23 syyskuuta 2016

Puutarhalaiskuutta


Tänä viikonloppuna on tarkoitus ahkeroida kukkasipuleita maahan. Hyvin niitä onkin taas kertynyt, vaikka olin muka jo jossain vaiheessa huolissani itsestäni. Enhän ollut vielä syyskuun alkuun mennessä hommannut sipulin sipulia. Kummasti sitä kuitenkin taas tuli innostuttua, ei syytä huoleen siis. On se vaan kumma, miten jonkin sortin ryytyminen puutarhahommiin iskee aina syksyisin. Siksipä kukkasipuleidenkin istuttaminen on toisinaan aikamoista tahtojen taistelua. Ehkäpä olen niin totaalisen kärsimätön luonne, että haluaisin nähdä työni tulokset nyt tai ainakin heti. Kevääseen saakka odottelu tuntuu ikuisuudelta. Kukkasipulien kanssa on vain jaksettava odottaa ja keväällä odotus palkitsee. Tätä mantraa hokien olen saanut itseni tsempattua viittä vaille valmiiksi istutuspuuhiin.




Koleat ilmat pistivät kuitenkin minuun eniten vauhtia. Paree tehdä istutushommat vielä kun ei sormet jäädy käppyröiksi. No, eihän täällä toki ole ollut edes hallaakaan, mutta minusta tämä +11 astettakin on jo ihan superkylmää. Takkaakin on jo saanut lämmittää ensimmäisen kerran.



Koleudesta huolimatta puutarhasta löytyy vielä iloa. Koristetupakat ja kelloköynnös kukkivat vielä ihan täysillä. Kelloköynnöksessä on runsaasti nuppujakin, mutta kaikki eivät varmastikaan ehdi kukkaan asti. Siemenestä kylvämäni koristetupakat ovat kyllä olleet positiivinen kokemus. Ne ovat kukkineet koko kesän.





 Sateista koristetupakat eivät hirveästi välitä. Lohdullista on, että kunhan vain raaskii leikata varret poikki, niin kukinta kyllä elpyy aikanaan.





 Tämä neitobegonia sen sijaan ei ollut sadekesästä moksiskaan. En ole mikään begoniafani, mutta tällä oli niin erikoiset pitkähapsuiset kukat ja kiva oranssinen väri, että ihastuin siihen oitis. Kesällä kukinta oli ryöpsähtelevän runsasta, nyt kukkia on jo harvemmassa. Hyvässä hoidossa neito olisi varmasti edustavampi, mutta kun se laiskuus...




 En uskoakseni ole missään asiassa turhan ehdoton. Paitsi siinä, että keijunmekko on saatava joka kesä. Yleensä istutan tämän ihanan köynnöksen amppeliin, mutta nyt tein poikkeuksen ja sidoin kukan köynnöspyramidiin, vai miksi niitä semmoisia tukiviritelmiä oikein kutsutaankaan? No, kasvoi missä kasvoi, niin aina on kukinta yhtä runsasta!



Krassi 'Ice Age' kukkii vielä mukavasti. Kylmät vievät sen ensimmäisten joukossa, vaikka nimensä onkin niin kylmään aikakauteen viittaava.


  
Valkoisessa penkissä kukkivat korkeat leijonankidat. Ensi vuonna tyydyn matalampiin lajikkeisiin, nämä eivät meinanneet millään pysyä pystyssä. Valkoisen penkin kevät siintää jo mielessä. Paljon, paljon valkoisia, kerrottuja tulppaaneita!



 Syyskimikin ja koristekastikan liitto on jo vanha ja toimivaksi todettu. Syyskimikki ehti tänä syksynä hyvin kukkia, aina näin ei ole käynyt.




Ruusutarhassa hempeä ruusu ja käenkukka elävät harmoniassa. Voi, miten sitä taas jaksaa elää ilman ruusuja ja niiden huumaavaa tuoksua? 
 


 Jos ovat ruusut kaunottaria niin kyllä ruusuruohotkin ovat ihan sööttejä. Ne kukkivat myöhään ja villi veikkaukseni on, että ne ovat jälleen puutarhassani niitä, jotka lopettavat kukintansa viimeisten joukossa. Niiden nappimaiset kukat houkuttavat runsaasti perhosia ja muita ötököitä, nyt tosin perhoset ovat jo kaikonneet, eikä muitakaan ötököitä juuri näy.

