Haaveiletko sinäkin unikkopellosta?

Puutarhaihmisen päähän putkahtelee kevään korvalla vaikka mitä mietteitä. Minä aloin ykskaks uneksia värikkäistä unikkopelloista. Eihän minun pieneen puutarhaani toki peltoa mahdu, mutta haaveillahan aina saa! Netistä googlettelin unikkopeltojen kuvia. Niissä unikot ovat pääsääntöisesti vahvan punaisia, näyttipä hyvältä näin valjujen maisemien aikana.

Meikäläisen pelto, heh!

Vaikka sitä peltoa ei mahdukaan, niin unikoita on tullut silti kasvateltua. Nämä ihanuudet ovat niin helppoja ja kauniita, että houkutus siemenpussien äärellä on käynyt mahdottomaksi, kerran jos toisenkin. Erilaisilla lajikkeilla saa vaihtelua, mutta paree on tottua siihenkin, että siemenpusseista tulee yllätyksiä. Onneksi aina iloisia. Unikoissa on meinaan sekin hyvä puoli, että vaikka siemenpussin kuva olisikin johtanut harhaan, ei se pahemmin harmita. Kukka on aina yhtä hurmaava, oli se sitten kerrottu tai yksinkertainen ja minkävärinen hyvänsä.

Vaaleiden unikoiden variaatioita

Yksivuotiset unikot ohjeistetaan useimmiten kylvämään suoraan kasvupaikalla. Se onkin erittäin näppärää, mikäli kasvupaikka on suotuisa. Unikot ovat parhaimmillaan, kun niitä on paljon. Parasta olisikin varata näille ihan oma paikkansa, jossa ne voivat kukoistaa. Pienen pihan tarhurilla ei ole ihan näin ideaali tilanne. Kukkapenkkini ovat tupaten täynnä, eikä siellä ole täten pienille taimille tarpeeksi valoa ja tilaa. Olen ratkaissut ongelman sillä, että olen kylvänyt unikot lavaan, jossa ne saavat kasvaa kunnon taimiksi. Sitten olen siirtänyt ne kasvupaikoilleen suurempina ryppäinä.

Pari vuotta sitten kasvatin pioniunikkoja, joiden kukat olivat älytömän ihanat, muhkeat pallerot. Värisävytkin osuivat ihan nappiin. Meikäläisen lisäksi ötökätkin näyttivät pitävän näistä unikoista kovasti. Kimalaiset kaivautuivat kilvan unikoiden uumeeniin, surina vain kuului.

Unikot rakastavat aurinkoa, joten sekin kannattaa ottaa huomioon istuspaikkaa pohtiessaan. Tässä puutarhassa alkavat paikat auringossa olla auttamatta täytetyt, voih.

Silkkiunikko lienee hän.

Alussa kerroinkin, että unikkopellot kylpevät perinteisesti vahvoissa punaisen sävyissä. Omassa puutarhassa vahva punainen on ollut hieman hankala väri. Pienessä pihassa se hyppää helposti liikaa silmille. Punaiset unikot eivät ole kuitenkaan koskaan ahdistaneet. Ne ovat ilmavia ja lähes läpikuultavia. Oikeissa paikoissa kasvaessaan ne piristävät puutarhan ilmettä mainiosti.

Piristävää punaista

Mikä muoto ja väri!

Tammikuu on lopussa ja helmikuun jälkeen onkin jo oikea kevät! Alkuvuosi on ollut mielestäni harvinaisen valoton, mutta viime päivinä on jo aurinkokin paistanut lupaavasti. Alkaa olla voiton puolella tämä talvi, luulisin. Kukkaunelmat alkavat varmasti monella muullakin heräillä lisääntyvän valon myötä. Kuuluuko sinun unelmiisi tänä vuonna unikot?

Loppukesän ränsistynyttä meininkiä

Hiirenkorvia

Mikä onkaan kauniimpaa kuin kevään heleä vihreä puiden ja pensaiden puhjetessa hiirenkorville. Herkkä heleys haihtuu kesän edetessä luoden tilaa vihreän täyteläisimmille sävyille. Kevään heleys on mielestäni vastustamattoman ihanaa ja kotipuutarhassa hiirenkorvista voi vihreän lisäksi nauttia muissakin sävyissä.

