Tikkana pihalle!

Sateen antaessa tilaa auringolle olen viettänyt aikaa puutarhassa mahdollisimman paljon. Tämä ilo saattaa jäädä taas lyhyeksi, joten ulos kannattaa syöksyä tikkana. Pihalla on riittänyt kaikenlaista puhdetta. Ruoho päästiin viimein leikkaamaan ja kasvit vaativat erinäisiä huoltotoimia. Pikkuisen olen koittanut myös ihan vaan olla ja nauttia, tärkeää sekin!

Sateiden jäljiltä monet kasvit huusivat innokkaan kotipuutarhurin apua. Tukiviritelmien ähertäminen on ehkä maailman tylsintä hommaa, mutta pakko siihenkin on joskus uhrautua. Saksien heiluttaminen on paljon hauskempaa ja parturoinkin innolla ränsistyneitä kasvustoja pois. Monet perennat ovat intoutuneet kasvamaan semmoisella vimmalla, että pääsivät käsittelyn kohteeksi. Varsinkin kuunliljat ja keijunkukat ovat nauttineet kosteista keleistä ja röhöttävät paikoin aika rehvakkaasti.

Kuunliljat rehottavat

Tietysti järkevästi ajatellen kasvit voisi istuttaa niin väljästi, että mahtuisivat kasvamaan, mutta pienessä pihassa täytyy maksimoida tila, jotta niitä lajikkeita saa aina haalia lisää. Sitä paitsi elämässä täytyy aina olla niin järkevä ja harkittu, puutarhassa ei mielestäni tarvitse.

Kärhö kukkii

Jo parikin lämpöisempää päivää on saanut edistystä aikaan kukkarintamalla myös erilaiset pörräiset lentävät taas innokkaasti.

Clematis "Summer Snow"

Lumikärhö on helppo ja nopeakasvuinen köynnös. Olen istuttanut sen kaariporttiin, jonka se rehevöittää hetkessä. Käynnöksillä puutarhasta tulee salaperäinen. On kiehtovaa, kun kaikki ei näy kerralla. 

Köynnöksen vehreämän kaariportin alta on mukava kulkea

Daalian nuppu kuivattelee

Daaliat eivät ole sateista ilahtuneet. Lisäksi kosteus houkuttaa etanoita paikalle, jotka rakastavat herkutella niiden lehdistöllä. Aika paljon löytyy ihan tavallisia peltoetanoita, jotka näyttävät yltävän aikamoiseen tuhoon nekin. Lehtokotiloitakin on pari jäänyt nalkkiin.

Härmää näyttää tulevan nyt helposti. Akileijat ja poimulehti ovat paikoin runsaassa härmässä. Jänönhäntää eikä muitakaan heiniä moinen riesa ei vaivaa.

  
Toinen näistä halpisruusuistani kukkii sekin, mutta sade on pilannut sen kukkia. Kukissa on niin kaunis väri, että saatan koittaa tämänkin talvetusta maahan istutettuna. 

Knautia macedonica

Ruusuruohot ovat jo kauan kuuluneet suosikkeihini. Ne tekevät melko pitkän varren päähän tämmöisen suloisen mykerökukan, joka houkuttelee perhosia ja muita hyönteisiä puoleensa.

Niin se vaan on, että syksyä kohti mennään. Jaloangervoissa alkaa olla jo väriä ja muutkin syyskukkijat alkavat osoittaa kukkimisen merkkejä. Pidän jaloangervojen röyhyävistä kukista yhdistettynä muuten jämäkkään olemukseen. Sen kukintaan liittyy kuitenkin tietty haikeus siitä, että kesä alkaa olla kohta ehtoopuolella.

  
Unikot yllättävät kukillaan. Luulin kylväneeni vain paria kolmea harkittua väriä, mutta penkistä nousee, jos jonkinlaista kukkijaa ja lähes kaikissa väreissä.

Juoksukukkaset

Tässä sateen soittaessa lähes tauotonta sooloaan saa olla nopsa, jotta kerkeää kuvata kukkiaan loistossaan. Aamulla avautunut kaunokainen saattaa näet olla jo illalla sateen pilaama rupsu. Sanomattakin on selvää, että kukkaloistosta nauttiminen juosten toteutettuna ei ole ihan sitä, mitä tästä suvesta toivoin.

