30 kesäkuuta 2016

Kesäkuun viimeinen

Kesäkuun viimeistä eletään! Kesäkuun säät ovat olleet ihan mukiinmenevät, on ollut aurinkoa ja kosteuttakin tarpeeksi. Kasvit ovat ankean talven ja kuivan kevään jälkeen piristyneet ja puutarhurointi tuntuu jälleen itsestäkin mukavalta. Jossain vaiheessa kevättä oli aika vahva fiilis, että tässä hommassa ei ole mitään mieltä ja vaihdan johonkin "järkevämpään" harrastukseen. Aurinko ja kukkaset onneksi haihduttivat moiset mietteet aika tehokkaasti. Onhan tässä taas jokin juju, järjestä en olisi niin varma. Tosin olen aika varma, että järkeä ja älyä tässä maailmassa arvostetaan tosinaan ihan liikaa.  



Sieltä täältä nousevat sormustikukkahujopit ovat ilahduttaneet monen pettymyksen edestä. Nämä vaeltelevat kaunottaret ovat kasvaneet pitkiksi ja vankoiksi. Siementaimia on levinnyt kiitettävästi niin sokkeleiden vierustoille, pihalaattojen rakoihin kuin kaikkiin kukkapenkkeihinkin. Olen pelastanut osan ruukkuihin kasvamaan ja siirrän ne loppukesällä paremmille paikoille.
 




Astrantia major 'Rubra'



Isotähtiputkista ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt 'Rubra', joka kukkii vahvoin punaisin kukin. Se on vuosien saatossa levinnyt kohtuullisesti ja näiden kukinta-aika on mukavan pitkä. Se vierellä kasvaa myös muita isotähtiputkilajikkeita, jotka kukkinevat myöhemmin. Näin intensiivinen väri  kaipaa jotain vierelleen, mietinnässä on vielä, että mitä.


Geranium pratense 'Splish-splash'

Kurjenpolvia pidetään helposti vain täytekasveina, mutta kyllä niissä mielestäni on aineksia muuhunkin. Niissä on valtaisa joukko erilaisia lajikkeita, joita keräilemällä saisi jo kokonaisen puutarhan täytettyä vain tällä kasvisuvulla. Kyläkurjenpolvi 'Splish-splash' koreilee hauskoilla kirjavilla kukillaan.
 

Aquilegia vulgaris

Akileijat jaksavat kukkia pitkään, kun niistä nyppii kukkineet kukat pois ja estää näin kasvin keskittymisen siemenien valmistamiseen. Akileijan terälehtien muodon sanotaan muistuttavan kyyhkysiä. Huomaatko?



Lamium maculatum 'Pink pewter'

Hopeatäpläpeippiä olen siirtänyt moneen paikkaan. Se lähtee pienestäkin palasta kasvamaan ja on kaunis myös ruukkuistutuksissa. 'Pink pewter' on suloisen vaaleanpunainen. Hopeatäpläpeippi voi levitä liiankin innokaasti, kannattaa pitää sekin mielessä. Ehkäpä kasvien liiallista leviämistä pelätään suotta liikaa, harvasta perennasta nyt ylitsepääsemätön riesa tulee (paitsi vuohenkello ja maahumala nyt ainakin).




Kasvien leviäminen on monesti ihan toivottavaa. Tontin rajalla on kuivaa ja varjoa, sinne on turha istuttaa vaativia perennoja. Tämä peittokurjenpolvi, joka nimi on hukassa, leviää ja kukkii siellä mukavasti. Sen ulkonäkökin sulautuu sopivasti luonnonmukaiseen tunnelmaan.


Alchemilla erythropoda

Reunuspoimulehti on suuremman poimulehden pienempilehtinen versio. Silläkin on kiva luonnonmukainen ulkonäkö ja sen limenkeltaiset kukkapilvet sopivat näyttävämpien kukkijoiden sekaan rönsyilemään. Itselläni se kasvaa edellä mainitussa kuivassa ja varjossa ja viihtyy hyvin.



