05 tammikuuta 2016

Siemenkasvatuksen iloja ja suruja

Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin on aika pohtia tulevan kevään ja kesän siemenkasvatuksia. Mitä aikoo kasvattaa, siinä vasta pulma. Kokemusta on jo kertynyt sen verran, että pitäisi olla järkeä päässä, jotta ei lähde kaikkiin hömpötyksiin mukaan. Keskittyminen varmoihin tapauksiin ja runsaasti kukkiviin kesäkukkiin onkin nyt ollut vakaa aikomukseni. Viime vuonna lähti mopo niin reilusti käsistä ja tuli kasvatettua vähän mitä sattuu.




Akileijat eivät sitten itäneet juuri ollenkaan ja kylmä kesä teki selvää kesäkukista. Ruukuissa ja katoksen alla onneksi kukintaakin riitti. Nämä ovat niitä siemenkasvatuksen ja puutarhanhoidon realiteetteja ja suruja, aina ei vaan onnistu! Eikä säitä voi hallita. Ärsyttävää, kun ei tiedä, millainen kesä nyt mahtaa olla tulossa.

Akileijan reppanat
Loppukeväästä olin jo niin kypsä koko kasvatustouhuun, että vannoin lopettavani sen kokonaan. Kummallista on, että vieläkään ei ole mikään kylvökuume vallannut mieltä. Noh, tammikuun alkuahan tässä vielä eletään, jotta ehkä ei tarvi suuremmin huolestua ja kuumetta mittailla kuitenkaan. Siemenkuvastoja ja netin tarjontaa olen selaillut, mutta mikään ei ole erityisemmin vielä kolahtanut. 



Tila ja valo ovat rajalliset, joten harkintaa saakin käyttää. Mikään ei ole näet ärsyttävämpää kuin valonpuutteessa honteloiksi kasvaneet taimet, jotka eivät pysy pystyssä. Olen hommanut muutamia kasvilamppuja ja niistä on kyllä selvästi apua. Täytyy vaan olla suuri pinkin ystävä, sillä vaaleanpunertava olohuone on sitten todellisuutta parin kuukauden verran.


Kiinanritarinkannukset eivät olleet mikään menestystarina, mutta sain sentään kuvattua.


Joitakin suunnitelmia kyllä jo on. Voisin kasvattaa pääasiassa kosmoskukkia, samettikukkia, leijonankitoja ja malvoja. Kaikissa miellyttää tällä hetkellä valkoinen väri. Samettikukasta ei ihan valkoista ole, mutta 'Vanilla' on aika lähellä. Suorakylvönä sitten voisi kasvatella unikoita, tuoksuhernettä ja krasseja. Hentohöyhenheinä ja jänönhäntä ovat helppoja heiniä kasvatettavaksi. Jättiverbena pitäis kohta puoliin jo pistää kylmäkäsittelyyn, on vielä harkinnassa jaksanko siihenkään ryhtyä. Kesäkukan hienot koristetupakat ovat alkaneet houkuttamaan ihan kunnolla, vaikka koristetupakoista onkin vähän heikkoja kokemuksia. Tosin en ole ikinä kasvattanut siemenestä, vaan tyytynyt valmiisiin taimiin. Siinäkö se taika olisikin?
 
Samettikukat onnistuvat aina. Kuvassa isosamettikukka 'Vanilla' viime kesältä.







Osa hamsterin siemenvarastosta...

Ja jos joskus oikeasti käyttäisi näitä vanhempiakin varastojaan, eikä aina hommaisi uutta. Tilata ei tarvitsisi oikeasti mitään, mutta ainahan on kiva kokeilla jotain uutta. Osa tämän harrastuksen iloja itselleni onkin uusien lajien ja lajikkeiden testaus. Vaikka se monesti tuottaakin myös sitä harmia, kun ei mene ihan niin kuin kuvitelmissa. Monia onnistumisiakin kyllä mahtuu joukkoon!

