16 tammikuuta 2018

Kesän muistoja

Eipä ollut viime kesä puutarhurin unelma säiden puolesta. Mieleen jäi sateet ja kylmyys ja kylmyys ja sateet. Eihän sitä saisi pienestä lannistua, mutta kyllä jossain vaiheessa rupesi niin lujaa ärsyttämään, että heitin puutarhahanskat nurkkaan. Kuviakin tuli otettua tosi vähän. Noita kuvia näin talven keskellä katsellessani, tajusin kuitenkin että on se kesä silti vaan hienoa aikaa, vaikka ei säät aina kohdallaan olisikaan. On kukkia, vehreä luonto ja valoa! Iloiten olenkin ottanut vastaan jokaiseen päivään lisääntyvät valoisat minuutit. Kohta on taas kevät ja uusien unelmien aika.



Kärhöjä on kiva kuvata, kun ovat niin kuvauksellisia. Uskollinen kärhöni 'Hagley Hybrid' kukkii aina runsaasti ja kauan. Sen kukat eivät sateistakaan piittaa.


Aurinkokin on todistettavasti joskus paistanut!



Hopeamaruuna on ihan viehko tapaus värinsä puolesta. Sopii kivasti kaveriksi monelle kasville. Tuppaa vaan leviämään melko tehokkaasti, joten kurittaa sitä pitää. Yleensä se pysyy myös tukevasti pystyssä, mutta viime kesänä jouduin sitäkin tukemaan sateista johtuen.


Liljoja taidan laittaa keväällä lisää. Ne sentään lähtökohtaisesti kukkivat hyvin ja pysyvät pystyssä. Vaikka tykkään tehdä puutarhassa kokeiluja ja haalia vähän erikoisempiakin kasveja, on hyvä että penkeissä on joitakin peruskasveja, jotka kukoistavat aina.



'Spring Pink'



Siemenkylvöjen osalta ei viime kesä ollut menestystarina. En kylvänyt kuin koristetupakoita ja leijonankitoja. Molemmat kyllä kukkivat, mutta meni pitkälle loppukesään. Onneksi penkeissä on näitä itsekseen kylväytyjiä, kuten tämä maariankello.






Sormustinkukat kuuluvat niihin peruskasveihin, jotka kukkivat aina. Ne taisivat viihtyä kesän kosteudessa, kun kasvoivat ihan kunnon mittoihin.


Ruusuthan eivät tunnetusti sateista pidä ja se tuli nähtyä. Kukat ja nuput ruskettuivat ja kameran kanssa sai olla nopea, jos halusi edes muutaman kunnon kuvan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

23 joulukuuta 2017

Tunnelmallista joulua!

Tervehdys pitkästä aikaa! Blogini on viettänyt hiljaiseloa, mutta näin kun kevättä kohti jo kovaa kyytiä mennään, niin eiköhän tämä tästä henkiin vielä herää. Nyt kuitenkin oikein suloista joulua kaikille lukijoille!




11 elokuuta 2017

Ihanat tähtiputket

Olen ennenkin turissut tähtiputkista ja syykin on selvä, tykkään niistä kuin hullu puurosta! Kasvi on vaivaton ja viehättävä. Tämäkin perenna on parhaimmillaan ryhmänä, yksittäinen kukka on aika vaatimaton, läheltä tarkasteltuna toki kiehtova, mutta näyttävyyttä kukkapenkkiinsä saa istuttamalla näitä heti suosiolla useamman taimen. 


Takana oleva tummanpunainen isotähtiputki on 'Rubra', vaaleanpunainen on ehkä 'Roma'


Omaan jonkinlaista taipumusta keräilyyn, joten isotähtiputkiakin on tullut hommattua eri lajikkeita. Nimilaput on jopa tallessa, mutta eipä mulla enää ole hajuakaan, kuka näistä on kuka. 



'Rubra' on kasvultaan selvästi matampi kuin vaaleanpunainen toverinsa.




 Isotähtiputket ovat siksikin mainioita kasveja, että ne ujuttautuvat toisten kasvien lomaan, mutta niillä ei ole rasittavaa taipumusta kaatuilla tai kasvaa holtittomiin mittoihin. Koristeheinien kanssa ne sopivat mahtavasti yhteen.

Kaukasiantähtiputki-Astrantia maxima
 Kaukasiantähtiputki poikkeaa hieman muista tähtiputkista. Sen kukat ovat selvästi suuremmat ja muodoltaan yksinkertaisemmat. Lehdistö sillä on kiiltävän vihreä. Kuten kaikki tähtiputket, myös tämä kukkii pitkään. Kaukasiantähtiputki myös leviää suhteellisen hanakasti.




Lajikkeiden erot ovat välillä hiuksenhienoja. Tällä suloisella valkoisella isotähtiputkella on viehättävät punerrukset terälehtien ulkosyrjällä. 


Tällä valkoisella lajikkeella puolestaan on vihertävää joukossa. Toinen on varmaankin 'Shaggy' ja toinen ns. alkuperäinen laji Astrantia Major. Onko kellään teistä lukijoista parempaa tietoa?  



Tänä kesänä puutarha on saanut olla villinä ja luonnollisena, en jaksa taistella luonnonvoimia vastaan, koska se olisi turhaa ja toistaalta villi, huoleton ja niittymäinen puutarha innostaa aina vaan enemmän. Isotähtiputket ainakin istuvat siihen ideologiaan mainiosti.