Hydrangea anomala subsp.petiolaris

Siellä kasvaa myös köynnöshortensia, joka kasvaa maata peittäen. Suotuisalla paikalla köynnös saavuttaa helposti useiden metrien mitan, täällä kuivassa se on jäänyt aika hillityksi, mutta kukkii sentään.



Lilium martagon 'Alba'

Pensaspenkissä yksi ainokainen valkoinen varjoliljani availee kukkiaan. Näiden kukat ovat kyllä hassut, kuin laskuvarjoja. Lapsilla riittää niissä ihmeteltävää. Nämä kuuluvat siihen joukkoon kasveja, jotka saisivat levitä, mutta eivät sitä tee.



Clematis 'Hagley hybrid'


Kärhörintamalla alkaa näyttää lupaavalta. 'Hagley hybrid' on kiitollinen kärhö. Se kasvaa ja kukkii hienosti. Vielä ei ole kukkia auki, mutta nuppuja sentään näkyy. Kärhöjä lannoitan kastelulannoitteella aika tiuhaan, näin olen kuullut viisampienkin tekevän. Tarvitsevat paljon potkua kukkiakseen syksyyn saakka.



Geranium pratense 'Summes skies'

Lopuksi muuan kiinalainen viisaus, jonka olen jostain joskus lukenut. Kiinassa osataan arvostaa puutarhaa, vai mitä?

"Tunnin ilo - pullo viiniä, 
vuoden ilo - avioliitto, 
koko elämän ilo - puutarha"
 

26 kesäkuuta 2016

Edistystä kesäkukkarintamalla

Esikasvatin joitakin kesäkukkia, ja onnekseni ne näyttävät kasvavan ja kukkivankin ihan hyvin. Isosamettikukka 'Vanillan' kukissa on nätti haaleavaalea sävy ja muhkea muoto. Tästä kasvista on tullut eräänlainen luottokasvi, jota haluan joka kevät. Mukavaa, että on näitä helppojakin tapauksia, jotka eivät vaadi kaiken maailman poppaskonteja viihtyäkseen.
 



Kosmoskukat alkavat nekin kukkia. Kosmoskukat ovat yksiä ehdottomia lemppareitani. Mikäli puutarha olisi vain täynnä kosmoskukkia, ei paljon muuta vaadittaisikaan.
 






 Kasvatin tänä vuonna ensimmäistä kertaa koristetupakoita ja olen innostunut. Nämähän ovat tosi kivoja! Omakasvatetut vaikuttavat selvästi lupaavammilta kuin ne ostotaimet, joita olen aiemmin ostanut. Koristetupakka taitaakin olla kesäkukka, jota oikeasti kannattaa kasvattaa itse.





 Terassin toiselle sivustalle tehtiin loppukeväästä pieni kesäkukkapenkki. Tännekin iskin koristetupakoita (taimia tuli hirmuisesti), mutta ostin siihen lisäksi sulkahirssiä ja riippaverbenaa.



 Penkkiä reunustaa säleikkö, jossa kasvaa kelloköynnöstä ja tuoksuherneitä. Kelloköynnös kipuaa jo korkeuksiin. Tuoksuherneiden kukintaa odotan, ne ovat joskus hieman kenkkuja kasvatettavia.







 Tykkäänkin paljon rönsyilevistä (kesä)köynnöksistä. Niillä saa täsmävehreyttä helposti ja nopeasti. Terassilla vanhassa rautasängynpäädyssä kasvaa keisarinelämänlanka 'Split Second'. Viime kesänä sen kasvu jäi vaatimattomaksi, mutta nyt se näyttää menestyvän paremmin. Se tekee sekä pörhelöisiä että yksinkertaisia kukkia.







