28 elokuuta 2016

Kuvia elokuulta

Elokuu alkaa olla taputeltu ja syksy saapuu vinhaa vauhtia. Loppukesä ei ole ihan vastannut toiveitani. Vettä on satanut lähes joka päivä ja huippuna eiliset tuulet meinasivat viedä koko puutarhan mennessään. Puut taipuivat uhkaavasti, mutta tuhoja ei sentään tullut. Varsinaiset venetsialaiset!




Sateet ovat saanet kukat ränsistymään ja lakoamaan. Ahkerasti olen yrittänyt nyppiä ruskettuneita kukkia pois ja tukea kasveja pystyyn, mutta jokavuotinen puutarhalaiskuus nostaa jo päätään. Vaikka ei tässä vielä olisi varaa heittää hanskoja nurkkaan, vielä on monta hommaa odottamassa. Kukkasipulitkin pitäsi saada maahan asti, kunhan nyt ensin saisi ne hommattua.





Syksyllä kukkasipuleiden maahan saattaminen voi ottaa koville, mutta kun ajattelee sitä iloa mitä niistä keväällä saa, niin kyllä kannattaa ruveta. Tsekkasin hieman nettikauppojen tarjontaa ja osassa on tarjoukset jo päällä, ehkäpä hyödynnän niitä ja tyydyn muuten ihan vaan markettien valikoimiin.


Ruusuille sateinen kesä on ollut kurjimus. Neilikkaruusu ansaitsee kuitenkin kehuja. Olin lähes varma, että se kuoli. Sen niskaan valui kevättalvella leikkimökin räystäältä vedet, jotka jäätyivät lautaksi kasviparan juuristolle. Kasvuunlähtö olikin hidasta, mutta nyt koettelemuksista ei näy enää merkkiäkään. Täytyy vaan muistaa korjata tuo räystäs, jottei ruusun tarvitse kokea samaa kohtaloa enää ensi talvena.


Leikkimökin seinusta taitaa olla aika suosiollinen kasvupaikka ruusuille, sillä siellä talvehtivat myös nämä Lidlin halvat ruusut, joista ei oikein tiedä mitä ovat. Tämä kaunis, hieman kirjoapteekkarin ruusua muistuttava tapauskin, on kukkinut aikas kivasti.


Kärhöt ovat kukkineet viime kesää paremmin ja ne ovat näyttävyydessään kyllä vailla vertaa.


Kesäkukille sateet ovat olleet hankalia. Olen nostellut ruukkuja katokseen suojaan ja tuntuukin, että ne ovat viettäneet pääosan ajasta katoksen alla, eikä niille suunnitelluilla paikoilla. Musta petunia on tosi kaunis, mutta nyt jo varsin härmäinen. Ajattelin kuitenkin antaa sen olla siihen saakka, kunnes istutan syysistutukset. Vielä en tohdi kanervia tai muita syyskukkia tosin ajatellakaan.



Isosamettikukka 'Vanilla' on kukkinut toukokuusta lähtien. Sen kasvatuksessa olen toistaiseksi joka kevät onnistunut hyvin. Sininen heliotrooppi on valmis taimi ja sopii kauniisti samettikukan kaveriksi. Heliotroopin tuoksu on uskomattoman ihana!




Perhoset ovat vierailleet elokuussa puutarhassamme ahkerasti. Varsinkin neitoperhoset ovat olleet liikkeellä isolla porukalla. Amiraalit puolestaan ovat hävinneet jonnekin. Virginiantädyke on yksi ehdoton suosikki, jossa viihdytään pitkiä aikoja.



Kirvojen joukkohyökkäyksen vastapainona on onneksi paljon myös leppäkerttuja, jotka popsivat kirvoja suihinsa. Nyt on ollut paljon liikkeellä myös sammakoita. Monta kertaa olen säikähtynyt kasvustosta pompahtavaa sammakkoa. Toivottavasti ne pistelevät etanoita suuhunsa, niitäkin meinaan riittää.


Ihanaa elokuun loppua kaikille!