Unikkoja tuli kylvettyä urakalla. Nehän ne varsinaiset sateen ystävät ovatkin (ja pah). Kosteuden perskules näyttää mädännyttävän kukkaa jo nuppuvaiheessa, jolloin ilo menee varmasti pilalle. Vielä on nuppuja ja kesää jäljellä, joten toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Sateen ruskettama 'Flemish Antique'

Nämä kerratut unikot ovat herkkiksiä pilaantumaan, yksinkertaiset ovat säilyneet hieman paremmin. Nuppuvaihe on ollut molemmilla tosi pitkä, ovat vissiin jääneet myös odottelemaan niitä kohta saapuvia helteitä.

'Shirley double'

Unikoissa toistuu tämän kesän hempeä teema, mutta on mukana vähän asennettakin. Kylvin 'Drama Queen' unikkoa, mutta ei tämä ihan kait siltä näytä. Onko jotain muuta kuitenkin? (En muista muuta hommanneeni, mutta sehän ei todista sitten niin mitään). Ehkä tämäkin suuri mysteeri selvinnee aikanaan.

Kärhöt nekin vaan nuppuilevat edelleen. 'Hagley Hybrid' on tehnyt uroteon ja ruvennut kukkimaan. 

Clematis Patens x Lanuginosa 'Hagley Hybrid'

 Olen istuttanut tämän kärhön suuren tuijan vierelle ja nyt se kiipeää tuijassa jo korkealla. 

 Terassin edustalla kasvava tuntematon sinertävä kärhö liittyi sekin urheaan joukkoon värjöttelemään.

Jostain luin, miten ihmisiä ärsyttää toisten jatkuva säästä valittaminen, kun eihän se siitä valittamalla muutu. Ei muutu ei, mutta kyllä se tätä angstia vähän helpottaa kuitenkin. Aina ei pysty hehkuttamaan kosteaa ja viileän rapsakkaa heinäkuuta, kun kaipaa aurinkoa, lämpöä, perhosia ja kukkasia!

Halpisruusu sinnittelee sateissa

 

Heinäpläjäys

Olen keräillyt puutarhaamme hieman erilaisia koristeheiniä ja istutan niitä mielelläni myös ruukkuihin. Heinillä ja lehtikasveilla yritän muka rauhoittaa tätä rönsyävää ja sekavaa meininkiä.  Monet kukat näyttävät lisäksi todella sieviltä heinien lomassa huojuessaan. Heinät ovat pysyneet kaatosateissakin kuosissaan, suurimpia kastikoita lukuunottamatta, jotka piti viimein tukea.

 Isotähtiputket sopivat mielestäni upeasti heinien seuralaisiksi. Tässä istutuksessa olen yhdistänyt ne hopeatopon (Koeleria glauca) kanssa.

Röyhyjä

Hopeatoppo muistuttaa kasvutavaltaan ja olemukseltaan aika paljon sininataa (Festuca cinerea).  Sininata on väritykseltään kuitenkin sinisempi, kun taas hopeatoppo on enempi harmahtava. Molemmat suosivat kuivaa ja aurinkoista ympäristöä. Tiiviin selkeän mättään lisäksi näillä matalilla heinillä on kauniit ja melko korkeat röyhyt. 

Sininata sopii ruukkuunkin

Sulkahirsseissä on monia käyttökelpoisia heiniä, joilla on hienot kaartuvat röyhyt loppukesällä. Untuvasulkahirssiä olen joskus kasvattanut siemenestä ja ehti hyvin kukkaan. Bannerissani taitaa olla muistaakseni kuvattuna arabiansulkahirssin röyhy. Tämä on yksi lempiheinistäni, mutta tänä kesänä jäi laittamatta.

Koristesulkahirssi, Pennicetum alopecuroides

 Tämän koristesulkahirssin ostin taimena ja istutin ruukkuun. Nostin ruukun liuskekivipolun keskelle, jossa heinän huojuntaa tuulessa (jota on riittänyt) on ollut mukava seurata. Koristehirssit lienevät oloissamme pääosin yksivuotisia.

