.

Hohdekukat ja punahatut ovat nyt muhkeimmillaan. Leikkaan monet perennat aika surutta ja vastoin ohjeita matalaksi jo syksyllä. Hohdekukat ja punahatut ovat kuitenkin sen verran arkoja tapauksia, että niiden varsia en henno katkoa. 

Hauskaa viikonloppua!

Kesä jatkuu!