21 elokuuta 2016

Avoimissa puutarhoissa

Elokuun alkupuolella vietettiin jälleen Avointen puutarhojen päivää. Poikkesimme kahdessa kohteessa. Kävimme Kantolanniemen siirtolapuutarhoilla Hämeenlinnassa ja vierailimme myös Tylsän mörököllin puutarhassa Hattulassa. Tässäpä teille muutamia kuvia kyseisistä paikoista!


Sää oli tapahtumapäivänä aurinkoinen, suorastaan jopa kuuma. Sekopäiset ampiaiset yrittivät välillä häiritä viihtymistämme, mutta muuten päivä oli yhtä kesäistä idylliä. Kesäisistä päivistä on sittemmin saanut vain haaveilla, sillä jatkuvat sateet ja tuulet ovat saanet ilman tuntumaan ihan syksyiseltä. 




Vanajaveden tuntumassa sijaitsevalla siirtolapuutarha-alueella on mökkejä liki 80 ja kuhunkin mökkiin kuuluu 300 neliön puutarha. Avoimiin puutarhoihin osallistui muistaakseni reilut parikymmentä mökkiä. Kaikissa emme käyneet, mutta monen monta puutarhaa tulihtyä. Asukkaat kertoivat innostuneesti paikan historiaa ja esittelivät puutarhojaan.



Eriväriset ja persoonalliset mökit sekä vehreä ympäristö tekee siirtolapuutarha-alueesta viehättävän ja kotoisan. Nuo pikkumökit varsinkin ovat ihania kuisteineen ja koristeineen. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja ja kasvit kukoistivat. Alueella on asukkaiden kertoman mukaan aikamoinen kotilo-ongelma, mutta ahkeralla keräämisellä niiden kanssa jotenkin pärjää. Harmillisia nuo nilviäiset. Eipä tainnut viime talvi niitä juurikaan tappaa, vaikka niin lupailtiin.




Siirtolapuutarhakausi kestää huhtikuusta lokakuulle ja talven alue on kiinni. Monissa puutarhoissa kukki samat kukat ja kasvit. Perinteiset kasvit, kuten leimut ja malvat näyttävät olevan alueella suosiossa ja sopivatkin mökkien tunnelmaan hyvin. Siirtolapuutarhailu vaatii varsin aktiivista ja seurallista luonnetta. Mökit ovat tiiviisti toistensa kyljessä ja alueen huolto- ja kunnostustyöt hoidetaan talkoilla, joihin oletetaan asukkaiden osallistuvan.





Ihastuin alueeseen ja sen hyvin hoidettuihin pikkupihoihin. Olisi varmasti mukavaa sisustaa omaa pientä mökkiä ja hoitaa puutarhaa. Kuitenkin vapaa-ajalla kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, joten en kuitenkaan ole ihan näin yhteisöllisen asumisen ystävä. Hieno mahdollisuus kuitenkin monelle!



Punatähkät olivat alueen perhosmagneetteja

Siirtolapuutarhojen jälkeen suuntasimme kulkumme Tylsän mörököllin puutarhaan, jossa olemme käyneet jo useammankin kerran huokailemassa ihastuksesta.



Puutarhassa on tuhottomasti upeita kasveja, mutta paljon siellä on myös upeaa keramiikkataidetta, jota omistajansa taidolla valmistaa. Tämäkin kalastaja kissakaverinsa kanssa on ihan huippu, eikös vain?





Tämä puutarha on täynnä toinen toistaan upeampia näkymiä ja tunnelmia. Ihan sama minne kameransa osoittaa, aina on maisema viimeisen päälle kunnossa.



Uusi jokikin on jo muotoutunut hienosti. Kasvillisuuden rehevöityessä tunnelma senkun paranee.

