Turinaa valkoisen penkin perennoista

Tänään tuli siivottua joulukoristeet pois, johan niitä sai katsellakin taas ihan tarpeeksi. Tonttujen, enkeleiden ja porojen erinäköiset versiot on pakattu vaatekomeron ylähyllylle odottamaan joulua seuraavaa. Paukkuvat pakkaset kertovat talven todella saapuneen, mutta mieli vaeltaa pidentyvien päivien myötä yhä useammien kevääseen. Valoisa aika on lisääntynyt selvästi, oletkos huomannut?

Koristekastikka-Calamagrostis x acutiflora 'Overdam', kyläkurjenpolvi-
Geranium pratense 'Laura' ja morsiusleinikki- Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Takkatulen lämmössä kyllä kelpaa tarhurin oleskella, mutta miten pärjäävät kasvirukat? Lunta ei ole suojana juuri nimeksikään. Huomenna sitä luntakin pitäisi sitten saada. Tiedä näistä säistä, kun jatkuvasti vaihtelevat.

Jaloakileija-Aq. caerulea 'Spring magic white'  

Joka kevät ja kesä tulee hommattua joitakin uusia perennoja. Parina viime kesänä olen puuhaillut varsinkin valkoisen kukkapenkin kimpussa joka on edelleen muotoutumassa. Oikeastaan tykkäänkin siitä ettei ole heti ihan valmista, vaan saa rauhassa pähkäillä ja etsiä eri vaihtoehtoja. Niitähän kukkamaailmassa meinaan riittää!

Lehtosinilatva-Polemonium caeruleum 'Album', ukonkello-
Campanula latifolia ”Alba” ja
Dicentra formosa 'Alba'

 
Perennojen kanssa on vähän aina pientä hakemista. Toiset leviävät liikaa ja toiset jäävät jalkoihin. Yleensä parhaiten leviävät ne, joista toivoisi pääsevänsä eroon. En tiedä mikä taika siinäkin piilee, että kaikki ongelmatapaukset eivät muodostu aina millään lailla ongelmiksi, kun taas muka ei-leviävät valtaavat alaa hurjasti. Saas nähdä miten ukonkellon kanssa käy, sehän on voimakkaasti leviävän kasvin maineessa. Kellomaiset kukat ovat minusta niin kauniita, että päätin ottaa riskin.

Sormustinkukka-Digitalis purpurea 'Pam's Choice' ja jokin luppio.

Sormustinkukka ei ole varsinainen perenna, mutta se leviää! Siementaimia löytyy vaikka mistä. Talvi kyllä korjaa osansa, joten sormustinkukkamereen ei sentään tarvitse pelätä hukkuvansa. Valkoisessa penkissä kasvaa myös eräs luppio, jolle en ole nimeä bongannut. Se on aikanaan hommattu Vakka-Taimessa ja siellähän on tarjolla kaikenlaista harvinaisempaakin kasvia. Erikoisen tästä luppiosta tekee sen suuri koko, sen lehdetkin ovat aika järkyt. Jopa niin järkyt, että olen alkanut pohtia sen tulevaisuutta valkoisen penkin keskiössä. Korkenana ja leveänä kasvina se meinaa rohmuta vähän liikaa tiloja itselleen.

Komealupiini-​Lupinus polyphyllus​ ja valkoalpi-
Lysimachia clethroides

Toisinaan, tai oikeastaan aika usein maku muuttuu kukkien suhteen. Aikaisemmin olen suhtautunut esimerkiksi lupiineihin hieman karstastellen, mutta nehän ovat oikeastaan tosi komeita kasveja. Valkoiset lupiinit (joista osa tosin osoittautui kellertäviksi...) loistavat kuin kynttilät kesäillassa. Valkoalpi tuskin talvehtii, kun ei lunta ole suojana, nyyh.

