26 maaliskuuta 2017

Lumet veks!

Lumet ovat pihalta pääosin häipyneet. Inhottavaa kovaa jäätä on vielä nurmikolla ja kukkapenkeissä paikoitellen. Kukkapenkeistä olen pyrkinyt nakuttelemaan jäät hiiskattiin. Siinä hommassa on jo syytä olla varovainen, sillä jääkuoren alla siintää elämää. Jälleen kerran ihmettelen sipulikukkien voimaa, jolla ne puskevat läpi jäisen maan. 

Huhuu, huomasitkos minut?!

Sinnikäs on tämä orvokkikin, joka on intoutunut kukkimaan näin terhakkaana. Viime vuotisesta kaupan orvokkikorista on jäänyt jälkeen mukava muisto! Keväällä sitä iloitsee pienimmistäkin elon merkeistä, kuten kevään ensimmäisestä perhosesta joka liihotteli vastaan lenkkipolulla.



Kukkapenkeissä riittää nyt siivottavaa. Vaikka syksyllä muka punaa paikat roskattomiksi, niin keväällä näky on jotain ihan muuta. Mistä sitä roskaa vaan riittää? Lehtikerrosten alta on tosin kiva löytää yllätyksiä. Krookuksia, narsisseja ja tulppaaneja putkahtelee pintaan mukavasti.



Jotkut perennatkin ovat jo heränneet. Tätä kasvia jouduin tovin miettimään, mutta luulen sen olevan imikkä.

  
Keväällä arvostaa kasveja, jotka ovat heti lumien sulettua hyvännäköisiä. Isorikko tuo kaivattua vihreyttä vielä niin karuun maisemaan.



Keijunkukat ovat säilyneet tänä vuonna hyvin.



 Kaupat ja puutarhamyymälät ovat jo houkutuksia täynnä. Väsäsin pienen kevätistutuksen joka helpottamaan kukkien kaipuuta. Yöt ovat olleet vielä varsin kylmiä, joten olen nostanut ruukun välillä yöksi sisälle. Läheskään joka ilta en ole sitä muistanut tehdä, jolloin aamulla kukat ovat roikkuneet kylmissään. Ihmeen hyvin ne kuitenkin ovat päivän edetessä elpyneet.





Suloinen jouluruusu on istutuksen kaunotar! Se ei ole kylmästä ottanut nokkiinsa, pikemminkin terassille paahtava aurinko voi olla sille liikaa. Tosin eipä sitä aurinkoa liikaa ole näkynyt. Tänään oli toki aurinkoinen päivä, mutta karmiva tuuli sai ilman tuntumaan jäätävältä. Että semmonen lämmin föhn-tuuli tällä kertaa...


On se vaan söde!


Vihreää maaliskuun viimeistä viikkoa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat blogini pariin!

13 maaliskuuta 2017

Maaliskuuta

Maaliskuu on säiden puolesta ollut mainio, vaikka liukkailla jalkakäytävillä onkin saanut taiteilla kieli keskellä suuta. Eikä tämä tästä vissiin huonommaksi ihan heti muutu, sillä tälle viikolle on luvattu ihanaa keväistä lämpöä! Ihan parasta, että talvi on jälleen selätetty ja valo on täällä ilonamme. Maaliskuun siemenkasvatuslistani on ennätyslyhyt (siitä seuraavassa jutussa lisää), mutta olen sentään saanut jotain multiin. Valo riittää länsi-ikkunalla jo mainiosti, eikä tarvitse alkaa ähertää lisävalojen kanssa. 


Ikkunalle teki mieli saada muutakin vihreää, kuin itämistä odottelevat siemenkylvöt. Olen nykyisin surkea huonekasvien kasvattelija, joskus on tullut niitäkin enempi harrastettua. Nämä ihastuttavat lankaköynnökset saavat kasvaa kevään ikkunalla ja kesällä siirrän ne ulos kesäkukkaistutuksiin. 



Lankaköynnökset ovat kovia kasvamaan ja minua niiden ulkonäkö ja kasvutapa viehättävät suuresti. Kesän mittaan kasvi venyy hämmästyttävän suureksi köynnöstäväksi putoukseksi. Ruukuissa se saattaa olla turhankin ahne valtaamaan juuristollaan multatilaa. Ihanan istutelman saa, kun ymppää samaan ruukkuun heliotrooppia, lankaköynnöstä ja isosamettikukka 'Vanillaa', suosittelen kokeilemaan!



Kevätaurinko porottaa jo siihen malliin, että ikivihreiden suojaus on tarpeen. Alppiruusuissa vaikuttaisi olevan ihan kivasti nuppuja. Ehkäpä viime kesän lannoitus rodolannoitteella teki terää. Suojasin tänä vuonna atsaleatkin, vaikkei niissä lehtiä olekaan. Viime keväänä lähes kaikki nuput ruskettuivat ja kuivuivat, jospa suojaus auttaisi siihen vaivaan ja pääsisin nauttimaan kukinnasta.




Lumi sulaa näillä ilmoilla ihan silmissä ja pälvipaikkoja ilmestyy sinne tänne. Vielä ei piippoja ole näkyvissä, kun en niitä lumikellojakaan ikinä muista istuttaa. Ne voisivatkin jo kukkia. Lumen alta on kuitenkin onneksi paljastunut jo jotain vihreää, lupaus kesästä!

Maariankello?


Metsäalppikello-Soldanella montana
Metsäalppikellon päältä lumet ovat jo sulaneet. Täytyy muistaa suojata tämäkin kasvin auringolta. Vaara ruskettuineisiin lehtiin on muuten ilmeinen. Metsäalppikello viihtyy muutenkin hieman katveisemmassa kasvupaikassa. Viime vuonna kasvi ei kukkinut, toivottavasti tänä vuonna kukkisi.



Sormustinkukkia näyttäisi puskevan esiin vähän joka penkistä. Sormustinkukat ovatkin (kukkiessaan) tosi kauniita. Osa näistä taimista varmasti vielä kuolla kupsahtaa kevään edetessä, mutta eiköhän niistä jälleen jokunen kukkivaksi asti selviä.

Aurinkoista viikkoa! 🌞


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...