Jänönhäntä on söötti
Perennojen suhteen lopetan ikkunalautakasvatuksen. Minulla on kasvilava ja sinne heitän jotain. Muutenkin tyydyn helppoihin kaksivuotisiin, kuten sormustinkukkiin ja harjaneilikoihin. Ranskantulikukat ovat sydäntäni lähellä ja niitä täytyy kyllä saada jollain keinoin lisää. Perennoihin olen heikkoina ja jotta saisin joskus nähdä niitä kukkiakin, ostan jatkossa kasvit pääosin taimina.

Ihania ja helppoja unikoita


Tajusin juuri, että on aika "vaarallista" julistaa täällä, miten aikoo olla niin hillitty ja hallittu, kun taipumuksena on kuitenkin seota heti, kun keväisen auringon ensisäteet alkavat lämmittää. Nyt, kun iski talvi ja on niin tajuttoman kylmää, olen vaipunut horrokseen ja kesä tuntuu niiin kaukaiselta. Pidätänkin oikeuden muuttaa mieltäni ja antaa mopon karata, mikäli siltä tuntuu. Kerranhan täällä vaan eletään =)

Sormustinkukka-aina yhtä hurmaava

Millä mallilla sinun suunnitelmasi ovat?

40 kommenttia:

  1. Asia on vielä mietintämyssyssä. Tänään tuli mieleen koekasvattaa orvokkeja, olis ensimmäinen kerta. Siemenlaatikkoa pitäisi tutkailla, vaikka tiedän muutenkin että uusia siemeniä ei tarttis. Mitä nyt näitä orvokinsiemeniä.... Ne pitäisi vissiin piakkoin kylvääkin, jos meinaa että keväällä kukkisivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orvokit pitäisi vissiin kylvää aika aikaisin, jotta kukkivatkin sitten ajoissa. Olen joskus niitä kasvattanutkin. Oikeastaan tekisi mieli nytkin kokeilla, mutta tuo pitkä kasvatusaika ei houkuttele. Pelkään venähtäneitä ja aneemisia taimia, kun valo-olosuhteet ovat mitä ovat.
      Uusien siementen haaliminen on niin paljon mukavampaa kuin vanhojen kasvattaminen! Mitään ei kyllä tarttis, mutta...

      Poista
  2. Erinomainen postaus. Sitä kun ei vaan malta pysytellä aisoissa, vaan aina se mopo kuitenkin karkaa. Meillä on taimikasvatukseen tosi surkeat olosuhteet, mutta joka kevät jotain tulee yritettyä. Ja joku niistä sitten onnistuu. Kaipa se on tärkeintä päästä mullan makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Ei sitä kyllä malta. Ja tämä blogitouhu on omiaan villitsemään muutenkin altista mieltä. Mutta, kuten on ennenkin todettu, aika viatontahan tämä on. Kiva harrastus ja silleen =) Keväällä sitä jo on niin suuri into työntää sormet multaan, että kasvatustouhuihin löytynee taas virtaa, vaikka vielä ei touhu niin kiinnostakaan. -30 pakkasta, jotta ei kovin keväässä vielä ollakaan, ei sillä.

      Poista
  3. Haja-ajatuksia vasta.... Jättiverbenaa ja mustaa pienikukkaista orvokkia, tuo Vanillakin on kaunis! Äitini kasvatti aina samettikukkia enkä voinut niitä sietää :) Toistaiseksi itse olen kasvattanut niitä ihan pienikukkaisia samettikukkia, mitähän ne lienevät lajikkeiltaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole hirveästi samettikukista piitannut, mutta tuo Vanilla on hieno. Myös monet ryhmäsamettikukat ovat nättejä, kun niissä on semmoinen vahva punertava/ruskea sävy. Vahva keltainen ei oikein iske, vaikka olenkin jo tullut senkin suhteen hieman sallivammaksi. Jättiverbena on ihana kasvi. Sen kasvattaminen on oma operaationsa, mutta yleensä se onnistuu. Harmi, että ainakin meilläpäin sitä ei oikein saa valmiina taimina.

      Poista
  4. Olisi nimenomaan fiksua keskittyä ns. varmoihiin tapauksiin ja unohtaa kaikki muut, olet siinä ihan oikeassa. Tosin, olen pari kertaa huomannut, että juurikin se "varmaksi" luulemani kasvi ei seuraavana vuonna olekaan enää onnistunut toivomallani tavalla. Toisaalta jaksan olla aika utelias, aina olisi jännittävää kokeilla itselle uusien lajien kasvatusta.

