26 kesäkuuta 2015

Sekavaa ja liikaa, itsekriittisyys nostaa päätään

Sateen tauotessa yritän ehtiä pihalle ja saada tehdyksi jotain järkevää. Ikinä ei tiedä, milloin seuraava kuuro iskee niskaan, joten parasta olla nopea toimissaan. Rankkasateet eivät säästelleet kasveja, joita olen epätoivoisesti yrittänyt ravistella kuivaksi ja tukea. Ikävää vain, että vesipisaroiden mukana karisee myös terälehdet. Kotiloille olen sateen jälkeen heitellyt ferramolia maisteltavaksi. Ihmettelen, missä ne luuraavat. Suunnittelevat tietenkin jotain joukkohyökkäystä, koska en todellakaan usko, että niitä ei olisi!

Ihanainen juhannusruusu ei jaksa kantaa sekä kukkien että veden painoa

 Alan olla myös siinä kummassa vaiheessa, jossa tekee mieli repiä ylös puolet kasveista, joita pihaansa on istuttanut. Sateen ja tuulen myötä villiintynyt vaikutelma on jo vähän liiankin villi ja tekisi mieli mennä saksimaan sieltä ja kaivamaan tuolta... Suomen kaunein piha tuomareiden mielestä pihassamme olisikin varmasti kaikkea "vähän liikaa".

Onko tässä vähän jo liikaa??
Tiukat muotopuutarhat ja liian hallittu fiilis ei ole kuitenkaan juttuni, vaikka semmoisiakin puutarhoja toki ihailen. Minulla ei olisi ikinä mielenmalttiakaan moiseen, siksi tyyli on rönsyilevä ja itsekriittisinä hetkinä sekava. Olen ottanut vakavaksi tavoitteeksi luoda puutarhan, jossa on hirveästi kaikkea ilman, että se näyttää siltä. Taitaa olla kova tavoite, heh. 

Kasveilla on taipumus kasvaa toistensa sekaan. Onko se sitten mukavaa vai sekavaa riippuu päivästä.


Puutarhani on kukkatarha, mutta pyrin jonkinlaiseen tasapainoon lehtikasvien ja heinien avulla, joista pidänkin hyvin paljon. Erilaisten lehtimuotojen yhdisteleminen on hauskaa ja rauhoittaa ilmettä. Se on tietysti niin hauskaa, että kasveja tulee ängettyä liian paljon samoihin penkkeihin, jolloin ollaankin helposti taas siellä sekavassa, huoh.


Tietyt lajit kasvavat todella suuriksi, kuten tämä kilpiangervo. Se on aivan ihana muhkeine sateenvarjon lailla mollotavine lehtineen. Ikävää vain, että se alkaa vallata alaa penkistä liikaa. Silloin meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko penkkien laajennus tai kasvin harvennus. Vielä on ollut tilaa harrastaa ensimmäistä. Kauheaa ajatella aikaa, kun tilaa ei ole laajentaa. Mitäs sitten tehdään?

Tämä kuunliljakin on innokas kaveri kasvamaan
En tiedä, mikä rauhan kaipuu iski, mutta olen myös saanut aikaiseksi perustaa (lähes) valkoisen kukkapenkin. Ajatus siitä, että istutuksessa on vain valkoisia kukkia on ollut aina hurmaava. Huomaan vain toisinani lipsuvani suunnitelmasta ja pistän vain mausteeksi jotain muuta väriä. Toistaiseksi olen pysynyt melko tiukkana, mutta pari värivirheellistä on jo joukkoon eksynyt!


Kuten tuo keltainen leijonankita. Olin ostavinani vain valkoisia, mutta yksi keltainen on ujuttautunut mukaan. Näinhän juuri usein käy puutarhahommissa, ei mene niin kuin haaveillaan ja vaikka kävisikin, niin täytyyhän sitä vähän olla kriittinen itselleen. Turhaa, niin turhaa. Päätän iloita sekavasta ja liiallisesta tyylistäni, nih!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja muistakaa sunnuntaina avoimet puutarhat! Ihanaa päästä ihastelemaan toisten puutarhoja ja jospas se aurinkokin paistaisi kerrankin sopivasti.

20 kommenttia:

  1. Tismalleen. Paitsi, ettei minulla ole tyyliä nimeksikään, enkä sellaista enää tavoittelekaan. Annetaan kaikkien puutarhojen kukkia. Tyylejä riittää yhtä paljon kuin on puutarhojakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se kuuluu ihmisluontoon, olla aina vähän tyytymätön ja kriittinen omaansa. Koitan nyt kovasti ummistaa silmät epäkohdilta, eihän puutarha ole koskaan valmis. Tylsää olisikin, jos se olisi valmis ja täydellinen. Blogisi peusteella sinulla on kyllä aivan hurmaava tyyli!

