Äitini puutarha kukkii ja kukoistaa!

Saattaapi olla, että puutarhahulluuskin on geeneissä piilevä ominaisuus, sillä suvussamme näitä innostuneita on ollut jo ainakin kolmessa sukupolvessa. Äitini innostus puutarhanhoitoon on ainakin yhtä suurta kuin omani. Aina löytyy siis juttuseuraa, joka ei kyllästy jaarittelemaan kasveista. Äitini pieni puutarha on oikea paratiisi, josta löytyy aina tutkittavaa ja ihasteltavaa, joten sitä on ehdottomasti esiteltävä hieman teillekin!
 

Värien harmoniaa vesiaiheen ympärillä tarjoavat erilaiset heinät, jaloangervot ja siankärsämöt

Tästä puutarhasta huomaa, että sen omistaja on perehtynyt siihen, mitä tekee. Kasvilajeja on huikea määrä, mutta kaikki ovat silti löytäneet omat soppensa ihailtavan harmonisesti. Kasvit tosin vaihtelevat paikkaa melko usein ja päätyvät säälimättä poistoon, mikäli eivät silmää miellytä. Siinä onkin aviomiehellä kummastelemista, miten paljon pieneen puutarhaan niitä kasveja oikein täytyy haalia! Keräilyvimma onkin parantumaton tauti lähipiirissämme.

Aina, kun joku valittaa oman puutarha pienuutta, tekisi mieli kutsua nämä ihmiset äitini luokse kylään. Puutarhan koko ei näet olekaan se juttu. Myös pieneen puutarhaan saa luotua ihan mahtavan tunnelman!

Pienessä puutarhassa on toki omat haasteensa ja suuressa vastaavasti omansa. Kun kaikki on heti esillä ja nähtävillä,  yksityiskohdat korostuvat, eikä mitään paikkaa oikein voi jättää vähemmälle huomiolle. Kauniisiin näkymiin ja kasvivalintoihin joutuu paneutumaan huolella, mutta sehän se kivaa tässä harrastuksessa juuri onkin!

Punakellukka-Geum chiloense ´Mrs Bradshaw´

Puutarhassa tehtiin jokin aikaa sitten radikaali, mutta hyvä valinta, kun luovuttiin kokonaan nurmikosta. Pieni "postimerkkipiha", kuten äitini puutarhaansa kutsuu, ei tarvitse nurmikkoa. Nurmikon älytön ihannointi ei oikein mahdu meikäläisen järkeen. Suuret maalaispihat ovat tietysti asia erikseen. Sitä paitsi silloin kun valintaa joudutaan tekemään kukkasten ja nurmikon välillä, on häviäjä kukkahörhölle selvä.

Keskuspenkissä isotähtiputket olivat tämän kesän valttikortteja

Kivetetty piha näyttää avaralta ja selkeältä. Runsas ja monimuotoinen kasvillisuus pehmentää näkymiä kauniisti. Aina jaksan ihailla myös tätä siisteyttä, joka puutarhassa vallitsee. Rikkaruohoja ei täältä todellakaan löydä. 

Kuvan keskivaiheilla näkyy riippalehtikuusi. Puu, jonka vielä haluaisin omallekin pihalleni!

Sudenporkkanan valkoisia kukintoja

Keväisin siemenkuvastojen anti on aina yhtä petollista. Eihän niitä pysty vastustamaan, vaikka kuinka vannoisi. Tavaksi on tullut kasvattaa aina vähän jotain uutta. Tämän kesän kokeilussa äidilläni oli isosudenporkkana, jonka kukinto muistuttaa hieman tutumpaa koiranputkea. Kyseessä on yksivuotinen kasvi, jonka koristearvo perustuu harsomaiseen kukintoon. Kukinto nousee korkealla ja on kaunis muiden kasvien yläpuolella leijuessaan.

Puutarhassa on monia hienoja kasviyhdistelmiä. Eri värisillä lehdillä puutarhaan saa hienoja kontrasteja, joista olen itsekin innostunut jatkuvasti enemmän ja enemmän. Kasvien yhdisteleminen on taitolaji, jossa varmaankin pätee vanha kunnon yrityksen ja erehdyksen taktiikka. Äitini on tässä mestari, sillä yhdistelmät ovat aina onnistuneita.

Tänä kesänä taas totesin, miten upeita punahatut ovat!  Äitini hankki tämän upean lajikkeen tänä kesänä. Sen lämmin sävy on kovasti mieleeni, vaikka en mikään oranssin suurin ystävä olekaan. Punahatut ovat upeita yhdistellä heinien kanssa ja tämä laji olisi varmasti siinä erityisen näyttävä. 