    Tuo Vanilla-samettikukka on aivan ihana kasvi, se meinaa nyt houkutella taas, vaikka juuri olin päättänyt, että samettikukkia en ainakaan kasvata! ;)

    Olen kanssa pohtinut valkoisten leijonankitojen kasvatusta, ne puhtaanvalkoiset lajikkeet, jotka tähän mennessä olen bongannut, ovat aina olleet tosi korkeita. Mietin, että jos tulee kylmä kesä, niin ehtiiköhän ne sitten kukkia kunnolla... Mulla on pääkopassa jo täysi kevät meneillään. Eilen siivosin joulukoristeet pois, yleensä olen pitänyt niitä Nuutinpäivään asti, mutta nyt ne eivät sopineet enää sielunmaisemaani yhtään!

    Koristetupakoiden kasvatus oli positiivinen kokemus viime kesänä. Niistä lähtee suloinen tuoksu iltaisin ja yöperhoset kiittävät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Fiksu on vaan niin hankala olla, heh. Ja itsekin pidän siitä, että saa kokeilla myös niitä uusia juttuja joka vuosi. Onhan se kesästäkin kiinni, miten onnistuvat. Minä olen valmis kutsumaan viime kesää fiaskoksi, vaikka syyskesä nyt lämmin olikin.

      Mua kiinnostais leijonankidoissa just nyt ne isot valkoiset lajikkeet. Mutta hyvä pointti, ehtivätkö sitten kukkia ja miten pysyvät pystyssä, on tämä vaikeaa =) Koristetupakkaa aioin kokeilla. Katsotaan sitten, miten käy! Kyllä tässä ihan kivasti näitä kasveja alkaa taas listalle tippua, vaikka kuvittelin pääseväni vähällä...

      Poista
  5. Kovasti on minullakin siemenkasvatukset mielessä. Yleensä teen vain suorakylvöjä, mutta tänä vuonna ajattelin esikasvattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on noita suorakylvettäviä, joiden kanssa pääsee vähän helpommalla!

      Poista
  6. Ei ole helppoa tarhurin elämä...no on se ja iloista! Mielen saa muuttaa ja mopo karkaa aina vaikka mitä päättää. Ajattelin myös, etten kasvata perennan taimia enää, en yhden yhtä, vaan ostan taimia, mutta toisaalta mielenkiintoisten taimien hankinta vaatii taimiretkiä ja useita ja saako sittenkään, no tässä taas varmaan mieli muuttuu, jotain must-juttua ei löydy ja se pitää kasvattaa, siemeniä aina löytyy. Olen kuitenkin kummityttöni kanssa perustaneet jo vuosia sitten kahden naisen 'Kohtuuden ystävät' -yhdistyksen, tavoitteemme on päätyä taimi- ja kukka-asioissa kohtuuteen, emme ole vielä päätyneet, ehkä joskus, kai! Joten sillain tässä käy että perennat kasvaa jälleen Kivipellon kasvihuoneessa vaihtelevalla menestyksellä. Kuten sanoit, ilmoja emme voi hallita, se oli viisaasti todettu!

    Suurimman osan taimetan lasihuoneessa, se on huhtikuulla aika viileä, mutta hyvin olen saanut kaikki tomaatit, kurpitsat, meloonit, maissit, yrtit, kukat ym. kasvamaan (epäuskon hetkistä huolimatta), paprikat ja pelakuut saavat kasvaa sisällä alkutaipaleensa ja sitten muuttaa lasihuoneeseen vahvistumaan. Siellä on kiva touhuilla mullan kanssa, ei ole nuukaa vaikka multaa tippuu lattialle.

    Mutta vielä siitä moposta! Tottahan on, että kun olen tehnyt siementilauksen, niin eikös joku kukkaystävä vinkkaa jotain mitä pitää saada ihan välttämättä, joten antaa mopon mennä menojaan, ei nämä siemenhankinnat ja touhut niin maailmoja maksa ja ihmeesti meillä mieli pysyy tyynenä ja keho terveenä! Nautitaan tästä ihanasta harrastuksesta ja vertaistuesta, sitä täällä blogistaniassa saa yllin kyllin, ihania olkapäitä ja yhdessä iloitsevia multasormia!