      Poista
  2. Itse tykkään cottage garden -tyylisestä meiningistä, en niin hirmuisesti askeettisesta, modernista linjasta, joten minun silmissäni näyttää hauskalta, eläväiseltä ja luonnonmukaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu minäkin tykkään juuri cottage garden meiningistä ja sitä tavoittelenkin. Kuitenkin jossain vaiheessa aina kaipaa jotain selkeyttä ja järjestystä. Kaipa se johtuu siitä, että kasvit kasvavat aina kuitenkin oman tahtonsa mukaan, eikä edes joka vuosi samalla lailla. Kiitos :)

      Poista
  3. Olen myös tuon cottage gardenin kannattaja, muotoja, värejä, rehevyyttä, kauneutta! sitä löytyy puutarhastasi! Muodot ja värit leikittelevät keskenään ja sopusointu löytyy aina ja se hivelee silmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ehkä sitä tavoittelee jotain illuusiota, joka ei voi edes ikinä toteutua. Puutarhakirjoja selaillessa törmää vain semmoisiin täydellisiin kuviin, mutta eihän mikään puutarha ole täydellinen. Eikä tarvitsekaan :)

      Poista
  4. Just nyt toivoisin, että olisi runsasta ja monimuotoista ja rönsyävää kukintaa. Tuntuu, että kaikki hidastelee, kukkii liian vähän ja liian vähäiset kasvit eivät ole tarpeeksi levinneet. Minua taas tosiaan tuskastuttaa tylsät omat penkit, tylsät omat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sielläkin kasvu lähtee käyntiin, nyt on ainakin meillä ollut vähän lämpöisempää. Sateet ovat piiskanneet kasveja sikin sokin, mikä aiheuttaa sekavaa fiilistä. Eilen naksinkin suurimpia rehottajia pois. Omalle puutarhalleen on aina kriittisin, ei sinullakaan siihen ole syytä!!

      Poista
  5. Kaunista on sinulla siellä juhannus ruusut ovat niin ihanat Minä tykkään rehevästä puutarhasta missä on paljon erillaisia kasveja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Juhannusruusu on ihana, se on kukkinut nyt tosi runsaasti ja levittänyt hurmaava tuoksuaan ympärilleen. Mukavaa, että rehevästä puutarhasta tykkääjiä löytyy muitakin :)

      Poista
  6. Kyllä saa olla rehevää ja värejä. Toisaalta jossakin kohtaa olisi kiva olla vaan lehtimuotoja..niin olen itse ajatellut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin sen olen itsekin ajatellut. Kukkia ja rehevää, mutta myös lehtiä rauhoittamassa. Kasvit vaan yllättävät joka vuosi siinä, mikä menestyy ja mikä ei. No, onhan ainakin tarpeeksi mielenkiintoista ja haastavaa tämä harrastus :)

      Poista
  7. Koitas nyt olla ihan tyytyväinen vaan, siellähän näyttää todella kivalta! Jokainen on itse oman puutarhansa pahin kriitikko, niin se vaan menee. Siitä täytyy vaan yrittää päästä yli..! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, yli koitan taas päästä :D Aina tää vaihe iskee jossain vaiheessa. Yleensä tosin vasta loppukesällä. Omassa puutarhassa tuntuu kiinnittävän huomiota monesti vaan niihin epäkohtiin ja epäonnistumisiin. Täytys koittaa muuttaa asennetta.

      Poista
  8. Kuulostaa tutulta. Varsinkin tänä sateisena alkukesänä olen miettinyt, tarviiko kukkapenkin tursuta yli äyräidensä. Onni onnettomuudessa on, että kasveja voi siirtää ja ryhmitellä uudelleen. =)
    Minusta kukkamaasi ovat vielä ihan hallittavissa. Muutama samaa lajia ja vierekkäisiä sävyjä; sehän näyttää hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi kasveja tosiaan voi jakaa ja ryhmitellä uudelleen, siinä aina saa uuden mahdollisuuden onnistua :) Minustakin tuntuu, että kaikki tursuaa yli äyräidensä, sateet varmaan piiskanneet. Olen koittanut pysyä edes värien suhteen tiukkana, ettei koko väripaletti ole käytössä.

      Poista
  9. Tiedän tunteen, mutta ei todellakaan ole liikaa! Ihanan näköistä minusta, ihan unelmapuutarhani sinulla, rakastan tyyliäsi! Ja jos joku kohta alkaa häiritsemään kun sitä on muutaman vuoden katsellut niin aina niin voi ruveta siirtelemään kasveja, olen tehnyt sitä koko alkukesän. Keltainen leijonankita valkoisten joukossa on paljon kiinnostavampi kuin pelkkä lauma valkoisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Sametti Hortensia. Sinä se osaat aina puhua niin kauniisti :) Onneksi kasveja voi tosiaan siirrellä, sitä hommaa on täälläkin harrastettu. Sinun puutarhaasi ihailen niin kovasti, aina ihania kasveja ja mikä määrä kaikkia lajeja!! Näyttäis vielä, että kaikki on niin hienosti osattu yhdistellä toisiinsa. Siinäpä sitä on opeteltavaa vielä meikäläiselle.

      Poista
  10. Ihanat kuvat sinulla.
    Yritin vastata sinun kysymykseen, mutta en löytänyt sinun s-postia. Bloggerikin on oikutellut eli heittänyt minut sinun lukijoista, vaikka olen liittynyt sinun lukijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Bloggeri välillä kiukuttelee, sen olen myös huomannut. Lisäsin s-postin profiilin, sieltä löytyy. Mukavaa viikkoa :)

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa kovasti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...