Kesän runsautta!

Iki-ihana tyllihelmainen akileija-Aq. vulgaris 'Petticoat pink'

Puutarhassa kukkii kauniisti koko kasvukauden. Kesämme ovat niin lyhyitä, että ajasta onkin syytä repiä kaikki irti. Loppukesällä pääroolin tässä puutarhassa varastavat kaikki ihanat syyskesän kukkijat, kuten värimintut, hohdekukat ja liljat. 

Keijunmekko kasvoi syreeniin

Puutarhassa on käytetty paljon myös erilaisia havuja. Havujen vehreys onkin todella tärkeä elementti puutarhassa. Tähän asiaan herää aina näin syksyisin, kun maisemat ankeutuvat päivä päivältä. Mahtavaa, että havuista on olemassa erilaisia hienoja kääpiömuotoja, jotka sopivat pienempäänkin tilaan. Sinertävät pallomaiset havut ovat viime aikoina alkaneet miellyttää silmääni erityisesti.

Kirpakoita syyspäiviä ja hyvää viikonloppua kaikille!

Tämmöiset kaverit askarreltiin lasten kanssa.

Kesän 2015 hankintoja-akileijat

Varmuus on lisääntynyt vuosi vuodelta ja nyt uskallan jo julistaa, että perennat ovat minun juttuni! Niiden moninaisuus on kiehtovaa, aina löytyy uusia jännittäviä lajikkeita joita kokeilla omassa puutarhassaan. Tämän kesän surkeus kesäkukkien kanssa vahvisti mieltäni innostumaan entisestään perennoista. Perennoille sateinen ja viileä kesä ei ole niin järkyttävä katastrofi, mitä se on kesäkukille varmasti. 

Lehtoakileija-Aquilegia vulgaris 'Winky red & white'

Syksyn ja talven tullen puutarhatöiltä vapautuu aikaa tulevan kesän suunnittelulle, ja haaveiden rakentelulle. Ensi kesänä saatan luopua suurista kesäkukkaruukuistani kokonaan. Tai, en itse ruukuista, vaan niistä kesäkukista. Ajattelin, että ruukut voisi kesäkukkien sijaan täyttää erilaisilla perennoilla, pienillä pensailla, havuilla ja heinillä. Eikös kuulosta selkeältä ja rauhoittavalta kaikkien rönsyävien istutusteni lomaan? Kesäkukista ei toki tohdi tyystin luopua, joten suosikit (kuten keijunmekko) istuttaisin harkiten silmäniloksi. 

Pahoin pelkään, että keväällä soi taas ihan toinen ääni (kurjen)kellossa. Kevään ehdoton merkki on näet akuutisti paheneva kukkamania, joka oirehtii vastustamattomana haluna rohmuta kaikki kukkiva puutarhaansa! Järki ja suunnittelu eivät silloin kuulostaa enää yhtään kivalta omissa korvissa.

Alppiakileija-Aq. alpina

Olen jo monesti manannut onnetonta muistiani kasvihankintojeni suhteen. Päätinkin ruveta järjestelmälliseksi edes hetkeksi ja kirjata vähän tarkemmin ylös hankintojani tänne blogiin. Kun on edes jotain hajua, mitä kukkapenkeistä on lupa odottaa, välttyy suurimmilta tuhotöiltä. Joskus on meinaan käynyt niinkin harmillisesti, että olen kaivanut jonkin uuden hankinnan täysin piloille, kun en ole muistanut koko kasvia. Hölmöläisten hommaa!

Jaloakileija-Aq. 'Spring magic white'

Kuvia selatessani (hirveä homma, miksi en ole lajitellut niitä paremmin?!) huomasin, miten tänä vuonna olen intoutunut kartuttamaan lajikemääriä ihan kunnolla. Blogiharrastuksen myötä vimma hankkia kasveja näköjään vaan yltyy. Paljon uusia vaikutteita on imetty ja kasvilista paisuu! On aika ihanaa löytää kasvi, jota ei edes tiennyt kaipaavansa. Joten kiitos teille kaikille arvon kanssabloggarit. Jatketaan toistemme innostamista jatkossakin!

Japaninakileja-Aq.flab.cameo 'Lightred-white rosa'

Kevättalvella yritin kasvattaa akileijoja siemenistä, mutta osa siemenistä ei itänyt sitten millään ja luovutin. Osan onnistuin jollain ihmeellä saamaan taimiksi asti ja ehkä ensi kesänä ne kukkivatkin. Kaikenmaailman idätysrituaalien ja poppakonstien jälkeen tulin viimein siihen päätelmään, että ostan akileijat jatkossa taimina. Ei riitä meikäläisen taidot ja onni siihen hommaan. Eikä varsinkaan kärsivällisyys.