    Mukavaa Loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska ja kannustava kommentti, kiitos! Puutarhaihmisen mieli on muuttuvainen, sen olen jo huomannut kymmeniä kertoja. Taimien metsästys on ihan hauskaa, saa ajella Suomea ristiin rastiin =D. Siementilausten tekeminen on eräänlainen rituaali, josta kevät alkaa! Miten ihanaa onkaan taas alkaa unelmoida omasta upeasta kukkapihasta. Todellisuus voi sitten olla aika toista kuin illuusiot, mutta vähät siitä ja aina sitä onnistumisiakin on luvassa. Ihan varmasti.

      Mukava harrastushan tämä on (jota tosin ei kaikki ihan käsitä) ja kuitenkin halpaa moneen muuhun (kummalliseen) harrastukseen verrattuna! Kohtuuden ystävät- yhdistykseen liittymien tosin olisi ihan paikallaan minullekin, hih.

      Poista
  7. Jep, ei tammikuun alun puutarhalupauksilla ole juurikaan arvoa kun oikea kevät saapuu;)
    Meilläkään ei ole oikein tilaa eikä kasvivaloja ja perennoiden siemenkasvatuksesta ei ole kovin kummoisia onnistumisia, mutta silti olen ruksinut siitä ainoasta (vielä) siemenluettelosta jo melkoisen määrän sellaisia, joita on melkein pakko tilata. Tomaattejakin tais olla seitsemää eri sorttia!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, juuri niin! Nyt on ihan hirmu kylmä, mutta silti näitä kommentteja lukiessani kummasti alkaa tuntua jo keväiseltä =) Sinä oletkin jo löytänyt kiitettävästi kasvatettavaa. Ainakin tomaateissa löytyy!

      Poista
  8. Eräs helposti kehittyvä on valkoinen malva. Se kukoisti monta vuotta. On vain käynyt niin huonosti, että vahvat leviävät perennat ovat haudanneet sen alleen. Nyt yritän katsella, saanko hankittua sen siemeniä.

    Vuosia sitten harrastin kaksivuotista maariankelloa. Oli upea, mutta suuritöinen. Ei enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku valkoinen malva olisi nyt toiveissa. En ole aiemmin niistä edes innostunut, en tiedä miksi nyt sitten. Ehkäpä kuvittelen niiden olevan innokkaita ja varmoja kukkijoita. Toivottavasti löydät etsimäsi, on aina harmi, kun jokin suosikkikasvi häviää! Maariankelloa kylvin toissavuonna, tänä vuonna pitäisi sitten kukkia.

      Pahoin pelkään, että nämä kamalat pakkaset verottavat paljon kasveistani, joten saa sitten nähdä, mitä on keväällä hengissä.

      Poista
  9. Minun suunnitelmani ovat hyvällä mallilla, aion pitää perinteestäni kiinni ja kylvää ainoastaan keijunmekkoa. Ihania siemenpusseja on kyllä vaikka kuinka paljon, mutta vuosiin en ole saanut niitä multaan. Kuinka niin pisti naurattamaan kolmas lauseesi. Tuntuu kuin kokemus vain pistäisi päätä entistä sekaisemmaksi ja edesvastuuttomammaksi :D Katsotaan yhdessä, miten mopot karkaa ja kovaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, oho! Aikamoista itsekuria =) Keijunmekko on ihan pakko saada joka kesä, se on niin ihana! Teillä siellä Lammilla on kyllä niin hvvä taimienhankintapaikka, jotta sinne kyllä taas varmasti tulee eksyttyä luvattoman monta kertaa! Että ei kyllä kokemus auta mitään. Entistä hullumaksi tämä touhu vaan käy.

      Poista
    2. Itsekuri, kaunis sana laiskuudesta :D Ja totta tosiaan, näin saa hyvän syyn poiketa paikallisessa yhdellä ;)

      Poista
    3. Hahaa, miten nauratti tuo yhdellä käyminen!! Tosiaan aika monta kertaa tulee käytyä "yhdellä", hih.

