21 toukokuuta 2016

Puutarhan aika

Puutarhani ei ole kovin suuri, mutta kummasti sielläkin hurahtaa tunti jos toinenkin puutarhatöissä. Usein haaveilen suuremmasta pihasta, mutta toisaalta pienempi piha on tässä elämänvaiheessa aika passeli. Ehtii hyvällä omallatunnolla istuskellakin, jos vaan suinkaan malttaa.


Varjohiippa


Monelta puutarhaihmiseltä olen kuullut, että harvemmin puutarhassa tulee vain oltua, aina silmään osuu jotain lähempää tarkastelua tai toimenpidettä vaativaa. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Puutarhatyöt tuottavatkin suurta iloa ja nautintoa. Ainakin, mikäli niitä saa tehdä kevyesti, vapaaehtoisesti ja rennosti. Hampaat irvessä vääntäminen ei tähän filosofiaan sovi. Fyysinen työskentely nollaa päätäkin niin tehokkaasti. Viisas on sanonta, kun kädet tekevät, mieli lepää!



 Jokainen hoitakoot puutarhaansa, kuten itse mielii. Joku tykkää huolitellusta ilmeestä, toinen puolestaan villistä ja vapaasta. Kun puutarhaansa hoitaa ja tekee itselleen, ei tule suurempia stressejä ja paineita.


Lemmikki




Rikkaruohot kyllä aina kasvavat, jos ei mikään muu. Olen oppinut elämään niiden kanssa sovussa. Kukkapenkkien täyteen änkeämisellä on ainakin se hyvä puoli, että tilaa rikkaruohoille jää vähemmän. Aina löytyy uusi syy armottomalle kukkamanialle! Pihan laitamilla on villiä ja vapaata, lemmikit ja rikat kukkivat sulassa sovussa. Se on omalla tavallaan kovin kaunista ja vapauttavaa.


Kirjoikarililjat ja heidinkukka




 Kukkapenkkejä tulee nypittyä ja vaalittua tarkemmin. Ihan jokaista itua en ole kuitenkaan heti poistamassa, sillä olen äärettämän huono tunnistamaan, onko kyseessä rikkis vai kenties joku itsekseen kylväytynyt aarre. Tietääkö kukaan muuten hyvää kirjaa, jossa rikkaruohot on kuvattu ihan pieninä?



Kääpiöjapaninakileija

Lehtoakileija





Akileijat esimerkiksi tykkäävät kylväytyä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen saa jokainen tarhuri itse päättää. Minä tykkään siitä, että kasvit vaeltavat puutarhassa hieman. Itsekseen kasvupaikan löytänyt kukka on monesti juuri se kaunein.

Rönsytiarella





 Rönsytiarella tosin on nyt joutunut harvinaisen kurituksen kohteeksi. Tämä kestävä ja kauniskin kasvi on päättänyt vallata alaa ihan liikaa. Rönsyt näyttävät kuljettavan kaveria varsin vikkelästi. Pioni oli tiarellan kuristuksessa, onneksi huomasin.



Keijunkukka

 Olen tietoisesti oppinut odottamaan. Se kannatti jälleen. Keijunkukat olivat keväällä aivan totaalisen kuolleita, mutta kas, ihme on tapahtunut! Suurin osa on pukannut uutta alkua juuristaan. Mikä ilo!


Tiarellan kuristama pioni

Kellukoita

Nyt eletään parasta puutarhan aikaa. Pihalla haluaisi viettää kaiken liikenevän ajan, nautitaan tästä! Uskaltauduin istuttamaan osan kasvattamistani kesäkukista ulos. Ne olivat jo purkeissaan hätää kärsimässä. Eiköhän hallat ole tältä keväältä mennyttä, uskotaan niin.


Mukavaa viikonloppua kaikille!

21 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi; jokainen hoitaa puutarhaansa niin kuin haluaa. Se onkin mielestäni puutarhaharrastuksen ydin ja hienous, eli ei ole sääntöjä siidtä, millainen puutarhan tulee olla. Kauniita kukkia sinulla on. Akijeijat ovat niin kauniita. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Puutarhassa tahto saa olla vapaa. Sääntöjä ja rajoitteita elämä tarjoaa muutenkin jo tarpeeksi. Mukavaa se on puutarhoja katsellakin, joissa näkyy omistajansa käden jälki ja persoona.