Kulta-akileija-Aq. chrysantha 'Yellow star'

Japaninakileija-Aq.flab.pumila 'Alba'

Kääpiöjapaninakileija-Aq.flab.var.pumila

Joku saattaa jo muistaakin, miten paljon pidän akileijoista. Niiden kukissa on jotain vastustamattoman suloista, joten niiden keräilyyn hurahtaa petollisen helposti. Erilaiset lajikkeet voivat risteytyä keskenään, ja tuottaa vaikka minkälaisia risteymiä. Akileijojen värikirjo on uskomaton. Tänä vuonna akileijojenkin kukinta oli runsasta ja kesti kauan.

Lehtoakileija, jolla pientä viherrystä terälehdissään

Lehtoakileijat ovat levinneet puutarhassamme vähän joka paikkaan, mutta en harmistu siitä yhtään. Niiden avautuvaa kukkaa tarkastelee aina jännittyneenä; minkähänlainen kukka sieltä tällä kertaa syntyy?

Tällä risteymällä oli kauniin purppurainen sävy, jota en onnistunut kuviin taltioimaan

Edelliskesän hankinnat tuliakileija ja 'William Guinness' kukkivat ensimmäistä kertaa.  

Tuliakileija-Aq.formosa

 

Lehtoakileija-Aq. vulgaris 'William Guinness'

 Syksy iski sitten oikeasti päälle ja puutarhassa on märkää ja ankeaa. Blogissani aioinkin pitäytyä melko kesäisissä tunnelmissa. Mun kesä jatkuu täällä :)

Näin runsasta oli kukinta alkukesällä, hieman on jo ikävä!

Zetas

Heinäkuisella Ruotsin reissullamme eksyttiin myös puutarhamyymälään. Tietenkin! Mitäpä olisi mikään matka ilman jotain pientä linkkiä puutarhaharrastuksen pariin. Zetaksella kävin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Tästä pääset siitä visiitistä kertovaan juttuun.

Miten voikaan puutarhamyymälässä olla näin ihana tunnelma?!

Zetaksella voi kuulkaas helposti lähteä se kuuluisa mopo käsistä. Mutta minulle käy monesti näissä ostosparatiiseissa niin hassusti, että en osakaan ostaa juuri mitään! Töllistelen vain ympärilleni huikeaa valikoimaa kuin lehmä uutta veräjää, enkä osaa päättää, mitä haluan. Lopulta, kun kärryyn on taimet saatu alan säästämään, ja heivaan puolet valituista kasveista pois. Kotiin päästyään voikin sitten surkutella, että miksei nyt vaan ostanut sitä, tätä ja tuota, kun kerran mahdollisuus oli! Ota siis suosiolla lista haluamistasi kasveista mukaasi, mikäli on yhtään taipumusta hämmentyä suuren valikoiman äärellä.

Siistit ja huolitellut alueet tekivät suuren vaikutuksen

Zetaksella viihtyy kyllä, vaikkei osaisi ostaakaan mitään. Siellä on niin viihtyisä kahvilakin, jonne voi heivata ainakin miehen ja lapset. Hah, tämähän alkaa kuulostaa jo ihan ostoskanavalta, mutta mitään en tästä jutusta tietenkään hyödy, paitsi kertomisen ilon! Olen oikeasti niin positiivisesti vaikuttunut paikasta, joten mitäpä sitä intoaan suotta laimentamaankaan. Välillä on ihan kiva yllättyä hyvällä tavalla ja kertoa se muillekin.

Kaikissa kasveissa oli nimilaput, ihanaa!

 En haluaisi millään mollata suomalaisia taimitarhoja, mutta jotain oppia voisimme länsinaapuriltamme ottaa. Kasvien huolellinen nimeäminen, hyväkuntoiset kasvit, siistit paikat ja kunnon valikoima vievät jo pitkälle. Zetaksella on menty vieläkin askel pidemmälle, siitä on luotu kahviloineen ja tunnelmineen oikea brändi. Ihailtavaa toimintaa!

Hohtopiikkiputkihan ihan hehkuu taustalla

Taimien hinnat olivat joko keskitasoa tai melko korkeita, mutta kasvit olivat todella hyväkuntoisia. Kyllä sitä maksaa mielellään pari kolme euroa enemmän hyvälaatuisesta kasvista, kuin ostaa halvemmalla rupusen. Kaipa kasveissa alkaa olla jo pikkusen extraa myös ihan myyntipaikkansa varjollakin.