      Poista
  10. Kiva postaus Kyllä ne taimi kasvatus on aina mielessä kun kevät lähenee minä tykkään kovasti sametti vaniliasta se on kaunis ja kestävä kukka joka vuosi kyllä laitan sitää kasvamaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Vanilla on kaunis samettikukka ja kesti aika hyvin viime kesän sateet ja kylmätkin.

      Poista
  11. Tuo on mielenkiintoinen tuo perennat kasvilavaan. Kiinnostuin ideasta, koska mulla ois kaks kasvulavaa joutilaana. Enpä muuten ole luonut ajatustakaan vielä kevään kylvöille sun muille ja tuskin nyt mitään kylvänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo joitakin perennoja siellä kasvattanut. Nyt kyllä on suru viime kesän kylvöjen suhteen, sillä jäi suojaamatta eikä lunta ole yhtään riittävästi päällä. Pienet taimien alut varmasti paleltuvat. Toissa vuonna laitoin sentään kuivia lehtiä paksun kerroksen päälle.

      Poista
  12. Aina keväällä, kun taimipotteja on esikasvatuksessa olohuoneen lattialta keittiöön, ja alkaa se karaisuvaihe, niin yleensä viimeistään silloin kiroan itseni alimpaan multakasaan, että pitikin taas ahnehtia keväällä siementen kanssa :) Mutta kukinta kesällä on aina yhtä palkitsevaa, ja jotenkin ihanaa, kun tietää, että on paaponut sen kasvin pikkuruisesta siemenestä upeaan loistoon. Mopo käyntiin vaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Siinä vaiheessa, kun kaikki paikat ovat täynnä kasveja ja multaa ja kiikutat kymmeniä taimia sisään ja ulos, niin pitää itseään vähintäänkin hulluna. Kummasti sekin työ vaan talven aikana unohtuu ja keväällä on valmis taas samaan rumbaan. Kuten sanoit, on palkitsevaa, kun onnistuu! Yritänkin nyt maksimoida onnistumiset ja jättää vaikeat tapaukset pois, mutta katotaan nyt taas, miten käy. =D

      Poista
  13. Aivan sama täällä - yksi aurinkoinen päivä ja niin alkaa mieli askartelemaan kevään kylvöissä. Totta on sekin, että aivan varmasti mopo lähtee käsistä ainakin silloin kun koulimaan pitäisi ryhtyä - eihän hyviä taimia voi pois heittää ;)Heh, olin kaukaa viisas ja ostin multia ja turpeita jo syksyllä varastoon, jotten vimman iskiessä tarvitse ensin kaupoille lähteä. Mutta tosiaan pitää pitää itsensä kurissa vielä vähän aikaa ja hypistellä vaikka noita talvetettavia kasveja, niin tai voihan niitä hankikylvöjäkin laittaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouliminen on niin raakaa touhua!! Pitäisi luopua hyvistä taimista, eihän siihen pysty. Sitten ajattelee, että hyvähän niitä on olla vähän varuilla, jos osa kuolee. Totuus on se, että purkkeja ja purnukoita on kaikki paikat väärällään. =)

      Oletkin ollut oikein viisas ja varautunut jo syksyllä. Sitten, kun vimma iskee ovat tarvikkeet käden ulottuvilla-kätevää!

      Poista
  14. Hei!
    Denne tida hvor man planlegger hva som skal sås til neste år, er veldig spennende. Må alltid prøve noe nytt, men det er noen som må sås år etter år. Frøbestillinger er en favoritt, men det er nesten mest spennende å så fra egne frø. Ofte spirer de bedre. Jeg tror det skyldes at de er ferskere enn hva du får hos frøforhandlere.
    Deilig tid vi har foran oss. Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Jag håller med dig! Det är väldigt spännande att planera nästa sommar. Men ibland är det så svårt att välja... Det finns så många vackra blommor. Jag hoppas att vi kommer att ha en varm sommar! Nu är det mycket kallt här!!