Pallohortensia-Hydrangea arborescens ja valkoinen väriminttu-
Monarda didyma 'Schneewitsche'

Pallohortensia on näyttävä pensas, joka saattaa palelluttaa versonsa ankarina talvina täällä II-vyöhykkeelläkin. Onneksi kuitenkin sen juuristo useimmiten säilyy hengissä ja keväinen kasvu on niin nopeaa, että pensas on pikimmiten jälleen pensasmainen. 

Istutuksien suunnittelu vain tietyn värisin kukin on hauska harrastus, mutta ei niin kovin vakavaa. Vaikka valkoinen penkki on nimensä mukaisesti pyhitetty valkoisille kukkijoille, niin aina sinne mukaan mahtuu ne "vääränvärisetkin". Hieman kyllä ärsytti siinä vaiheessa, kun muka niin hienot valkoiset liljani paljastuivat tuommoisiksi punertaviksi ja pahanhajuisiksi tötterökukiksi (alin kuva). Ehkäpä pitää todeta, kuten teini-ikää lähestyvä poikanikin tekee tämän tästä: "elämä on sellaista" tai ainakin puutarhaelämä!

Vielä löytyy kukkia

Päivä päivältä kukkijoiden määrä puutarhassa vähenee, mutta kyllä niitä kukkasia sentään vielä löytyy. Kesäkukat varsinkin jaksaisivat kukkia vielä hyvinkin, mutta olen syyllistynyt suureen laiskuuteen ja unohtanut lähes kokonaan niiden lannoittamisen ja nyppimisen. Puutarhamyymälät myyvät jo täyttä häkää callunoita ja muita syksyn koristajia. Kaipa sitä itsekin voisi jo pari syysistutusta vääntää ja heivata kesäkukat tunkiolle. Tosin tämä "merkittävä" askel tuntuu lähes luovuttamiselta. Ihan vielä ei huvittaisi näet myöntää, että kesä meni jo.

Kesässä saa vielä viipyillä, kunhan menee ihastelemaan ruusutarhassa kukkivaa 'Louise Bugnet'-tarhakurtturuusua. Sen tuoksu leviää kirpeässä ja kosteassa syysilmassa pitkälle. Valkoiset kukat punertavilla reunuksilla lumoaa!

Tämä ruusu talvehti mallikkaasti ja tämän perusteella se vaikuttaisi olevan kauneutensä lisäksi myös kestävä. Siinäpä ominaisuus, jota arvostaa taas ihan eri lailla viime talven kokemusten jälkeen.

Keväällä ei varmasti ole mitään ihanampaa kuin iskeä sormensa multaan. Pienten siementen kylväminen on lähes terapeuttista koko talven kärvisteelle puutarhahöpsölle. Siemenkuvastot houkuttavat tilaamaan ja kokeilemaan, ja useimmiten homma menee enemmän tai vähemmän överiksi. Tänä vuonna kokeilin punapellavaa 'Bright Eyes'.  Kasvi on ihan hauska ja oikeassa paikassa varmasti pysyisi paremmin pystyssä. Minulla se retkotti muiden kasvien lomassa, eikä siitä kait suurempaa iloa sitten ollutkaan.

Tämä valkoinen syysleimu jaksaa kukkia vuodesta toiseen aina yhtä hyvin. Olen huomannut, että kotilot tykkäävät kiipeillä erityisesti tämän kasvin lehdistöllä. Siitä ne on sitten helppo napata talteen. Lehtokotilot ovat tänä kesänä levinneet puutarhaamme siten, että ei voi enää puhua parista löydetystä yksilöstä. Suurta ongelmaa ei vielä ole, mutta jatkuvaa tarkkailua, keräilyä ja Ferramolia lienee tiedossa, jotta ongelma ei paisuisi. Tosin lähettyvillä olevat hoitamattomat kaupungin alueet varmistavat sen, että kotiloista ei eroon pääse.

Valkoisessa penkissä kirjosalvia kukkii. Toivon, että tämä yksivuotinen siementää ja jää siten pysyväksi asukiksi puutarhaan. Ainakin sininen versio on näin tehnyt, joten miksei sama pätisi valkoiseenkin.