      Poista
  2. Teillä on kevät huomattavasti pidemmällä kuin täällä tai sitten minulla on vaan varjoisampi piha. Varjohiipat ovat vielä nupulla, samoin heidinkukat, eikä akileijoissa ole vielä nuppuja näkyvissä. Odottavan aika on pitkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdessä vaiheessa tuntui, että kevät on tosi myöhässä. Nyt, kun tuli lämminjakso kevät eteni ihan hurjasti ja nyt taitaa kasvu olla jo edellä. Kevät on jo mennyttä, aika kesältä näyttää.

      Poista
  3. Ihana kuulla että keijunkukkasi ovat elossa, toivoa on siis meilläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lykkyä keijunkukillesi! Mullakin ne oli ihan rankkuja, mut toipuivat.

      Poista
  4. Meillä on jokseenkin sama puutarhafilosofia! Vyöhykkeet vain erit! Sinulla on jo kukinnat pitkällä. Tuo Kurjenkello on muuten yksiä lempikukkiani, mutta en ole niitä saanut tässä kasvaneeksi. Olen yrittänyt ottaa sellaista villinä kasvavaa. Muita 'jäniksiä' tulee, mutta ei itse kurjenkelloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että muutkin jakavat puutarhafilosofiani! Kukinta on kyllä meillä edennyt ihmeesti. Juhannusruusuissakin on jo yllätävän suuret nuput. Kurjenkellosta pidän minäkin ja varsinkin valkoisena. Kun sen kerran saa viihtymään, niin ei taida sitten eroon päästäkään.

      Poista
  5. Kaunis tuo Heidinkukka. Akileijat vasta alussa meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidinkukka on kaunis. Kevyt ja siro kasvutapa viehättää ja toki kukan hieno väri.

      Poista
  6. Minäkin istutin kesäkukkien taimia ulos. Mulla on vahva usko siihen, että kelit pysyvät hyvinä :D Saa nähdä kuinka käy.
    Rento suhtautuminen puutarhaan kuulostaa hyvältä. Täytyy muistaa, että puutarhasta ei saa tulla riippakiveä. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eiköhän nyt olla kelien suhteen voitonpuolella! Niinpä puutarhanhoidon pitää tuottaa iloa, turha sillä itseään on ainakaan uuvuttaa.

      Poista
  7. Olen huomannut saman, että vaikea tunnistaa tähän vuoden aikaan mikä on rikkaruoho ja mikä ei. Sain ystävältä akileijan siemeniä ja nyt jännitän, nouseeko maasta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voikukan ehkä just tunnistaa, heh. Toivottavasti saat monta akilejaa, ne ovat niin ihania kasveja, että suosittelen ihan kaikille niitä ja paljon!

      Poista
  8. Meillä ei tiarella menesty :( Viime talvena näyttää kuolleen se ainokainenkin taimi joka on sinnitellyt. Hopeahärkki taas meinaa vallata kaikki paikat. Mukavaa sunnuntaita =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, meillä taas hopeahärkki heitti veivinsä jo pari vuotta sitten. Tiarellat kyllä porskuttaa =)

      Poista
  9. Muutamasta keijunkukasta on ruvennu nousemahan uutta alakua, mutta kaikki variohiipat on viäläki pahaenteesen elottomia. Oon kans haaveellu suuremmasta puutarhasta, mutta kerkiääs ny hoitamahan eres tämän kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, kyllä ne siitä elpyy! Varjohiipoille talvi taisi sitten olla liikaa, mutta kannattaa vielä odotella. Multa se toinen kyllä kuoli ihan satavarmasti.

      Poista
  10. Hyvin siistiähän ja kaunista sinulla on vaikka murehdit rikkiksiä. IHania kasveja jälleen ja yhä vaan himoan tuota heidinkukkaa kovasti, en löydä sitä mistään tosin. Minullakin on jo kesäkukat (vähäiset) olleet ulkona monta viikkoa, hallaa tulee usein kesäkuun ekalla viikolla, mutta eiköhän ne selviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Heidinkukkaa taitaa olla harvakseltaan saatavilla, harmillista. Siitä on valkoinenkin versio, sen haluaisin myös. Hallasta selvitään ja ehkä sitä ei tulekaan!

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa kovasti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...