Etelänruusuruoho-Knautia macedonica

Ruusuruohon taustalla on näkyvissä vielä vaaleanpunaisen rantakukan 'Blush' viimeisiä kukkia.

17 syyskuuta 2016

Vielä löytyy kukkia

Päivä päivältä kukkijoiden määrä puutarhassa vähenee, mutta kyllä niitä kukkasia sentään vielä löytyy. Kesäkukat varsinkin jaksaisivat kukkia vielä hyvinkin, mutta olen syyllistynyt suureen laiskuuteen ja unohtanut lähes kokonaan niiden lannoittamisen ja nyppimisen. Puutarhamyymälät myyvät jo täyttä häkää callunoita ja muita syksyn koristajia. Kaipa sitä itsekin voisi jo pari syysistutusta vääntää ja heivata kesäkukat tunkiolle. Tosin tämä "merkittävä" askel tuntuu lähes luovuttamiselta. Ihan vielä ei huvittaisi näet myöntää, että kesä meni jo.



Kesässä saa vielä viipyillä, kunhan menee ihastelemaan ruusutarhassa kukkivaa 'Louise Bugnet'-tarhakurtturuusua. Sen tuoksu leviää kirpeässä ja kosteassa syysilmassa pitkälle. Valkoiset kukat punertavilla reunuksilla lumoaa!






Tämä ruusu talvehti mallikkaasti ja tämän perusteella se vaikuttaisi olevan kauneutensä lisäksi myös kestävä. Siinäpä ominaisuus, jota arvostaa taas ihan eri lailla viime talven kokemusten jälkeen.



Keväällä ei varmasti ole mitään ihanampaa kuin iskeä sormensa multaan. Pienten siementen kylväminen on lähes terapeuttista koko talven kärvisteelle puutarhahöpsölle. Siemenkuvastot houkuttavat tilaamaan ja kokeilemaan, ja useimmiten homma menee enemmän tai vähemmän överiksi. Tänä vuonna kokeilin punapellavaa 'Bright Eyes'.  Kasvi on ihan hauska ja oikeassa paikassa varmasti pysyisi paremmin pystyssä. Minulla se retkotti muiden kasvien lomassa, eikä siitä kait suurempaa iloa sitten ollutkaan.



Tämä valkoinen syysleimu jaksaa kukkia vuodesta toiseen aina yhtä hyvin. Olen huomannut, että kotilot tykkäävät kiipeillä erityisesti tämän kasvin lehdistöllä. Siitä ne on sitten helppo napata talteen. Lehtokotilot ovat tänä kesänä levinneet puutarhaamme siten, että ei voi enää puhua parista löydetystä yksilöstä. Suurta ongelmaa ei vielä ole, mutta jatkuvaa tarkkailua, keräilyä ja Ferramolia lienee tiedossa, jotta ongelma ei paisuisi. Tosin lähettyvillä olevat hoitamattomat kaupungin alueet varmistavat sen, että kotiloista ei eroon pääse.



Valkoisessa penkissä kirjosalvia kukkii. Toivon, että tämä yksivuotinen siementää ja jää siten pysyväksi asukiksi puutarhaan. Ainakin sininen versio on näin tehnyt, joten miksei sama pätisi valkoiseenkin.



Kaunopunahatut eivät tänä kesänä loistaneet. Muutama hassu kukinto tuli niin valkoiseenkin kuin perinteiseen punertavaankin muotoon. Nämä kasvit ovat perin oikukkaita. Viihtyessään ne levivävät ja kasvavat upeasti. Yleisempää lienee kuitenkin paljon vaatimattomapi kasvu.



 Kesämalvikki jaksaa kukkia vielä mukavasti. Joku joskus täällä blogissa vinkkasi, että se kestää kauan maljakossa ja niinhän se tosiaankin tekee! Oiva kukka siis syyskesän kukkakimppuihin.



Kärhöissä yksi paras puoli on pitkään syksyyn jatkuva kukinta. Kannattaa vaan muistaa lannoittaa ahkerasti.


Tuoksuherneet ovat klassikoita vailla vertaa! Niiden tuoksu on hurmaava. Minä tosin tein klassikoiden kanssa klassisen virheen ja lannoitin niitä liikaa. Tuoksuherneeni kasvattivat paksua, pitkää vartta ja kukinta meinasi jäädä uupumaan kokonaan. Onneksi kuitenkin kukkiakin tuli ja pääsin viimein ihastelemaan sitä hurmaavaa tuoksua.


Mukavaa viikonloppua!

