Hiirenkorvia

Mikä onkaan kauniimpaa kuin kevään heleä vihreä puiden ja pensaiden puhjetessa hiirenkorville. Herkkä heleys haihtuu kesän edetessä luoden tilaa vihreän täyteläisimmille sävyille. Kevään heleys on mielestäni vastustamattoman ihanaa ja kotipuutarhassa hiirenkorvista voi vihreän lisäksi nauttia muissakin sävyissä.

Ruskaheisiangervo keväällä. Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Puuvartisten parhaimmistoa ovat värikkäät heisiangervot. Ne ovat kauniita koko kasvukauden ja niillä saa hieno vaihtelua istusalueisiin. Uusin hankintani on ruskaheisiangervo, joka on siinä mielessä vekkuli tapaus, että se muuttaa monta kertaa väriään. Keväällä sen lehdet puhkeavat vahvan oransseina, kesällä väri on tummempi, paikoin vihertäväkin. Syksyllä lehtiin tulee punertavaa sävyä. Hieno pensas!

Ruskaheisiangervo kesällä

Ihan parhaita ovat myös pikkuiset japaninhappomarjapensaat, joita on tarjolla erimallisia- ja värisiä. Ne eivät ole ihan yhtä helppoja kuin heisiangervot. Kasvupaikkaan kannattaa panostaa, jotta kasaantuva lumi ei katko sen oksia ja kasvupaikan on syytä olla myös lämmin ja aurinkoinen. Nämä pikkupensaat ovat niin kivoja pienemmissäkin puutarhoissa, eivät vielä liikaa tilaa, mutta tuovat kaivattua väriä. Isken näitä huoletta perennaryhmien sekaan ilmettä piristämään.

Japaninhappomarja – Berberis thunbergii varhain keväällä

Myöhemmin keväällä

Kesällä kaipasin sen juurelle jotain, joten istutin värikkään keijunkukan kaveriksi.

 Hassua, että julistan aina olevani keltaista väriä vastaan, vaikka haalin näköjään keltalehtisiä pensaita puutarhaani minkä kerkeän. Ehkäpä keltainen onkin vain kukissa se ongelma, vai onko ongelma ollenkaan. Taitaa olla vain omaa rajoittuneisuutta koko juttu.

Keltajapaninangervo – Spiraea japonica lajikkeesta ei tietoa.

Keltajapaninangervon tuoreet lehdet ovat vahvan keltaiset. Myöhemmin lehdillä on taipumus vihertyä. Näissä on erilaisia lajikkeita ja toiset kait säilyttävät lehtiensä kellertävyyden paremmin kuin toiset. Minä leikkaan pensasta aika vahvasti, koska haluan säilyttää sen tiiviinä ja pallomaisena.

Kesän edetessä väri haalenee

Perennapuolellakin värikkäitä lehtiä on tarjolla yllin kyllin. Erilaisia keijunkukkia on saatavilla nykyään helposti. Niitä myydään usein varsinkin syysistutuksiin, mutta kyllä nämä ovat ihan mahtavia aina. Keväällä ne elpyvät talvesta nopeasti, vaikka voi näyttää, että koko kasvi on heittänyt veivinsä. Olen huomannut tärkeäksi suojata ne kevätauringolta, silloin ne pysyvät paremmassa kunnossa.

Keväällä keijunkukka voi näyttää aika karulta, mutta elpyy!

Jonkin aikaa sitten innostuin varjohiippoihin niiden keväisten lehtien vuoksi. Nämä värikkäät lehdet näyttävät erityisen hienoilta, kun seurana on vielä lähinnä mustaa multaa. Pidän myös siitä, miten lehdet ovat asettuneet kasviin, jotenkin hienostuneesti vinksin vonksin. =)

Tarhavarjohiippa-Epimedium x rubrum

Eikä ne kukatkaan hassummat ole!

Keltaista jälleen! Koreaniisolla tosin on keväällä lehdissään myös punerrusta. Lehtien värin lisäksi kasvilla on monta muutakin hyvää ominaisuutta, pysyy tukematta pystyssä ja sen kauniit kukat houkuttavat perhosia. Se myös tekee siementaimia runsaasti, sehän on sitten hyvä tai huono puoli tilanteesta riippuen.

Agastache rugosa 'Golden Jubilee'

Loppukesällä kukat varastavat huomion

Brunnera macrophylla 'Jack Frost'?

Kirjavalehtiset rotkolemmikit olisivat mieleeni kovin, mutta eivät ole oikein meillä viihtyneet. Sinnittelevät pari vuotta ja sitten häippäävät. Ne ovat keväisin niin kauniita kukkivien kevätkukkien kaverina, että vielä tekisi mieli kokeilla kerran ja miettiä kasvupaikkaa paremmin. Onko vinkkejä?

Ja kylläpäs vaan tutun ja turvallisen akileijankin keväinen lehtiruusuke on kaunis, eikös vaan?

Pääsin jutun loppuun asti lähes ilman kukkakuvia. Se on kuulkaas jo jotain se! Ihan ilman kukkia ei kuitenkaan säästytty tälläkään kertaa ja suloiset sinivuokot lopettakoot tämän postauksen. Niiden myötä toivottelen mukavaa viikonloppua ja puutarhaunelmia!