28 heinäkuuta 2016

Leppoisat päivät

Puutarhassa on nyt rehevää ja kukkivaa. Kesäkukat ja monet perennat loistavat parhaimmillaan, loppukesän kukkijatkin aukeavat kohta täyteen loistoonsa. Ihanat, helteiset päivät ovat antaneet puutarhan kylpeä auringossa, vaikkakin paahtava kuumuus ei kaikkia kasveja miellytäkään.  Itse nautin auringosta täysillä, nämä päivät ovat harvinaista herkkua meidän oloissamme. Nyt on vielä hetki aikaa nauttia laiskoista päivistä tekemättä mitään pakollista ja järkevää.



Perhosten ja muiden ötököiden touhuja on hauska seurata. Ne lentävät kukasta kukkaan, palaten aina omien suosikkiensa ääreen. Tämä neitoperhonen ihastui eniten riippaverbenaan, jossa se vietti hyvän tovin. Ehkäpä sekin on vaaleanpunaisten kukkien ystävä.


Usein leikkaan kuunliljoista kukinnot pois heti alkuunsa. Mielestäni kuunliljat ovat ennen kaikkea upeita lehtikasveja, kukinto on aika vaatimaton. Nyt jätin kukinnot kuitenkin paikoilleen ja yllättäin tykästyin niiden rentoon lookiin.




Viime kesänä olin läpeensä kyllästynyt virginiantädykkeisiini, mutta nyt tykkään niistä taas. Tässä sen näkee, ei ehkä ihan heti kannata kaivaa kasvia pois, vaikka se ei jonain hetkenä miellyttäisikään. Kotipuutarhurin mieli on muuttuvainen, se on vissi. Ehkä mielipiteeni tädykkeistä sai muuttumaan se, että leikkasin ne alkukesästä, jolloin ne jäivät selvästi matalammiksi kuin yleensä, mutta kukinta on ollut ihan yhtä runsasta.




 Pörriäiset ainakin ovat virginiantädykkeisiin ihan hulluina. Aikamoinen pörinä ja surina käy kasvien ympärillä, siinä on jo hyvä syy kasvattaa tätä kasvia.



Liljoja alkaa aueta sieltä ja täältä muiden kasvien keskeltä. Minulla on tapana istuttaa kaikki sekaisin samaan istutukseen, niin perennat, kesäkukat kuin sipulikukatkin. Pidän luonnollisesta ja rönsyilevästä tyylistä, joita näillä sekaistutuksillani tavoittelen. Riskinä on sekavuuden tuntu, joten varsinkin pienessä puutarhassa saa olla tarkkana.



Hollanninkurjenmiekkojen sipulit iskin alkukesästä kukkapenkkiin ja nyt ne alkoivat kukkia erivärisine kukkineen.




Niin, ja tietysti koristeheiniä täytyy olla istutuksissa mukana myös! Yksivuotinen koristesulkahirssi sopii mukavasti koristetupakoiden rinnalle. Koristetupakat ylittivät muuten kaikki odotukseni. Ne kukkivat upeasti ja näyttävästi. Vaikka aina vannon vähentäväni keväistä siemenrumbaa, niin tupakkeja täytyy ehdottomasti kasvattaa uudestaan.

Koristeheinät ovat näyttäviä ruukuissakin.



Kukkahöperö haluaa tietysti nauttia kukista mahdollisimman paljon, joten köynnöksillä saa kätevästi lisää kukkapinta-alaa. Kärhöt ovat tähän tarkoitukseen verrattomia, voiko enempää kukkia oikein toivoakaan? Niiden kukat ovat miltei liiankin täydelliset.






 Pensaspenkin olen pyrkinyt rauhoittamaan kukilta, mutta jotain kukkivaa sekin istutusryhmä kaipaa. Kesäkukilla saa sopivasti pientä väriä eriväristen pensaiden edustalle. Luulin kasvattani valkoista kesämalvikkia 'Mont Blanc', mutta seassa näyttää kukkivan roosaakin versiota. Valkoiset leijonankidat itivät ja kasvoivat niin hyvin, että niitä kukkii nyt vähän joka penkissä.