09 syyskuuta 2016

Syyskesä


Tähän postaukseen olen kerännyt kuvia elo-syyskuulta. Osa kuvien kukkijoista on jo kukintansa päättänyt, osa vielä sinnittelee.  'Muscadet'- lilja on viehättänyt minua jo vuosia. Viime syksynä istutin tätä suurenmoista liljaa lisää, sillä vanhimmat yksilöt ovat alkaneet taantua kukkimaan varsin pienin kukin. Ehkäpä saisin viimein tänä syksynä aikaiseksi jakaa liljani, sen sanotaan tekevän kukinnalle terää. Vaikka puutarhanhoidosta kovasti nautinkin, niin kummasti siltikin löytyy näitä hommia, joiden tekeminen siirtyy, siirtyy ja siirtyy.


Tänään oli mahtava syyskesän päivä, jolloin olisi voinut tehdä vaikka mitä puutarhatöitä. Minä kuitenkin lähinnä istuskelin terassilla ja lepuutin mystisesti kipeytynyttä jalkaani. Siinä istuskellessani meinasi tulla ihan kuuma, harvinaista! Toivottavasti aurinkoiset päivät saavat jatkoa ja syksystä tulee lämmin. Huomasin, että perhoset ja kimalaiset ovat vähentyneet, mutta pari amiraalia eksyi yllättäen puutarhaan. Niitähän on tänä vuonna näkynyt meillä muuten aika vähän.




Tämä punertava lilja sopii mielestäni hauskasti virginiantädykkeiden ja rantakukkien syliin. Virginiantädykkeet alkavat olla kukintansa loppusuoralla, mutta kauan ne jaksoivatkin ilahduttaa sekä minua että kaikenmoisia öttiäsiä. Voisin muuten melkein väittää, että tuo lilja on muuttanut väriään pinkimmäksi. Mielestäni se on ennen ollut enemmän kellertävä. No, tiedä sitten miten todennäköisiä tuommoiset värimuutokset ovat. Taitaa vaan taas muisti tehdä tepposet.



Vaikka syksyn saapuminen on aina omalla tavallaan haikeaa, niin on siinä hyvätkin puolensa. Ehdoton plussa on se, että silloin saa ihastella hohdekukkien kukintaa, joka parhaimmassa tapauksessa jatkuu viikkoja. Onneksi hankala talvi ei tappanut näitä arkajalkoja. Itseasiassa hohdekukkani taitavat olla kestävää kantaa, sillä ne ovat levinneet hyvin ja olen saanut niistä jo kivasti jakotaimiakin istutettavaksi muualle puutarhaan. 
 


 

Monikaan ei tunnustaudu keltaisten kukkien ystäväksi ja minullekin keltainen on aina ollut hieman (paljon) vaikea väri. Syksyllä ja keväällä keltainen kuitenkin menettelee. Tämä keltainen hohdekukka tummine keskustoineen on aikas pirtsakka kasvi syksyisessä kukkapenkissä ja varsin rohkea hankinta meikäläisen väripalettiin.
 


Värimintuille talvi oli hankala ja ne kukkivat tänä vuonna selvästi niukemmin kuin yleensä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että jaoin syksyllä suureksi käyneitä kasvustoja aika rankalla kädellä. Siinä ei paljon säästellä, kun alan lapion kanssa heilua. Ehkä onkin hyvä, että kasvien jakaminen on jäänyt vähemmälle...



Valkoisen penkin väriminttu ei ottanut talvesta nokkiinsa, vaan kasvoi hienosti. Myöskään lapioni ei sitä uhannut.



 Hohdekukkien ja väriminttujen lisäksi syyskesän herkkuja ovat tietysti hortensiat. Syyshortensia pullistelee valkoisia, muhkeita kukintojaan, joihin kukinnan edetessä tulee pieni punertava sävy. Kun katsoo oikein tarkasti, nuputkin ovat suloisen pinkit.



Vaaleanpunainen pallohortensiani ei ollut tänä vuonna parhaimmillaan. Kukat jäivät pieniksi, eikä niitä ollut kovin montaakaan. Hyvä puoli on kuitenkin se, että pienemmillä kukilla se pysyy hyvin tukemattakin pystyssä.


  
Tänä kesänä rakastuin jälleen kelloköynnökseen. Miten ihana, rehevä ja kaunis kasvi se onkaan! Kukintaa saa toki odottaa pitkään, mutta sen lehdistö on jo itsessään hyvin näyttävä. Kelloköynnökseen pitäisi tulla punertava syysväri. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten käy.