Kirjopuntarpää (Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus') on värikäs heinä, joka on talvenkestävä vaihtoehto hakoneheinälle. Heinä näyttäisi suosivan valoisaa ja suhteellisen kosteaa paikkaa. Täydessä auringossa se minulla ainakin kärsii, eikä viihtynyt liian varjossakaan. Tämän heinän ei  kannata antaa tehdä kukkaröyhyjä, sillä kukinnan jälkeen heinä helposti ränsistyy ja siementaimetkin ovat täysin vihreitä.

Hakonechloa macra 'Aureola'

Hakoneheinä muistuttaa siis nopeasti katsottuna hieman kirjopuntarpäätä, vaikka ei yhtään siltä näytäkään :) Nämä ovat suhteellisen arkoja ja huonoina talvina, eivät talvehdi. Kasvupaikka heinillä yleensäkin tulisikin aina olla talvisin kuiva, sillä talvi ja märkyys on niille tappava yhdistelmä.

Vieruskaverina kasvaa

hakoneheinän kokonaan keltainen versio 'all gold'. Laitan yleensä kaikkien heinien tyvelle ja istutuskuoppaan hiekkaa tai soraa talvenkestävyyden parantamiseksi. Hakoneheinillä on valloittava putousmainen kasvutapa, jossa on oikeaa japanihenkeä. 

Imperata cylindrica 'Red Baron'

Hurmesilkkiheinä voi olla sekin aika konstikas talvehtimaan. Tämä yksilö selvisi kuitenkin viime talvesta hyvin ja sen lehtien kärjissä on jo pientä punerrustakin havaittavissa. Tämän heinän hienous piileekin kesän edetessä yhä punaisemmiksi muuttuvissa lehdissä.  En tiedä sitten, miten tälläisenä sadekesänä käy, jolloin aurinko ja lämpö ovat olleet kortilla. Se nähdään.

Tässä sama heinä viime kesän kukoistuksessaan. Haaste heinien kanssa on se, että ne vaativat ympärilleen ilmaa ja oikeita kavereita. Mikään heinä ei välttämättä ole edukseen, jos se on tungettu ahtauteen muiden kasvien sekaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta ne parhaat paikat lopulta löytyvät!

Jänönhäntä on helppo ja suloinen yksivuotinen heinä, jota tulee kylvettyä aika usein. 

 

Jänönhännän pehmoisia pötkylöitä

 

Koristekastikoista (Calamagrostis ×acutiflora) tuntuu olevan mahdoton saada kunnon kuvaa otetuksi. Alemmassa kuvassa on kuitenkin kaksi kastikkaa se perinteinen 'Karl Foerster' sekä valkokirjava 'Overdam', joka on ehdottomasti yksi lempiheinistäni. Se on erittäin kaunis, ryhdikäs ja helppo heinä. Vetää mielestäni täysin vertoja hankalille elefanttiheinille, jotka eivät välttämättä ehdi kukkia ja talvehtiminenkin on usein epävarmaa.

Palmusara (Carex muskingumensis) on myös helppo ja kestävä heinä, joka minulla on kasvanut hyvin myös suhteellisen kuivassa ja varjoisassa paikassa. Kasvi muistuttaa kasvutavaltaan hieman bambua, jonka korvikkeena sitä usein mainostetaankin. Olenkin aina kummastellut, miksi se sitten on palmusara eikä bambusara? 

Palmusara jaloangervojen, kuunliljojen ja lumikärhön seurana.

Vielä yksi ruukkuistutus, jossa pelargonia, värinokkosta ja oshimansaraa (Carex oshimensis).

Hattaraa, rytöpenkkiä ja kuplia

Hassua, miten puutarhassa voikaan viehättää kaikki romanttinen hattara, pinkki ja hempeys. En voisi kuvitellakaan pukeutuvani kokonaan vaaleanpunaiseen tai sisustavani kotiani yltiöromanttisesti. Luen mielummin kauhukertomuksia kuin romanttista siirappia. Televisiostakin kääntyy kanava yleensä nopeasti, mikäli luvassa on  romanttista komediaa onnellisine nyyhnyyh- loppuineen. Noh, puutarhassa ällö ei ole ällöä, vaan vain suloista ja pehmoista. Ja onnellista loppua sitä kaivataan aina omien kasvatusten kanssa!