      Poista
  15. Kiva lukea tätä, samanlaisia ajatuksia on ollut täälläkin! Ja kaipasinkin vinkkejä ns. ''varmoihin'' tapauksiin. Tuo samettikukka ainakin on listalla jos joudun siemenmanian valtaan kunhan vähän kevät etenee :). Suloinen tuo vaaleankeltainen lajike. Exotic Garden laittoi minulle sähköpostiin hälytyksen orvokkien kasvatuksesta, ne pitäisi kohta jo kylvää. Ja siitä lähtien toinen toistaan ihanammat orvokit on kummitellut mielessäni. Katsotaan nyt pysyykö mopo käsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elmeri. Mukavaa, jos postauksesta oli myös jotain hyötyä =) Siemenmania on oiken kuvaava nimi, kyllä sitä varmaan taas itsekin jonkin häiriön valtaan joutuu, hih. Orvokit ovat suloisia ja niissä on toinen toistaan ihanampia lajikkeita. Että en yhtään ihmettele, jos mopo karkaa!

      Poista
  16. Ei liene anteeksiantamatonta innostua uusista tai vanhoistakaan siemenistä. Iloa tuovat. Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Näin se menee. Iloa tämä tuottaa, eikä siemenet onneksi ihan hirveästi edes maksa. Harmikseni huomasin, että osa siemenistäni on jo mennyt vanhaksi, eli kannattaisi niitä vanhojakin varastoja kuitenkin välillä tutkia.

      Poista
  17. Aina sitä voi julistaa ottavansa kevään maltillisesti ja kylvää vain vähän. Ei me uskota kuitenkaan ;) Minä olen juuri kylvänyt 72 lajia perennoja kylmäkäsittelyä varten ja 48 lajia vielä odottaa... Sulaa hulluutta, mutta minkäs tekee, eihän niitä siemeniä voi poiskaan heittää...

    Jos olet epäonnistunut akileijan itämisessä, niin annoitko siemenillä kylmäkäsittelyn ? Sillä tavalla olen saanut suurimmanosan perennansiemenistä (myös akileijan) itämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, hyvä ettette usko! Kyllä hörhö hörhön tuntee =) Sinulla on kyllä oikea asenne, hirmuiset määrät olet kylvänyt! Wau. Kyllä kiinnostaisi tietää, että mitä kaikkea. Postaa siitä joskus.

      Joo, tein noille akileijoille kaikki temput ja luulen, että vika oli siemenissä. Akileija itää parhaiten suht tuoreena ja epäilen, että siemenet olivat vanhoja. Ei onnistunut oikein muillakaan, jotka noita siemeniä tilasivat.

      Poista
  18. Minusta on ihanaa, ettei puutarhaihmiset ole aina niin järkeviä vaan vouhkaavat tässä muutoin niin tympeän suunnitelmallisessa maailmassa. Ja siemenkasvatuksessa kaikki joskus onnistuu ja epäonnistuu, mutta ei pidä luovuttaa. Minulla on myös kauhea ranskantulikukkahimo, heittelin syksyllä toiveikkaana kukkapenkkiin siemeniä. Olisi kyllä tosiaan kiva tietää millainen kesä on tulossa. Kivoilta kuulostavat suunnitelmasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta!! Kyllä sitä järkeä ja harkintaa joutuu käyttämään ihan tarpeeksi, joten on ihan terveellistä vähän sekoilla ja vouhottaa. Sitä paitsi kukat ovat vouhottamisen arvoisia! Juu, ei tässä siemenkasvatuksen suhteen näin helpolla luovuteta, teidän kaikkien kannustus alkaa mukavasti lyömään vettä kiukaalle, joten eiköhän tässä taas kohta vauhtiin päästä =)

      Poista
  19. Pimeän kevään ja kylmän ja sateisen alkukesän jälkeen minäkin päätin, että nyt saa siemenkasvatus jäädä vähäksi aikaa, mutta niin sitä vain siemenostoksia suunnitellaan.
    Aivan ihania unikkoja ja kosmoksia sinulla, ja nuo vaniljanväriset ovat samettikukiksi todella kauniita. :)
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki päätökset unohtuvat kummasti, kun selailee siemenkuvastojen houkutuksia. Siinä on ihminen aika heikko =) Vanilla on tosiaan kivanvärinen samettikukka, ei liian päällekäyvä.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa kovasti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...