Kesäkukalta saatu yrtti-iiso kasvoi mahtavaksi pensaaksi ja sen lilat kukat näyttävät hienoilta limenkeltaista lehdistöä vasten. Kasvi on tehnyt runsaasti siementaimiakin jo. Niitä voisikin istuttaa nyt kukkapenkkien aukkopaikoille.


Mukavaa viikonloppua!

28 elokuuta 2016

Kuvia elokuulta

Elokuu alkaa olla taputeltu ja syksy saapuu vinhaa vauhtia. Loppukesä ei ole ihan vastannut toiveitani. Vettä on satanut lähes joka päivä ja huippuna eiliset tuulet meinasivat viedä koko puutarhan mennessään. Puut taipuivat uhkaavasti, mutta tuhoja ei sentään tullut. Varsinaiset venetsialaiset!




Sateet ovat saanet kukat ränsistymään ja lakoamaan. Ahkerasti olen yrittänyt nyppiä ruskettuneita kukkia pois ja tukea kasveja pystyyn, mutta jokavuotinen puutarhalaiskuus nostaa jo päätään. Vaikka ei tässä vielä olisi varaa heittää hanskoja nurkkaan, vielä on monta hommaa odottamassa. Kukkasipulitkin pitäsi saada maahan asti, kunhan nyt ensin saisi ne hommattua.





Syksyllä kukkasipuleiden maahan saattaminen voi ottaa koville, mutta kun ajattelee sitä iloa mitä niistä keväällä saa, niin kyllä kannattaa ruveta. Tsekkasin hieman nettikauppojen tarjontaa ja osassa on tarjoukset jo päällä, ehkäpä hyödynnän niitä ja tyydyn muuten ihan vaan markettien valikoimiin.


Ruusuille sateinen kesä on ollut kurjimus. Neilikkaruusu ansaitsee kuitenkin kehuja. Olin lähes varma, että se kuoli. Sen niskaan valui kevättalvella leikkimökin räystäältä vedet, jotka jäätyivät lautaksi kasviparan juuristolle. Kasvuunlähtö olikin hidasta, mutta nyt koettelemuksista ei näy enää merkkiäkään. Täytyy vaan muistaa korjata tuo räystäs, jottei ruusun tarvitse kokea samaa kohtaloa enää ensi talvena.


Leikkimökin seinusta taitaa olla aika suosiollinen kasvupaikka ruusuille, sillä siellä talvehtivat myös nämä Lidlin halvat ruusut, joista ei oikein tiedä mitä ovat. Tämä kaunis, hieman kirjoapteekkarin ruusua muistuttava tapauskin, on kukkinut aikas kivasti.


Kärhöt ovat kukkineet viime kesää paremmin ja ne ovat näyttävyydessään kyllä vailla vertaa.


Kesäkukille sateet ovat olleet hankalia. Olen nostellut ruukkuja katokseen suojaan ja tuntuukin, että ne ovat viettäneet pääosan ajasta katoksen alla, eikä niille suunnitelluilla paikoilla. Musta petunia on tosi kaunis, mutta nyt jo varsin härmäinen. Ajattelin kuitenkin antaa sen olla siihen saakka, kunnes istutan syysistutukset. Vielä en tohdi kanervia tai muita syyskukkia tosin ajatellakaan.



Isosamettikukka 'Vanilla' on kukkinut toukokuusta lähtien. Sen kasvatuksessa olen toistaiseksi joka kevät onnistunut hyvin. Sininen heliotrooppi on valmis taimi ja sopii kauniisti samettikukan kaveriksi. Heliotroopin tuoksu on uskomattoman ihana!




Perhoset ovat vierailleet elokuussa puutarhassamme ahkerasti. Varsinkin neitoperhoset ovat olleet liikkeellä isolla porukalla. Amiraalit puolestaan ovat hävinneet jonnekin. Virginiantädyke on yksi ehdoton suosikki, jossa viihdytään pitkiä aikoja.



Kirvojen joukkohyökkäyksen vastapainona on onneksi paljon myös leppäkerttuja, jotka popsivat kirvoja suihinsa. Nyt on ollut paljon liikkeellä myös sammakoita. Monta kertaa olen säikähtynyt kasvustosta pompahtavaa sammakkoa. Toivottavasti ne pistelevät etanoita suuhunsa, niitäkin meinaan riittää.


Ihanaa elokuun loppua kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...