Kaunopunahatut eivät tänä kesänä loistaneet. Muutama hassu kukinto tuli niin valkoiseenkin kuin perinteiseen punertavaankin muotoon. Nämä kasvit ovat perin oikukkaita. Viihtyessään ne levivävät ja kasvavat upeasti. Yleisempää lienee kuitenkin paljon vaatimattomapi kasvu.

 Kesämalvikki jaksaa kukkia vielä mukavasti. Joku joskus täällä blogissa vinkkasi, että se kestää kauan maljakossa ja niinhän se tosiaankin tekee! Oiva kukka siis syyskesän kukkakimppuihin.

Kärhöissä yksi paras puoli on pitkään syksyyn jatkuva kukinta. Kannattaa vaan muistaa lannoittaa ahkerasti.

Tuoksuherneet ovat klassikoita vailla vertaa! Niiden tuoksu on hurmaava. Minä tosin tein klassikoiden kanssa klassisen virheen ja lannoitin niitä liikaa. Tuoksuherneeni kasvattivat paksua, pitkää vartta ja kukinta meinasi jäädä uupumaan kokonaan. Onneksi kuitenkin kukkiakin tuli ja pääsin viimein ihastelemaan sitä hurmaavaa tuoksua.

Mukavaa viikonloppua!

Edistystä kesäkukkarintamalla

Esikasvatin joitakin kesäkukkia, ja onnekseni ne näyttävät kasvavan ja kukkivankin ihan hyvin. Isosamettikukka 'Vanillan' kukissa on nätti haaleavaalea sävy ja muhkea muoto. Tästä kasvista on tullut eräänlainen luottokasvi, jota haluan joka kevät. Mukavaa, että on näitä helppojakin tapauksia, jotka eivät vaadi kaiken maailman poppaskonteja viihtyäkseen.
 

Kosmoskukat alkavat nekin kukkia. Kosmoskukat ovat yksiä ehdottomia lemppareitani. Mikäli puutarha olisi vain täynnä kosmoskukkia, ei paljon muuta vaadittaisikaan.
 

 Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa koristetupakoita ja olen innostunut. Nämähän ovat tosi kivoja! Omakasvatetut vaikuttavat selvästi lupaavammilta kuin ne ostotaimet, joita olen aiemmin ostanut. Koristetupakka taitaakin olla kesäkukka, jota oikeasti kannattaa kasvattaa itse.

 Terassin toiselle sivustalle tehtiin loppukeväästä pieni kesäkukkapenkki. Tännekin iskin koristetupakoita (taimia tuli hirmuisesti), mutta ostin siihen lisäksi sulkahirssiä ja riippaverbenaa.

 Penkkiä reunustaa säleikkö, jossa kasvaa kelloköynnöstä ja tuoksuherneitä. Kelloköynnös kipuaa jo korkeuksiin. Tuoksuherneiden kukintaa odotan, ne ovat joskus hieman kenkkuja kasvatettavia.

 Tykkäänkin paljon rönsyilevistä (kesä)köynnöksistä. Niillä saa täsmävehreyttä helposti ja nopeasti. Terassilla vanhassa rautasängynpäädyssä kasvaa keisarinelämänlanka 'Split Second'. Viime kesänä sen kasvu jäi vaatimattomaksi, mutta nyt se näyttää menestyvän paremmin. Se tekee sekä pörhelöisiä että yksinkertaisia kukkia.

 Kuten jo jossakin postauksessa kerroinkin, niin pelkillä omilla kasvatuksilla en pitkälle silti pötkinyt tänäkään vuonna. Varsinkin valkoinen penkki, joka on vielä nuori, huusi kukintaa vastaistutettujen perennojen rinnalle. Valkoiset hämähäkkikukat tuonevat kaivattua korkeutta ryhmään.

Kuten ihanat kosmoksetkin!
 

