Hämmästyin sitäkin, että kevätkurjenmiekatkin kukkivat vasta nyt. Yleensä ne kukkivat heti lumien sulettua, maalis-huhtikuussa. Kasvi kukkii ensin ja kasvattaa vasta sen jälkeen pitkät ohuet lehtensä.
Ehkäpä yksi suloisimmista sinisistä kukkijoista on kaihonkukka. Jonkin aikaa sitten kukkia oli auki vain yksi siellä ja toinen täällä, nyt kukinta on jo runsaimmillaan. Kevätkaihonkukan pieniä kukkia kannattaa kumartua tutkimaan ihan läheltä, jolloin huomaa niiden yksinkertaisen kauneuden. Kaihonkukka on lempeästä ulkonäöstään huolimatta varsin sitkeä. Se muodostaa mattomaista, rönsyilevää kasvustoa, jolla se leviää kiitettävästi. Kukkapenkkiin en ole sitä päästänytkään, vaan se saa rehottaa pihan luonnonmukaisemmalla alueella.
Idänsinililjat ne vasta leviävätkin joka paikkaan! Niistä ei kuitenkaan ole mitään harmia. Oikeastaan on vaan aika suloista, miten ne saavat puutarhan kylpemään värissä ja lisäävät pihaan luonnonmukaista ilmettä. Kevätkukissa käy aurinkoisena päivänä aikamoinen kuhina ja surina. Mehiläiset ja kimalaiset nauttivat kevättarjoilusta lentäen antaumuksella kukasta kukkaan.
Kirjopuntarpää on muuten yksi suosikkiheinistäni. Sen väritys on hienon kellertävä ja se aloittaa kasvun varhain. Sekin on saanut kavereikseen joukon joka paikkaan levittäytyvistä idänsinililjoista.
Kevättähdet ovat myös innokkaita leviämään. Ihania kasvustoja saa, kun ymppää yhteen niin sinisiä, valkoisia kuin vaalenapunaisiakin kevättähtiä. Vaaleanpunaiset ovat suosikkejani, mutta kyllä nämä sinisetkin kauniita ovat.
Metsäalppikellon pikkuruiset kukat ovat nyt auenneet. Ne ovat ihania, ihan kuin kasvi olisi pukeutunut kevään kunniaksi rimpsuhameisiin. Suuret ja muhkeat kukkijat ovat puutarhassa tietysti kauniita ja vievät huomion, mutta joskus sitä vaan ihastuu näihin pieniin herkkiksiin enemmän.
Pensasaidan alustaa värittää sinivuokot ja idänsinililjat |
Aurinkoisia päiviä kaikille!