Ruskaheisiangervo keväällä. Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Puuvartisten parhaimmistoa ovat värikkäät heisiangervot. Ne ovat kauniita koko kasvukauden ja niillä saa hieno vaihtelua istusalueisiin. Uusin hankintani on ruskaheisiangervo, joka on siinä mielessä vekkuli tapaus, että se muuttaa monta kertaa väriään. Keväällä sen lehdet puhkeavat vahvan oransseina, kesällä väri on tummempi, paikoin vihertäväkin. Syksyllä lehtiin tulee punertavaa sävyä. Hieno pensas!

Ruskaheisiangervo kesällä

Ihan parhaita ovat myös pikkuiset japaninhappomarjapensaat, joita on tarjolla erimallisia- ja värisiä. Ne eivät ole ihan yhtä helppoja kuin heisiangervot. Kasvupaikkaan kannattaa panostaa, jotta kasaantuva lumi ei katko sen oksia ja kasvupaikan on syytä olla myös lämmin ja aurinkoinen. Nämä pikkupensaat ovat niin kivoja pienemmissäkin puutarhoissa, eivät vielä liikaa tilaa, mutta tuovat kaivattua väriä. Isken näitä huoletta perennaryhmien sekaan ilmettä piristämään.

Japaninhappomarja – Berberis thunbergii varhain keväällä

Myöhemmin keväällä

Kesällä kaipasin sen juurelle jotain, joten istutin värikkään keijunkukan kaveriksi.

 Hassua, että julistan aina olevani keltaista väriä vastaan, vaikka haalin näköjään keltalehtisiä pensaita puutarhaani minkä kerkeän. Ehkäpä keltainen onkin vain kukissa se ongelma, vai onko ongelma ollenkaan. Taitaa olla vain omaa rajoittuneisuutta koko juttu.

Keltajapaninangervo – Spiraea japonica lajikkeesta ei tietoa.

Keltajapaninangervon tuoreet lehdet ovat vahvan keltaiset. Myöhemmin lehdillä on taipumus vihertyä. Näissä on erilaisia lajikkeita ja toiset kait säilyttävät lehtiensä kellertävyyden paremmin kuin toiset. Minä leikkaan pensasta aika vahvasti, koska haluan säilyttää sen tiiviinä ja pallomaisena.

Kesän edetessä väri haalenee

Perennapuolellakin värikkäitä lehtiä on tarjolla yllin kyllin. Erilaisia keijunkukkia on saatavilla nykyään helposti. Niitä myydään usein varsinkin syysistutuksiin, mutta kyllä nämä ovat ihan mahtavia aina. Keväällä ne elpyvät talvesta nopeasti, vaikka voi näyttää, että koko kasvi on heittänyt veivinsä. Olen huomannut tärkeäksi suojata ne kevätauringolta, silloin ne pysyvät paremmassa kunnossa.

Keväällä keijunkukka voi näyttää aika karulta, mutta elpyy!

Jonkin aikaa sitten innostuin varjohiippoihin niiden keväisten lehtien vuoksi. Nämä värikkäät lehdet näyttävät erityisen hienoilta, kun seurana on vielä lähinnä mustaa multaa. Pidän myös siitä, miten lehdet ovat asettuneet kasviin, jotenkin hienostuneesti vinksin vonksin. =)

Tarhavarjohiippa-Epimedium x rubrum

Eikä ne kukatkaan hassummat ole!

Keltaista jälleen! Koreaniisolla tosin on keväällä lehdissään myös punerrusta. Lehtien värin lisäksi kasvilla on monta muutakin hyvää ominaisuutta, pysyy tukematta pystyssä ja sen kauniit kukat houkuttavat perhosia. Se myös tekee siementaimia runsaasti, sehän on sitten hyvä tai huono puoli tilanteesta riippuen.

Agastache rugosa 'Golden Jubilee'

Loppukesällä kukat varastavat huomion

Brunnera macrophylla 'Jack Frost'?

Kirjavalehtiset rotkolemmikit olisivat mieleeni kovin, mutta eivät ole oikein meillä viihtyneet. Sinnittelevät pari vuotta ja sitten häippäävät. Ne ovat keväisin niin kauniita kukkivien kevätkukkien kaverina, että vielä tekisi mieli kokeilla kerran ja miettiä kasvupaikkaa paremmin. Onko vinkkejä?

Ja kylläpäs vaan tutun ja turvallisen akileijankin keväinen lehtiruusuke on kaunis, eikös vaan?

Pääsin jutun loppuun asti lähes ilman kukkakuvia. Se on kuulkaas jo jotain se! Ihan ilman kukkia ei kuitenkaan säästytty tälläkään kertaa ja suloiset sinivuokot lopettakoot tämän postauksen. Niiden myötä toivottelen mukavaa viikonloppua ja puutarhaunelmia!