Samaan pensasyhmään, pienten pallotuijien kaveriksi, pääsi Zetakselta ostettu syyskaunosilmä 'Moonbeam'. Vaaleankeltainen on alkanut näyttää tosi kivalta, vaikka ennen karsastin kaikkea keltaista. Niin se mieli taitaa muuttua tässäkin asiassa.



24 heinäkuuta 2016

Oman puutarhan onni

Reissuilla on aina mukava käydä, mutta kotiinpaluu ei ole sekään yhtään hassumpaa. Ehkä minusta on tullut puuduttavan tylsä, kun en malttaisi olla pois puutarhastani kauaakaan. Toisaalta pienet poissaolot ovat hyväksi, sillä omaa puutarha osaa katsoa reissujen jälkeen uusin silmin, ainakin hetken. Puutarha näyttää kivalta, silmä ei hakeudukaan heti tarkastelemaan epäkohtia ja vähemmän mairittelevia paikkoja, vaan se huomaa uudet avautuneet nuput ja suloiset kukkijat, jotka ovat vastassa kotiinsaapujaa.


Lilja 'Spring Pink' ja hopeamaruna

 Kuten kaikki varmasti tiedämme puutarhaharrastaja saa kokea sekä epäonnistumisia että onnistumisia. Näitä molempia tarjoaa varsinkin erilaisten kasviyhdistelmien parissa askartelu. Onnistuneimmat yhdistelmäni syntyvät useimmiten puolivahingossa, miten luonnossa kaikki yhdistelmät ovatkin niin onnistuneita? Vaikka kuinka mallaa ja miettii sopivia kasvipareja, ei lopputulos aina ole sitä mitä mielessään on kuvitellut. Kukat eivät ehkä kukikaan samaan aikaan, jolloin värit eivät tue toisiaan, tai toinen kasvi kasvaa toista huomattavasti suuremmaksi ja rehevämmäksi jättäen pienemmän tapauksen auttamatta sivurooliin. Vaikka tässä olen puutarhailua harrastanut jo useita vuosia, niin aina vaan riittää tässä suhteessa haasteita ja oppimista. Ehkäpä parasta olisikin antaa luontoäidin ja sattuman hoitaa koko homma. Tänä kesänä olen ihastunut tähän liljan ja hopeamarunan vahingossa syntyneesen yhdistelmään. Hopea ja haalean pinkki näyttävät yhdessä ihastuttavalta ja kasvien korkeudetkin ovat justiinsa passelit toisiinsa nähden









Sama laulu joka vuosi, mutta kesä on ohi käsittämättömän nopeasti. On jotenkin jopa hieman haikeaa, että ollaan jo heinäkuun lopussa. Elokuussa kesä alkaa vääjäämättä väistyä, mutta s-sanaa en halua lausua ääneen vielä. Nyt on kesä, kesä, kesä! 




 Valkoiseen penkkiin olen ollut suhteellisen tyytyväinen. Kosmoskukat pelastavat paljon. Ne jaksavat kukkia sateessa ja auringossa, kunhan muistaa nyppiä kukkineet kukat pois. Sormustinkukat kukkivat nekin pitkään, mutta alkavat olla nyt kukintansa loppusuoralla. Tällä kertaa taidan katkoa kukkavanat pois, sillä pieniä siementaimia on hirmuisesti. Kasvattamani korkeat 'Rocket white'- leijonankidat  ovat alkaneet onneksi kukkia, hieman meinaan pelkäsin ehtivätkö olleenkaan kukkaan.



Ruiskaunokki 'Tom Pouce White'


Kasvatin myös matalaa, valkoista ruiskaunokkia ja toki valkoiseen penkkiin eksyy aina ripaus muuta väriä, nyt sitä tarjoaa perinteisen sininen ruiskaunokki!


Punakärsämö 'Walter Funke'



Kirjosalviaa ja punakärsämöä

Olen alkanut innostua kärsämöistä enemmän ja enemmän. Ne pysyvät hyvin pystyssä, kukkivat kauan, eivätkä ole ötököiden ensisijaista herkkua. Ne näyttävät upeilta koristeheinien joukossa, jotka tosin ovat ilmastossamme monesti aika arkoja, mutta suht varmojakin tapauksia löytyy. Alemassa kuvassa on mielestäni kaunis ja jälleen itsekseen syntynyt yhdistelmä pinkkiä kärsämöä ja itsekseen kylväytynyttä sinistä kirjosalviaa.