 Kuten jo jossakin postauksessa kerroinkin, niin pelkillä omilla kasvatuksilla en pitkälle silti pötkinyt tänäkään vuonna. Varsinkin valkoinen penkki, joka on vielä nuori, huusi kukintaa vastaistutettujen perennojen rinnalle. Valkoiset hämähäkkikukat tuonevat kaivattua korkeutta ryhmään.




Kuten ihanat kosmoksetkin!
 



Amppeleitakaan en kasvata ikinä itse. Terassilla heiluu jälleen petunioita, vaikka loppukesästä olen niihin luultavasti kyllästynyt... Vielä ne kuitenkin jaksavat viehättää.
 



Sinitähtösiäkin hommasin. Ovat niin mukavia täytekasveja ja niiden pitäisi kestää sadettakin. Näitä voisi harkita kasvattaa itsekin.




Ruosteenpuna sopii sinisen kaveriksi, luulen.


 Nukenkaulusta roikkuu vähän joka ruukun laidalla. Niin söötti kukka! 

Tänään olin reipas, sillä kylvin paljon kaksivuotisia ruukkuihin: harjaneilikkaa, maariankelloa, illakkoa ja purppuratulikukkia. Ensi kesä siintää jo mielessä.



 Leppoisia hetkiä!


23 kesäkuuta 2016

Juhannuksen aikaan


Rankkasateiden jälkeen saatiin kaivattua lämpöä ja aurinkoa. Lempeät kelit ovat innostanut kukkiakin, jotka ovat ryhtyneet rivakasti muodostamaan nuppuja. Tasaiseen tahtiin nuppuja alkaa poksahdella aukikin, kukkahörhön iloksi ja onneksi. Perennapenkkien aukkopaikatkin ovat täyttyneet kummasti, aukon siirtyessä tosin uhkaavasti rahapussin puolelle.




Lämpöä ja aurinko saatiin, mutta tänään jälleen sataa. Ei onneksi sentään enää rankasti ja tuulien ja tuiskujen kera. Ehkä tämän kestää, vaikka ajatuksena olikin viettää päivä sormet mullassa. Huomenna pitäisi (alati muuttuvien ennusteiden mukaan) olla poutaa ja lämmintä. Sepäs olisikin positiivista vaihtelua näihin viime vuosien surullisenkuuluisiin juhannussäihin.



Tosiaan, juhannuksen aikaa jo elellään. Miten tämä kesä kiitää aina näin hurjaa vauhtia? Juhannuksena kukkivat tyypillisesti erilaiset kurjenpolvet. Ne ovat tänäkin vuonna noudattaneet aikataulua, toisin kuin moni muu kasvi, jotka ovat varastanut ja kukintansa jo lopettaneet. Juhannuksen aikaan myös luonnonkukat ovat kauneimmillaan, niistä saa nyt ihania kukkakimppuja.




Olen elänyt viime päivät nettipimennossa, kun laajakaista lakkasi pelittämästä. Sen takia en ole päässyt vierailuille blogeihinne, mutta nyt onneksi yhteydet jälleen pelaavat. Kesällä me puutarhaihmiset lähes asumme ulkona, joten kommentoinnit jäänevät kaikilla varmasti vähemmälle. Niinhän se kuuluu mennäkin, turistaan sitten talvella senkin edestä!


Valkoinen lehtosinilatva


Valkoiseen penkkiin on vaeltanut pinkki sormustinkukka. Näitä kasveja ei vaan voi olla rakastamatta! Onnekseni ne näyttävät viihtyvän puutarhassamme. Valkoisen penkin pitäminen vain valkoisena on siis yllättävän hankalaa, mutta enpä sitä niin vakavasti otakaan. Tämmöiset ihanuudet ovat sinne aina tervetulleita.



 Tämä pieni laukka taitaa olla lehtolaukkaa. Hämärästi muistan istuttaneeni sen sipuleita syksyllä maahan. Kivasti sopii kasvamaan kivien vierelle.




Toivotan teille kaikille oikein aurinkoista ja mukavaa juhannusta!

