Marraskuun lumo!

Joka vuosi ei hemmotella näin upealla syksyllä! On saatu iloita auringosta ja lämmöstä räntäsateen sijaan. Olen nauttinut tästä syksystä täysillä. Valolla on suuri merkitys jaksamiseen. 

Luonnon timantit loistavat, vai keijutko tuikkivat?

Puutarhassa alkavat työt olla paketissa, haravoimista ja siistimistä saisi jatkaa maailman tappiin, tai ainakin lumentuloon asti. Loput askareet säästän kuitenkin keväälle, silloin virtaa ja intoa puutarhatöihin riittää vaikka muille jakaa. 

Heinien välkettä

Marraskuu, synkkä ja apea, mutta luonto on edelleen niin kaunis! Karulla ja riisutulla tavalla se on lähes taiteellinen. Hienoilla kameroilla ja taiteellisilla silmillä saa varmasti upeita luomuksia. Minäkin yrtin parhaani kännykällä ja vähemmän taiteellisilla silmillä =)

Kasvit ovat kuin sokerikuorrutettuja, melkein tekisi mieli rouskaista! Ihania, pehmoisia ja rapsakoita samaan aikaan.

Marraskuu voi masentaa, mutta ajatelkaas, miten marraskuussa voi ihan hyvällä omallatunnolla jäädä sohvalle rötväilemään. Saa sytyttää kynttilöitä pimeiden iltojen iloksi ja harrastaa vaikka jotain. Olen alkanut taas kutoa sukkiakin, ei kovin räväkkää menoa siis, mutta kotoisaa. Pieni lepotauko puutarhasta tekee ihan hyvää, ei sitä jaksaisi ympäri vuoden olla niin innostunut.

Maisema muuttuu ja puutarha pelkistyy. Poissa ovat kaikki kauniit kukkijat, mutta onneksi vain hetkeksi. Puihin ja oksiin on kiva asetella kausivaloja tunnelmaa luomaan. 

Ne elementit, jotka kesällä jäävät syrjään, korostuvat nyt kauniisti.  Sammaleiset kivet ja kannot viehättävät kovasti. Tiaiset hyppivät kivien päällä ja etsivät syötävää ja oravat piilottelevat jemmojaan. Niiden touhuja on kiva seurata.
 

Purppuraheisiangervo on nyt ehkä kauneimmillaan. Se pitää vielä visusti kiinni lehdistään, joissa on upea syvän punainen hehku. Auringon välkkyessä lehtien läpi, näky on lumoava.

Pienet happomarjani ovat jo luopuneet lehtiensä väreistä, mutta niiden punaiset marjat ilostuttavat marraskuisessa maisemassa.

Suikeroalpi ei näytä vielä ottaneen kovasti itseensä, vaan jaksaa suikerrella pitkin rautaisen padan kylkeä. Padassa se talvehtiikin ja kaverina sillä on rungollinen pallotuija. Padan olen vuorannut styroksilla ja hyvin ovat talvet menneet.

Pienessä puutarha-altaassamme on monena aamuna ollut jo kevyt jää pinnassa. Pumppu pestiin jo ja vietiin talvisäilöön.

Taivas on ollut upea iltaisin, mitä värejä!

Mukavaa viikonloppua ja isänpäivää kaikille!