Amppeleitakaan en kasvata ikinä itse. Terassilla heiluu jälleen petunioita, vaikka loppukesästä olen niihin luultavasti kyllästynyt... Vielä ne kuitenkin jaksavat viehättää.
 

Sinitähtösiäkin hommasin. Ovat niin mukavia täytekasveja ja niiden pitäisi kestää sadettakin. Näitä voisi harkita kasvattaa itsekin.

Ruosteenpuna sopii sinisen kaveriksi, luulen.

 Nukenkaulusta roikkuu vähän joka ruukun laidalla. Niin söötti kukka! 

Tänään olin reipas, sillä kylvin paljon kaksivuotisia ruukkuihin: harjaneilikkaa, maariankelloa, illakkoa ja purppuratulikukkia. Ensi kesä siintää jo mielessä.

 Leppoisia hetkiä!

Valkoisen kukkapenkin kevättä

Olen jo aikaisemmin kertonut haaveestani perustaa oma pieni valkoisten kukkijoiden penkki. Kukkapenkki on saatu alulle viime kesänä ja syksyllä täytin sen valkoisilla sipulikukilla. Kukkapenkki on herännyt kevääseen ja valkoiset tulppaanit paistattelevat pääroolissa muhkeilla kukillaan. Valkoisten tulppaanien lumo jatkuu pitkälle iltaan, sillä hämärässä ne hehkuvat huikean kauniisti.

Penkissä on sekaisin ainakin lajikkeita 'Mount Tacoma', joka on tuo muhkea pionikukkainen laji, 'Spring green', 'Purissima'  ja papukaijatulppaani 'white parrot', joka ei kuki vielä.


 

 

 'Mount Tacoman' täydellisiä, täyteläisiä kukkia katsellessani, olen jo lähes valmis pyörtämään kaikki puheeni. Ensi syksynähän ei pitänyt tämmöisiin oikukkaisiin kaunottariin sortua. Olen näet huomannut, että useat jalostetut lajikkeet eivät oikein kuki kunnolla kuin yhden kevään. Toisaalta olen myös huono katselemaan tulppaanien lakastuvia lehtiä kukkapenkkejä rumentamassa. Noh, syksyyn on vielä (onneksi) pitkä aika ja puutarhahörhön mieli tunnetusti perin muuttuvainen. Saas nähdä miten eukon käy!


 

  Joillakin tulppaaneilla on tänä keväänä kummallisen lyhyet varret. Toiset ovat jaksaneet kasvaa pidemmiksi. Lajikkeissa on toki luonnollisia eroja pituuden suhteen, mutta minusta nuputkin näyttävät jotenkin pienemmiltä. Taitaa olla kurjan talven seurauksia nämäkin ilmiöt. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että kukintaa on ihan hyvin lopulta tullut. Myyrät esimerkiksi verottavat sipuleista mielellään osansa. Itse tosin väitän olevani puutarhani pahin myyrä. Kaivelen sieltä ja kuopsutan täältä, muistamatta mitä missäkin kasvaa. Ja minä kehtaan väittää omistavani hyvän muistin, ei aina ihan siltä vaikuta.

Kevätkukkijoiden suhteen penkissä on muuten vielä aika hiljaista. Valkoiset helmililjat ovat jääneet kukinnoiltaan hassuiksi miniatyyrikukkasiksi. Laukat ja narsissit eivät vielä kuki. Olen siinä onnellisessa asemassa, että penkissä on vielä tilaa perennahankinnoille. Oiva syy siis ratketa taimihyllyjen ääressä.

 Balkaninvuokkoja kukkii penkissä jonkin verran. Yllättävän myöhään ja melko vähin kukin. Ihan hyvä, että tuli istutettua balkaninvuokkoja lisää, sillä puutarhan muut balkaninvuokot ovat sentään kyllä hengissä, mutta ei niillä hyvin mene. Perennat eivät vielä valkoisessa penkissä kuki, pikkusydäntä lukuunottamatta. Näyttäisi siltä, että tässä penkissä ei ole valkoalpin lisäksi menetyksiä tullut. Erityisen iloinen olen valkoisen värimintun ja särjetynsydämen selviämisestä. Monet ovat kertoneet talven vieneen varsinkin väriminttuja.

