Motivaation metsästystä

Lunta sataa, mutta kevät lähtestyy vääjäämättä. Kohtahan on jo maaliskuu eli ihan oikea kevätkuukausi. Tämä viikko menikin koko perheeltä tiiviisti noroa tai jotain muuta vatsavirusta sairastaessa, yök!

Kosmoskukat innostavat aina

Kaivelin kuva-arkistojani ja pyrin löytämään motivaatiokuvia. En ole meinaan tehnyt elettäkään siemenkasvatusten eteen, mutta vielähän tässä on aikaa. Aurinkoisina päivinä, kun tintit laulavat ja räystäät tippuvat, kukkahommelit alkavat kummasti pyöriä mielessä enemmän ja enemmän.

Talvi olisi kait hyvää aikaa suunnitella ja pähkäillä seuraavan kesän hankintoja. Kyllähän niitä tulee toki pähkäiltyä, mutta useimmiten menen kuitenkin vaan fiiliksen mukaan edelleen. Harvemmin suunnitelmat pitävät tai niitä edes muistaa, kun taimitarhalla irti päästetään, heh. Joitakin ihanuuksia olen silti vaalinut suunnitelmissa jo vuosia, kuten tähtiputkia. Niihin ei kyllästy ihan äkkiä. Herkät ja kauniit neulatyynykukinnot viehättävät aina vaan.

Usein tulee hankittua vaan kaikkea kivaa. Niin kuin tämä oranssi aasiankullero, joka on kyllä tosiaan hirmu kiva, mutta orpo. Tarvis vierelleen jonkin sinisen tai lilan kukkijan, hmm.

Kasvien eri muodot ja tekstuurit innostavat kokeilemaan vähän sitä sun tätä. Jänönhännän ihanat pehmoiset tähkylät suorastaan pakottavat hipalailemaan niitä aina ohikulkiessa. Tämä yksivuotinen heinä on muuten tosi helppo kasvattaa, kannattaa kokeilla.

Kuvan värejä käsitelty

Ettei ihan pehmoiluksi menisi, niin onhan puutarhasta löydyttävä vähän särmääkin. Idänunikkojen suorastaan piikkisiltä vaikuttavat nuput ja lehdet ovat aikas jännittävät.

Alppipiikkiputki onkin sitten jo tosi jännittävä. Kukan väri on harvinaisen metallisen sininen ja koko kasvin muotokieli on erikoinen. Joku joskus minulta kysyikin, että onkos tuo kukka oikea vaiko tekokukka =) Harmikseni viime vuosien talvet ovat verottaneet kasvia aika rankalla kädellä ja suuresta puskasta on enää rippeet jäljellä. 
 

Motivaatiokuva parhaimmillaan. Heliotroopin ihana tuoksu piirtyy mieleen, aah. Jotkut teistä varmaan kasvattavatkin parhaillaan itse tätä ihanuutta, itse olen aina hommannut nämä taimina. Muistaakseni vaatii pitkän kasvatusajan.

Liljan tuoksusta en puolestani niinkään pidä ja ulkonäöltäänkin ne ovat vähän liian juhlallisia, mutta kun ne istuttaa muiden kasvien sekaan, niin niistä tulee ihan vastustamattomia. Ne ovat kukinnoltaan niin täydellisiä, että vaativat ympärilleen vähän huolettomampaa tunnelmaa, luulisin.

Nyt pääsen ampaisemaan teidän kaikkien blogien ääreen, sieltä se paras puutarhainnostus on aina löytynyt. Mukavaa alkavaa viikkoa ja maaliskuuta kaikille!

Kiehtovat kirjopikarililjat

Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris) kuuluu keväisten sipulikukkien ehdottomiin kaunottariin. Viehättävän hennon kasvutapansa ohella sen ruutukuvioiset kukat tekevät kasvista helposti tunnistettavan ja erityisen kiinnostavan. Joka kevät odotan näiden kellohelmojen kukintaa yhtä hartaasi. Erityisen iloinen olen siitä, että kirjopikarililjat näyttävät leviävän puutarhassani ihan mukavasti.

Kirjopikarililjan syvän purppuranpunainen väri on aikas ihana, eikös? Kukan kuihduttua kasvi tekee siemenkodat, joiden uumenissa köllöttelevistä siemenistä kirjopikarililja leviää suotuisalla kasvupaikalla tehokkaasti. Siemenkotia ei siis kannata kiiruhtaa katkaisemaan kukinnan loputtua, vaan antaa siementen rauhassa kypsyä. Joskus kesällä siemenkodat poksahtavat auki ja valmiit siemenet sinkoutuvat kasvupaikoilleen.

Kirjopikarililjan nuokkuva ja hento kasvutapa näkyy jo ennen kukintaa

Kirjopikarililjat kukkivat meillä toukokuussa ja hieman katveisemmassa paikassa kukinta kestää kokemuksieni perusteella kauemmin. Täydessä auringossa kukinta-aika on aika pian ohi, mutta niinhän se on monella muullakin kasvilla. Keväällä sitä ei onneksi liiemmin jouda surra, kun uusia kukkijoita aukeaa aina edellisten tilalle.

Kirjopikarililjan valkoinen muoto on myös ihana ja yhdessä vaiheessa hommasin nimenomaan näitä valkoisia. Nykyään taidan pitää ihan yhtä paljon molemmista väreistä. Pikarililjoista on saatavilla kaikkia erikoismuotoja ja nehän vasta herkkuja olisivatkin! Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt vain näihin perinteisiin tapauksiin.

Valkoisessa ruutukuvio on usein hyvin haalea

Kirjopikarililjojen kerrotaan suosivan kosteaa, jopa märkää kasvupaikkaa. Luontaisilla kasvupaikoillaan ne kasvavat kosteilla niityillä. Kasvi sopiikin mainiosti vaikka lammen reunamille kasvamaan. Koristeheinien seassa kasvi olisi ihana, mutta harva heinä on vielä touko-kesäkuussa meidän oloissamme kovinkaan näyttävä.

Siron kasvutapansa vuoksi olen sijoittanut kirjopikarililjat istutusten etualalle, jotteivat ne huku rehevämpien kasvien sekaan. Heidinkukan ja pienilehtisen kuunliljan kaverina se pärjäilee oikein mainiosti.

 Puutarhani ei ole olosuhteiltaan ehkä paras mahdollinen kirjopikarililjoille. Maa kuivuu keväisinkin nopeasti ja kesällä vaivaa helposti kuivuus. Lammen virkaa hoitaa pieni puutarha-allas, jonka vierellä kirjopikarililjan kukat näyttävät sieviltä, vaikka kosteaa maaperää ei tarjolla olekaan. Kirjopikarililja ei taidakaan ihan vähästä säikähtää, vaan siinä on sopivasti sitkeyttä kasvamaan hieman kehnommissakin oloissa.

Helmikuu on pärähtänyt käyntiin, jee! Kevättä kohti mennään =)