Veikeät pöllöt =)




Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

08 elokuuta 2016

Äidin pihalla

Jotkut teistä saattavat jo muistaa äitini pienen puutarhan, sillä olen siitä kertonut blogissani aiemminkin. Äitini mukaan puutarhassa ei ole muka ikinä "mitään kuvattavaa". Kummasti sain kuitenkin muistikortille täytettä, eikä tehnyt edes tiukkaa. Kriittisyys omaa puutarhaa kohtaan on varmastikin tuttua useimmille meistä puutarhaharrastajista. Omissa silmissä virheet korostuvat ja puutteita näkee sielläkin, missä niitä ei edes ole. Kuten varmastikin kuvista jo huomaatte, tässä puutarhassa on kaikki viimeisen päälle mallillaan, vai mitä sanotte?



Unelmoin aina toimivista kasviyhdistelmistä ja tässä meillä on sellainen! Pinkin pallohortensian ja sudenporkkanan liitto on taivaassa solmittu. Juuri sellaista romanttisuutta ja luonnollisuutta, josta tykkään.




Koristeheinistä pidämme äitini kanssa molemmat. Koristesulkahirssin kaartuvia röyhyjä ei voi olla hipaisematta aina ohikulkeissaan, niin suloisen pehmeitä ne ovat. Heinät ovat monikäyttöisiä, sopivat sekä ruukkuihin yksinään että kukkapenkkeihin istusta keventämään. Vaikka monet heinät eivät talveamme kestäkään, on niistä iloa pitkälle syksyyn asti. Oikeastaan kuivuttuaankin ne ovat koristeellisia keväälläkin.



Loppukesällä liljat tuoksuvat ja kukoistavat. Tykkään kovasti tämmöisistä "sekamelskoista", joissa liljat, kesäkukat ja perennat kasvat rennosti keskenään, vähän kuin niityllä. Samaa metodia noudatan omissakin kukkapenkeissäni. Hyvä selitys sille, että kaikki on vähän sikin sokin =)
 

Hahaa, äitini on pyrkinyt joistakin kärhöistä eroon (jostain kumman syystä!) Noh, eihän niistä kuulemma ikinä eroon pääse, kun mokomat aina vaan kasvavat ja kukkivat. Ongelmansa kullakin, sanon minä.






Pienikin vesiaihe piristää. Monesti olemme äitini kanssa kuitenkin pähkäilleet sitä, miksi mustista valmisaltaista on tehty niin susirumia vaikeasti naamioitavine reunoineen.  Kasveilla ja kivillä reunan saa toki vähitellen peittoon, mutta sekään ei ole niin yksinkertaista mitä luulisi. Monet kasvit ovat meinaan tämänkin altaan reunaa jo koristaneet. Toiset kasvoivat ja levisivät rohmuten, peittäen vesipintaa liikaakin. Toiset eivät puolestaan muuten ole tarkan tarhurin silmää miellyttäneet. Siinäpä sitä riittää askartelua useaksi vuodeksi.




Keväällä tulee haksahdettua houkutuksiin ja tilattua netistä perennoja, vaikka ei ehkä kannattaisi. Liian usein on tullut vääriä ja/tai huonokuntoisia taimia. Äitini halusi kuitenkin kokeilla limenvärisestä punahattua ja kukan kehittymistä ja aukeamista odotettiin koko kesä innolla. Eipä tullut limeä ei, mutta onneksi tämä kerrattu pinkkikin viehättää ulkonäöllään. Onni onnettomuudessa!



Kaunis, vaaleankeltainen kosmoskukka. Tätä voisin itsekin yrittää kasvattaa!


Kärsämöt ovat kukkineet kauan!



Puutarhassa ei ole ollenkaan nurmikkoa, vaan pääroolissa ovat kasvit joiden lomassa kulkee polkuja. Se taitaakin olla monen meidän kukkahörhön unelma; salainen puutarha kiemurtelevine polkuineen ja villisti rösyilevine kukkineen. 

Tämänkin puutarhan voisi mainiosti avata vierailla ihailtavaksi, kuten monet rohkeat tekivätkin eilen Avoimien puutarhojen -päivänä. Vierailimme parissa kohteessa, niistä myöhemmin lisää.



Mukavaa viikkoa!