Pidän hulluna väreistä varsinkin näin keväisin. Täytyy silti todeta, että pieni valkoinen, rauhallinen kaistale, on ihana kaiken väri-iloittelun keskellä. Mutta kauanko jaksan vaalia penkissä vain valkoisia kukkijoita, jää nähtäväksi.

Toiveissa valkoinen kukkapenkki

 Toivottavasti joulunne sujui mukavasti. Itse olen viettänyt pientä blogilomaa ja keskittynyt lähinnä syömiseen ja löhöilyyn. Joulun aikoihin oli lähes keväinen ilma ja nyt kun pakkaset sitten saapuivat, ei voisi vähempää kiinnostaa! Nythän puutarhahörhön mieli on jo kääntynyt vääjäämättä keväthössötyksiin. Suloisia kevätesikoitakin näin jo myynnissä ja siemenkuvastoja alkaa putkahdella postiluukusta. Tästä se ralli taas pikkuhiljaa alkaa.

Vielä yksi jouluinen kuva, kun sopii teemaan. Valkoinen kerrottu amaryllis on niin kaunis.

Olen haaveillut jo jonkin aikaa omasta pienestä kuutamopenkistä, johon istuttaisin vain ja ainoastaan valkoisia kukkijoita. Ehkäpä innoittajana on vahvimmin toiminut Sissinghurstin valkoinen puutarha, joka kuvissa näyttää aina niin tajuttoman upealta. Vain valkoisia kukkia, vihreitä ja hopeisia lehtiä pursuava kukkapenkki on ajatuksena kiehtova ja niin kaunis, että henkeä salpaa.

Sissinghurstin valkoista puutarhaa. Kuva netistä.

Viime kesänä sitten viimein ryhdyin tuumasta toimeen ja pieni valkoinen kukkapenkki on täten alkuun saatettu. Joitakin kasveja olen jo saanut istutettua ja esittelen tässä jutussa osan niistä. Koska puutarhani on pieni, ei tänne mitään Sissinghursteja rakenneta (enkä kyllä osaisikaan, ei sen puoleen), mutta oman pienen penkkini päätin kuitenkin perustaa.

Luppiokin löysi tiensä valkoiseen penkkiin

 Sen kummemmin suunnittelematta vaan lapiohommiin ja tadaa, kukkapenkin pohja oli valmis. Paras juttu tässä on se, että vielä on mahdollisuus tulevaisuudessa hieman laajentaa!

Valkoisissa kukissa olisikin vara valita, niin paljon kaikkia ihanuuksia on tarjolla. Vaikeaa onkin jättää niin moni hieno kasvi rannalle. Penkkini koostuu lähinnä perennoista, mutta sen laitamilla kasvaa myös valkoinen pallohortensia ja toisessa reunassa penkkiä majailee tapaninsyreeni, joka ei ole kukiltaan yhtään valkoinen vaan punertava. Puu oli istutettu paikoilleen jo ennen ajatusta, että siihen kaivetaan kukkapenkki, joten se sai jäädä niille sijoilleen. Ihan niin ehdoton en valkoisen värin kanssa jaksa olla.