Bloggeri ilmeisesti vastustaa ajatusta, koska kuvien lisääminen oli tänään työn ja tuskan takana. Lopetan siis tältä erää tähän, ennen kuin heitän tietokoneen ikkunasta isotähtiputkipuskaan. 😉


Aurinkoista viikonloppua!



30 heinäkuuta 2017

Sinivaleunikko-Meconopsis betonicifolia

Harva perenna saa osakseen niin suurta ihailua kuin taivaansinisin kukin kukkiva sinivaleunikko. Kukat ovat suuret ja unikkomaiset, kuten kasvin nimestä voi päätellä. Tänä vuonna sinivaleunikkoni ovat kukkineet kauan ja runsaasti. Kukintaa on jatkunut jo kuukauden päivät ja vielä on mukavasti nuppuja jäljellä. 







Sinivaleunikon sanotaan viihtyvän happamassa maassa ja puolivarjossa. Näyttää vahvasti siltä, että kun tämän kasvin onnistuu istuttamaan sille mieluisaan kasvupaikkaan, se kyllä viihtyy vuodesta toiseen ja leviääkin. Monen kasvin kohdalla talvimärkyys on tappavaa, eikä sinivaleunikkokaan tee sen suhteen poikkeusta. Kasvi kannattaakin istuttaa kohopenkkiin suojaisalle paikalle.



Kukkien väri vaihtelee valon määrän mukaan, aurinkoisella säällä väri taittaa lähes turkoosiin. 


 Illan hämärässä kukissa hehkuu syvempi sini.


Sadetta silkkipaperin ohuet terälehdet eivät ruskettumatta kestä, mutta kosteus on saanut sinivaleeni kasvamaan suuriksi, lehdilläkin on kokoa ihan kunnolla. Voipi olla, että tasaisen kosteuden innoittamana nuppuja on nyt kehittynyt runsaasti. Kukintaa taitaa riittää vielä useammaksi viikoksi.


Sinivaleunikko on roteva kasvi, jolla on suuret lehdet

Hyvällä tuurilla sinivaleunikko kylväytyy kasvupaikallalleen ja mikäs onkaan sen ihanampaa, kuin vuosi vuodelta laajentuva sinivaleunikkokasvusto. Kotilot ja etanat vaikuttaisivat jättävän kasvin rauhaan. Sinivaleunikon karvaisuus ei taida hyväillä nilviäisten makuhermoja, mikä nostaa heti sinivaleunikon pisteitä meikäläisen silmissä!

Siemenkodat kypsyvät




23 heinäkuuta 2017

Kellukoita ja akileijoja

Mikäli tykkäät koristella puutarhaasi kevein ja siroin kukin, ovat koristekellukat ja akileijat siihen hommaan erittäin soveltuvia. Molemmat kukkivat kesäkuun puolella ja kukkivat vieläpä mukavan kauan. Akileijat varsinkin kukkivat pitkään, mikäli nyppii kukkineet kukat pois, jolloin kasvi kehittää uusia nuppuja siementen sijaan. 


Sekä kellukat että akileijat kukkivat tänä vuonna hyvin. Akileijat ovat kuulleet toiveeni ja ovat levittäytyneet pitkin puutarhaa ansiokkaasti ja kellukatkin näyttävät tuuhentuvan vuosi vuodelta. Persikansävyisen kellukka 'Mai Tain' kavereiksi olen hommannut muitakin lajikkeita. Punertava ja kerrottu lajike, jonka nimeä en nyt millään muista, on hirmu kaunis, mutta sen kukat suuntautuvat alaspäin, toisin kuin 'Mai Tailla', jonka kukat katsovat kohti taivasta.





Akileijoja olen keräillyt taimina ja yrittänyt kasvattaa siemenestäkin. Siemenkasvatukset ovat vihdoin alkaneet kukkia, mutta kärsivällisyyttä se homma vaatii. Siemenet eivät myöskään aina idä ihan helpolla, kylmäkäsittelykin on usein tarpeen.


Perinteiset lehtoakileijat kyllä leviävät erittäin helposti. Eikä siinä mitään, pidän niistä kovasti. Kukinnan jälkeen leikkaan nykyään kukkavarret poikki, enkä anna kasvien enää siementää. 





'Nora Barlow' on kerrottu lehtoakileija. Se on kyllä aika söötti pörröisine kukkineen. 


'William Guinness' puolestaan on hieno siksi, että siinä yhdistyy dramaattinen tumma purppura ja valkoinen väri. Näitä olen siemenestä kasvatellut ja ihan näyttävä kasvi tämä on, mutta ei ehkä ihan niin hieno mitä ajattelin. Kukat ovat suhteellisen pienet mielestäni.
 


Jaloakileija 'Kristall' sitä vastoin kukkii suurin kukin. Sillä on pitkät kannukset ja puhtaan valkoisuuden rikkoo ainoastaan keltainen sisus. 



Valkoisen rinnalle tarvitaan varsinkin tänä vuonna tietysti ripaus sinistä, jota tarjoilee alppiakileija. Sen olen joskus Lidlin juurakoista kasvattanut. Lidlin juurakoita voi kyllä kehua, hintaansa nähden ihan kelpokasveja niistä on aina tullut. Toisin kuin joistakin kalliimmista hankinnoista.



Loppuun vielä kuva, jossa on ihanaisia kellukoita ja näköjään puolitoista akileijaakin on mahtunut kuvaan mukaan. Kohta on jo heinäkuukin lopussa, kesä on mennyt vähän niin kuin kesää odotellessa. Välillä sentään aurinkokin paistaa sateen keskellä. Kastella ei ole ainakaan tarvinnut, hyvä juttu sekin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...