Romuromantiikkaa

 Vai onko tämä vain joku ohikiitävä vaihe, jonka jälkeen alan kaivata järjestelmällistä ja modernia puutarhaa? Pois turhat kukkaset ja hörhötykset. Paree olisi kyllä tyytyä tähän, sillä koko puutarhan uudistus ei liene lähipiirin toivelistan kärjessä. Heh, olisipas siinä ilmeissä näkemistä, kun ehdottaisin, että kaikki kukat saavat lähteä ja aletaankin luoda jotain ihan muuta. No, niin hassu en taida kuitenkaan olla ja kyllähän sitä järjestystä ja selkeyttä myös tarvitaan, mutta silleen salaa, ettei huomaa. Tiedättehän te.

" Kolmen euron ruusu"

Olen muuten kovin iloinen tästä kolmen euron ruususta. Joskus sitä tuntee saavansa rahalle katetta! Kukka on suuri, ihanan tuoksuinen ja ah, niin hempeän romanttinen. Nyt vaan pohdiskelen, että miten se oikein tuli istutettua. Olisi meinaan kiva, jos se talvehtisi, mutta voi olla, että kiireessä on taas tullut huitastua se liian pintaan. Täytyy tarkistaa syssymmällä.

Runkoruusu kukkii. Tummanpunainen ruusu on varmasti monen suosikki. Itse koitan päättää pidänkö väristä vai en. Liikaa näin vahvaa punaista en puutarhaani halua, toisaalta vaatteissa pidän kovasti punaisesta, on tämä vinhaa. Psykologeilla olisi varmasti tähänkin käypä teoria.

Villit ja vapaat kurjenkellot kukkivat parhaillaan. Nämä saavat levitä minne haluavat. Riesaa näistä ei tule, sillä alan valtaaminen on ainakin meillä ollut varsin huomaavaista. Ei ole ängetty liiaksi toisten reviirille, niin kuin joillakin kellokasveilla on tapana.

Perinteisempi sininen versio on osunut väriensä puolesta mukavaksi kaveriksi akileijoille. Nämä kasvavat niin sanotussa rytöpenkissä, jonne viskaan kaikkea, joka ei paraatipenkkeihin sovellu. Oikeastaan aika kätevää, sillä eihän sitä tiedä, koska kasvia taas kaivataan muualle. Niin se on mieli muuttuvainen. Täältä kasvit on pelastettavissa toisin, kuin jos ne vain heitettäisiin menemään. Suosittelen rytöpenkkejä kaikille!

Rytöpenkkiin on itsestään levinnyt kurjenkellojen ohella myös päivänkakkaraa

Filipendula ulmaria

Rytöpenkin viereen on kasvanut luonnon hattaraa eli mesiangervoa. Kasvilla on kauniit suuret kukinnot, kerrannaishuiskilot (opettaa netti), jotka houkuttavat ötököitä puoleensa. Sopii romanttisen puutarhurin rytöpenkin taustaksi vallan mainiosti.

Hattara osastoa edustaa myös tämä sulkamustaselja, mutta tässä on jo jotain särmääkin. Upea tumma liuskoittuva lehdistö on hieno kontrasti vaaleanpunertaville kukille. Tämä pensas ei  ole koskaan kasvanut pihassamme näin suureksi saati kukkinut näin runsaasti. Viime talvi oli suosiollinen, sillä yleensä tämä paleltuu maan tasalta.

Sulkamustaselja, Sambucus nigra 'Black Lace'

Tämä kasvi on sarjassamme vaikeat kuvattavat. Lehdistö näyttää kuvissa helposti pelkältä tummalta mössöltä, vaikka luonnossa ne ovat kaikkea muuta kuin mössöä.

Värikäs pensasryhmä

Selja kasvaa osana värikästä pensasryhmää, jossa olen leikitellyt eri väreillä. Kivasti korostavat mielestäni toistensa värejä. 

Loppuun niitä kuplia. En ajatellut käsitellä tässä mitään syvällistä kuplassa elämistä, vaikka voisihan puutarhassa hääräämistä semmoisenakin joku pitää. Ihan tämmöisiä saippuakuplia ajattelin esitellä. Nämä kuvat ovat mielestäni niin piristäviä, että halusin jakaa ne teidänkin kanssanne!

Viihtyisää viikonjatkoa ja puhallelkaa kuplia, se on kivaa!