'Hagley Hybrid' ei pettänyt tänäkään vuonna. Se on kärhö, joka kukkii ja kasvaa uskomattoman hyvin. Olen aina pitänyt kärhöistä, mutta viime aikoina olen alkanut innostua niistä ihan uudella tavalla. Mihinköhän vielä saisin muutaman kärhön mahdutettua...






Tänään näyttäisi tulevan kuuma ja aurinkoinen heinäkuinen päivä. Ehkäpä innostun kurittamaan rikkaruohoja, jotka nekin valtaavat alaa puutarhurin hetkellisenkin poissaolon aikana, tai ehkäpä istuskelenkin sittenkin kahvikupin äärellä, mikäli vain maltan pitää näppini erossa puutarhatöistä. Mukavaa päivää sinullekin!





21 heinäkuuta 2016

Trosa ja Zetas

Ruotsin reissullamme löysimme tiemme myös idylliseen, pieneen merenrantakylään nimeltä Trosa. Wikipedian mukaan siellä asuu vain noin 5000 asukasta ja sitä on joskus kutsuttu maailman päätepisteeksi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan? Paikka lienee myös jonkilainen veneilijöiden pysähtymispaikka, sillä siellä oli pitkät laiturit täynnä toinen toistaan hulppeampia paatteja.
 



Minua innosti jostain kumman syystä enemmän viehättävät kukkaistutukset, joita kukki lähes joka talon edustalla. Talotkin olivat käsittämättömän hurmaavia vanhan mallin puutaloja, joissa olisi aika ihanaa kuljeksella kukkahameessa ja nauttia iltapäiväkahveet perinteisen ruotsalaisen korvapuustin kyytipojaksi.





Juuri ennen vierailuamme oli satanut rankasti, mutta me onnistuimme pitämään itsemme kuivina, kun kuljimme Trosanjoen viertä. Veneitä oli parkissa sielläkin lukuisia.




 Ruusuköynnösportti on romanttisuuden huipentuma.



Aikamme kujilla talsittuamme jatkoimme matkaamme kohti Tukholmaa. Tukholmassa saa kokea vilinää ja vilskettä suurkaupungin malliin. Täytyy kyllä myöntää, että en pahemmin suurkaupungeista perusta. Niissä on ihan kiva vierailla hetkisen ja mennä sitten pois. Zetaksen taimitarha tarjoaa jonkinmoisen pakopaikan keskustan kiireistä, joten sinnehän sitä oli jälleen toviksi piipahdettava (syy se on tämäkin).  




 Hämmästyin, miten loppuun kaikki vähänkin erikoisemmat tai kiinnostavat kasvit oli jo ehditty myydä. Ostin lopulta vain valkoista varjohiippaa ja vaaleankeltaisen syyskaunosilmän 'Moonbeam'. Mikäli haluaa erikoisuuksia Zetakselle kannattaa varmastikin suunnata jo keväällä, jolloin valikoimat ovat parhaimmillaan. 


Zetas on vailla vertaa, vaikka kyllä tuo edellisen postauksen Billbäcksin paikkakin oli todella hieno. Joku teistä sanoikin kommentissaan, että Ruotsissa tämmöiset upeat puutarhamyymälät kahviloineen ovat ehkä yleisempikin ilmiö. Pohdin itse ihan samaa, ehkäpä näitä paratiiseja on Ruotsissa vaikka kuinka! Aika epäreilua.





 Rakastan tätä toteutusta siinä, miten puutarhamyymälä on häivytetty kasvillisuuden ja istutusten sekaan ja kävijä saa elämyksen samalla kun pääsee eroon rahoistaan. Lapset ja miehetkin viihtyvät kummasti, kun on istumapaikkoja, kahvilaa ja seikkailuntuntua.




 

Lapsia viihdytti varsinkin hohtopiikkiputki, kun sitä kutsui kummituskukaksi! Ruusujen tuoksut, värit ja valikoimat puolestaan huumasivat äidin pään.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...