Tukholmassa näytti muuten asustelevan suunnaton etanapopulaatio!! Espanjansiruetanoita ynnä muita kavereita vaelteli kaupungin puistoissa solkenaan, yök! Taimitarhalla niitä ei näkynyt, mutta pesin kyllä ostamani kasvit todella huolellisesti ennen maahan istuttamista. Espanjansiruetanaa ei täällä kaivata! Ruotsin lämpöisempi ilmasto suosii epäilemättä etanoiden viihtymistä ja leviämistä, jotain hyvää tässä meidän maamme kylmyydessäkin siis on. Suosiollinen ilmasto näkyi puiden ja pensaiden valikoimissakin. Miten ihania japaninvaahteroita ja muita arkoja pensaita ja puita voisikaan haalia, jos tuolla asuisi. Perennoiden ohella olisinkin ihan valmis sekoamaan puihin ja pensaisiinkin!

Kahvilasta

Rosa 'Stockholm'

 Pioneissakin riitti ihasteltavaa. Onneksi ei ole niille enää oikein tiluksia, sillä siinä olisi myös yksi potentiaalinen sekoamisenkohde (ja niitähän näyttää riittävän).

 Sitten tähän loppuun jotain, mitä tuli ostettua, jotta niitä muistaa sitten keväällä kukkapenkeistään metsästää ja varoa!

Valkoiseen penkkiin: harmaakäenkukka-Lychnis coronaria 'Oculata'

Annabellen viereen: jalolupiini-Lupinus polyphyllus 'My Castle'

Keskuspenkki: Kaukasiantähtiputki-Astrantia maxima

Keskuspenkkiin: kurjenpolvi- Geranium pratense 'Summer skies'.

Sekä valkoiseen penkkiin ranskantulikukka 'Wedding Candles'.

Vielä ripaus pinkkiä

Keväällä ostin Lidlistä vähän kaikenlaista mukulaa ja juurakkoa, kun kerran halvalla sai. Osa yllätti iloisesti, osa vähemmän iloisesti. Töyhtövanat eivät ehtineet kukkia ja täytyy myöntää, että en niille kesän aikana montaa ajatusta suonut. Tuskin muistin koko kasveja. Vähän samoin kävi Nerinelle. Tämä oli minulle ennestään ihan outo kasvi, mutta houkuttava kuva pussin kyljessä sai kokeilemaan sitäkin.

Nerine bowdenii

 Istutin mukulat ruukkuun ja kasvi ilmoitteli olemassaolostaan kasvattamalla vain pitkiä lehtiä. Minkäänmoista kukkaa ei kuitenkaan näyttänyt tulevan. Hämmästykseni olikin suuri, kun juuri ennen kylmiä, kasvi alkoikin pukata pitkää kukkavartta. Nostin ruukun sisälle ja nyt se on avannut yhden huikean pinkin kukinnon. Ehkä kylmä kesä myöhästytti entisestään tämän syksyllä kukkivan kasvin kehitystä.

Nerine kellastuttaa nyt lehtiään ja sen voisi ilmeisesti koittaa talvettaa ihan ruukussa suhteellisen viileässä paikassa. En ole vielä pinkin ystäväni kohtaloani päättänyt. Ehkäpä talvetusta voisi sisällä yrittää, parempiakaan tiloja ei ole tarjolla. Onko teillä kellään kokemusta kyseisestä kasvista??

Talvetusta huonoissa oloissa on pakko yrittää tämän pelargonini kanssa, niin syvästi rakastuin tämän kasvin hempeään väriin. Olen kyllä huono sisäkukkien hoitaja, eivätkä olosuhteetkaan sisätiloissa ole lähellekään optimaaliset, jotta saas nähdä, miten käy.

Hempeä pelargonini

Sisälle päästyään pelargoni innostui kukkimaan ja nuppujakin syntyy. En tiedä, pitäisikö ne katkoa ja valmistella kasvia talvilevolle. Itsekkäästi päätin nyt kuitenkin nauttia sen kukista ja pohtia asiaa myöhemmin, ehkä.

Keijunmekko porskuttaa pakkasessa

 Keijunmekko on tämän vuoden sitkein kesäkukka! Muut kesäkukat ovat kupsahtaneet jo aika tyystin, mutta keijunmekko ei näköjään ihan heti notkahda, vaikka pakkastakin on ollut!

Perennoista puolestaan pinkkiä sinnikkyyttä edustaa kivikkotörmäkukka, joka on kukkinut kuukausia putkeen. Kohta alkaa olla pinkit kuitenkin lopullisesti paketissa, kunnes keväällä taas päästään sipulikukkien aikaan. En tiedä, miten jaksan tämän pimeän ja synkän ajan, kun ei ole värejä. Ehkäpä pitäisi maalata asunto pinkiksi =)