Sinivaleunikon sanotaan viihtyvän happamassa maassa ja puolivarjossa. Näyttää vahvasti siltä, että kun tämän kasvin onnistuu istuttamaan sille mieluisaan kasvupaikkaan, se kyllä viihtyy vuodesta toiseen ja leviääkin. Monen kasvin kohdalla talvimärkyys on tappavaa, eikä sinivaleunikkokaan tee sen suhteen poikkeusta. Kasvi kannattaakin istuttaa kohopenkkiin suojaisalle paikalle.
Kukkien väri vaihtelee valon määrän mukaan, aurinkoisella säällä väri taittaa lähes turkoosiin.
Illan hämärässä kukissa hehkuu syvempi sini.
Sadetta silkkipaperin ohuet terälehdet eivät ruskettumatta kestä, mutta kosteus on saanut sinivaleeni kasvamaan suuriksi, lehdilläkin on kokoa ihan kunnolla. Voipi olla, että tasaisen kosteuden innoittamana nuppuja on nyt kehittynyt runsaasti. Kukintaa taitaa riittää vielä useammaksi viikoksi.
Sinivaleunikko on roteva kasvi, jolla on suuret lehdet |
Hyvällä tuurilla sinivaleunikko kylväytyy kasvupaikallalleen ja mikäs onkaan sen ihanampaa, kuin vuosi vuodelta laajentuva sinivaleunikkokasvusto. Kotilot ja etanat vaikuttaisivat jättävän kasvin rauhaan. Sinivaleunikon karvaisuus ei taida hyväillä nilviäisten makuhermoja, mikä nostaa heti sinivaleunikon pisteitä meikäläisen silmissä!
Siemenkodat kypsyvät |