18 kesäkuuta 2016

lässähdys

Tulppaanitykityksen ollessa auttamatta ohi, puutarhan kukinta näyttää väkisinkin valjulta. Fiilis on lässähtänyt, kun muhkeat kaunottaret ovat kuihtuneet. Vaikka kovasti pyrin siihen, että aina kukkisi jotain, niin silti meinaa tulla hetkiä, jolloin puutarhassa ei kuki oikein mitään. Tänä vuonna moni kasvi yllätti aikaisella kukinnallaan. Juhannusruusun kukinta on käytännössä jo ohi, sen alettua kukkimaan kummallisesti toukokuun lopulla. Ei se oma suunnittelu ja pähkäilykään aina auta, luonto yllättää joka kerta.


Vettä on saatu hirmuisesti. Olen siitä toki iloinen, koska on ollut hirmuisen kuivaa. Sade ei ole ollut kuitenkaan puutarhurin toivomaa hiljaista tihkuttelua, vaan sitä on saatu voimalla ja tuulen kera. Moni kasvi nojailee nyt rennosti kohti maata, enkä siedä sitä ollenkaan. Haluaisin, että kukat pysyvät jämäkästi pystyssä ja mielellään tukematta. Epärealistisia haaveita vissiin.

Sinivaleunikko avasi ensimmäisen kukkansa ja sade teki siitä selvää lähes samantien. Onneksi nuppuja on vielä jäljellä. Olen iloinen, että olen onnistunut saamaan kasvin siemenestä kukkivaksi asti. Parempi olisikin vain keskittyä näihin onnistumisiin ja sulkea silmät puutarhan epäkohdilta, niitä tuntuu riittävän joka kesälle ihan yhtä paljon.




Ilman akileijoja olisin pulassa. Ne pelastavat alkukesän kukinnan. Ne myös näyttävän selviävän hankalimmistakin talvista voittajina. Ei niiden pienehköt kukat tietenkään tulppaanien muhkeudelle vertoja vedä, mutta sievine keijuhelmoineen ne ovat kyllä aikas ihania.



Paljaan multatilan katselu tuntuu nyt erityisen ahdistavalta. Talvi on tappanut meidän pihalta kasveja vain vähän, mutta kyllä niiden jättämät aukot silti harmittavat. Yritän paikata aukkoja kesäkukilla ja onpahan taas tilaa uusille hankinnoillekin.




Omat kesäkukkakasvatukset eivät vielä kukinnallaan loista, joten taas sitä joutui turvautumaan myös ostotaimiin. Monesti kuvittelee, että kasvattamalla itse kesäkukkia muka säästää paljon. Minä olen jo oppinut, että säästö on aika marginaalinen. Omat kasvatukset kukkivat väkisinkin hieman myöhemmin ja kun sitä kukintaa kuitenkin haluaa heti, niin upeasti kukkiviin kauppojen kesäkukkiin vaan sortuu joka vuosi. 




Olen pitänyt kuunliljoja hieman tylsinä ja arkisina. Ehkä viime talvi muutti jotain ajattelussani, sillä osaan arvostaa näitä peruskasveja hitusen enemmän. Ilman näitä sinnikkäitä sissejä puutarhassa voisi sitä paljasta multatilaa olla paljon enemmän.






Tapaninsyreeni kukkii hienosti tänä vuonna. Veden paino saa senkin kukinnot kohti maata, sopivasti katseluetäisyydelle. Pidän kukkien väristä kovasti.





'Louise Bugnet' on mahtava. Se ei palelluttanut versoistaan senttiäkään. Se on täynnä nuppuja ja kukkia.



Pensasryhmään on levinnyt jotain luonnon tädykettä, olisiko nurmitädyke? Ihastuin sen sinisiin kukkiin.


Pihan laitamilla kukkiva vuorikaunokki ei sekään näytä yhtään hassummalta. Kukkapenkissä tämä kasvi tosin taitaa olla aika riesa leviämään.



Mukavaa viikonloppua!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...