03 elokuuta 2016

Kunhan höpisen

En ole koskaan ennen kasvattanut kesämalvikkia. Pitkään pidin itse asiassa kaikkia malvoja ja salkoruusujakin tylsinä ja vanhanaikaisina. Tylsiä nämä eivät kyllä ole, perinteisiä ehkä kyllä, mutta minun silmääni ne ovat alkaneet miellyttää vuosi vuodelta enemmän. Omat mieltymykset muuttuvatkin vuosien saatossa ja suosikit vaihtuvat moneen kertaan.


Tämä kesä on ollut hirveä ötökkäkesä, eikös?  Etanoita ja kirvoja on ollut riesana ennätysmäärin. Kesämalvikkejakin on joku pureskellut, mutta ei onneksi tuhottomasti. Ihan kuin olisin jostain lukenut, että malvat kuuluvat etanoiden suosikkikasveihin, voin tosin muistaa väärinkin.

Ensin olin melko harmissani, kun valkoisten kukkien sekaan ilmestyi noita vaaleanpunaisiakin malvikkeja, mutta nyt olen yhdistelmään erittäin tyytyväinen. Raikasta polkkakarkkimeininkiä!






Krasseja en ole kasvattanut vuosiin, kunnes tänä keväänä päätin jälleen yrittää. Alkukesä ei ollut kovin lupaava, sillä krassit näyttivät kasvavan lähinnä vihreiden toukkien eväiksi. Toukat ovat sittemmin häipyneet, ja lehdistö on kasvanut terveeksi ja reheväksi. Ehkä vähän liiankin reheväksi. Kukat meinaavat näet jäädä lehtien sekaan piiloon. 'Ice Age' on yksi vaaleimmista köynnöskrasseista, sen kukat ovat haaleankellertävät. 


Jostain kaapin perukoilta löysin keväällä pussillisen matalan siemenkrassin siemeniä, jotka olivat jo vanhenemassa. Siemenet itivät kuitenkin hyvin ja sain monta taimea. Näissä kukissa on vahvan punertava sävy, tykkään!



Pakko myöntää, että olen aistinut viime päivinä luvattoman paljon syksyn tuntua. Syksyn tuoksut, kosteus ja valo ovat hiipineet kesän keskelle. Sillä kesäähän vielä eletään, en halua ajatella, että elokuun alussa olisi muka jo syksy.


Mutta miten pihlajanmarjat voivat olla jo näin punaisia?! Alkaa pelottaa, onko meillä täällä kohta neljän vuodenajan sijaan ainainen syksy...




Onneksi aurinko vielä lämmittää ja elokuussahan on monesti tulleet ne parhaat kesäkelit. Mukavaa on myös se, että monet lemppariperennani kukkivat näin loppukesästä ja hyvällä onnella ne jatkavat pitkälle syksyyn. Värimintut ovat yksiä näistä. Viime talvi oli värimintuille vaikea, eikä kukinta ole edellisvuosien tasolla. Saan kuitenkin olla onnellinen siitä, että yksikään ei lopullisesti heittänyt lusikoita nurkkaan.



Kasvatin siemenestä purppuraväriminttua, joka vissiin on yksivuotinen? Toivon, että se jollain ihmeellä talvehtisi tai ainakin tekisi runsaasti siementaimia. Tämä kasvi on meinaan todella viehättävä, kukat ovat kivasti kerroksittain ja väri on hieno. Minun kasveilleni on aina plussaa myös se, että ne pysyvät tukematta pystyssä. 




Hortensiat miellän syksyn lähettiläiksi. Pallohortensiat tosin kukkivat jo heinä-elokuulla, mutta silti. Pidän hortensioiden muhkeista kukinnoista ainakin siihen asti, kunnes sade piiskaa ne retkottamaan maata pitkin. Kannattaisi tukea siis ajoissa. Minä luotan aina liikaa hyvään tuuriin, jos nyt ei sataisikaan ja hah.



Samaisessa penkissä valkoiset kosmokset kukkivat ja kukkivat. Yksinkertainen on kaunista, totta tosiaan.



Loppukesän illoissa on taikaa. Valo on pehmeää luoden puutarhaan valon ja varjon leikkiä. 



Tämmöistä höpinää tällä kertaa, kiitos vierailustasi!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...