 Itseasiassa en ollut viime kesänä värikoodin kanssa yhtään tiukkana, sillä nämäkin valkoiset leijonankidat saivat pitää joukkoonsa eksyneen keltaisen toverin remmissä mukana. Lisäksi penkki loisti loppukesällä pioniunikoiden myötä kaikissa mahdollisissa väreissä (mutta, miten kauniita ne olivatkaan). Hommasin nääs aimo kasan unikoiden siemeniä, sitten en lopulta keksinytkään niille paikkaa ja viskoin ne valkoiseen penkkiin. Kaukana oli taas järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus... Pieni hinku näihin valkoisiin leijonankitoihin jäi, vaikka ne totta puhuen olivat sateissa tosi surkeannäköisiä, mutta olen saanut päähäni ajatella, että ensi kesä olisi kaunis ja aurinkoinen. Niinhän ne aina :)

Reunuskasvina penkissä oli tätä matalaa vaaleaa kosmoskukkaa, jonka kukissa on enempi tai vähempi punerrustakin mukana. Kosmoskukat sentään menestyivät ihmeen hyvin ja niitä tekisikin jälleen mieli kasvattaa siemenestä, koska niiden kanssa yleensä aina onnistuu. 

Nukenkaulus-Brachyscome iberidifolia

Käypä reunuskasvi voisi olla myös tämä nukenkaulus, jota kasvatan usein ruukuissa lisukekasvina. Kasvin hyytymätön kukinta ihastuttaa varmasti, kunhan muistaa huolehtia veden ja ravinteiden saannista.

Tuoksumiekkalilja-Gladiolus callianthus

Tuoksumiekkaliljat pääsivät vauhtiin vasta elokuun lopulla ja sekin esikasvatuksen ansiosta. Luulen, että jos en olisi ollut hätäiseen tapaani ajoissa liikkeellä, nämä eivät olisi kukkineet ollenkaan. Tuoksumiekkaliljat kannattaakin ehdottomasti esikasvattaa, jotta kukinnasta pääsee varmasti nauttimaan.

Tarhaväriminttu-Monarda 'Schneewittchen'

Tutun värimintun valkoinen versio on kovasti mieleeni. Onkohan yhtä ärhäkkä leviämään kuin eriväriset toverinsa? No, sittenhän saa jakotaimia muihin penkkeihin värikirjoa tasoittamaan.

Kelpaa perhosillekin!

Lehtosinilatva-Polemonium caeruleum 'Alba'

Valkoinen lehtosinilatva on myös aivan hurmaava kasvi. Siinä on myös upea tuoksu. Tämän kasvin siirsin varjoisasta penkistä valkoiseen penkkiin, toivottavasti se alkaa siellä kukoistaa paremmin valo-olosuhteiden kohennuttua. Kasvi on siitäkin kiva, että sen kauniit lehtiruusukkeet puskevat ylös maasta jo varhain keväällä ja kukintakin on aikainen.

  Olen sangen innostunut myös erilaisista monivuotisista orvokeista, joista perhosorvokki löysi kodin valkoisesta penkistäni. Se kasvoi jo ensimmäisenä kesänään mukaviin mittoihin.

Perhosorvokki-Viola sororia 'Albiflora'

Nyt vaan toivon, että istutukseni selviävät tästä kummallisesta talvesta kunnialla. Hieman huolettaa, miten kaikille liljojen juurakoille ja sipulikasveille käy, kun on ollut näin märkää ja sitten tuli nämä pakkaset päälle. Valkoiseen penkkiin istutin paljon valkoisia sipulikukkia, kuten tulpaaneita, narsisseja, krookuksia, hyasinttejä, scilloja ja laukkoja. Ja valkoisia liljoja. Perään heittelin aimo kasan valkosipulin kynsiä, josko niiden haju hieman lieventäisi myyrien syömishaluja. 

Ehkäpä joitakin tämäntyyppisiä valkoisia sipulikasveja nousee keväällä valkoisesta penkistä, nähtäväksi jää.

Bloggeri on taas ihmeellisellä päällä ja tämän postauksen tekeminen pisti hermot koetukselle. Kuvia häviää ja teksti pomppii miten sattuu ja minne sattuu. Onkohan taas päivitetty jotain vai mikä ihme riivaa? Parempi lopettaa läpätys tähän, kun on vielä joitakin kuvia ja tekstiä tallessa. Täytyy jatkaa joskus samasta aiheesta lisää.

 Oikein mukavaa uutta vuotta 2016 kaikille!!