08 toukokuuta 2015

Aikaan hyasinttien!

Kulunut talvi taisi olla aika suopea kasveille. Ainoastaan kermesmarjani ei ole vielä noussut. Hommasin kyseisen kasvin vasta viime kesänä, joten minulla ei ole siitä kokemusta, kuuluuko myöhäisiin herääjiin, vai onko kenties kupsahtanut. Palloarvovuokkoni olen melko varmasti menettänyt, sillä sen kyllä pitäisi jo olla alulla. Tähän menetykseen ei tosin ole syynä talvi, vaan omat kaiveluni. Osaisikin vain joskus malttaa tuon lapion kanssa tai ainakin merkitä kasvit siten, että muistaa niiden paikat!

Vaaleanpunainen hyasintti ja kääpiötulppaanit

Nyt aletaan olla siinä ihanassa vaiheessa, että pihalta bongaa jatkuvasti kaikkea kivaa! Tällä hetkellä kukintansa ovat aloitelleet varsinkin erilaiset narsissit ja hyasintit.  Ulkosalla hyasinttien tuoksu laimenee sopivasti, eikä hyökkää päälle. Sisätiloissa minä ja hyasintti emme sovi samaan huoneeseen. 

Keltainen hyasintti on piristys

Hyasintit mielletään vahvasti jouluun, mutta täytyy sanoa, että hienosti ne sopivat keväiseen puutarhaankin. Hyasintti yllätti runsaalla kukinnallaan. Syksyllä istutin näitä vähän sillä asenteella, että katsotaan nyt josko joku niistä kukkisi. 
 

Valkoinen hyasintti pyrkii näyttämölle

Narsissit kukkivat kauniisti. Osa myöhäisistä lajikkeista pitää vielä nuppunsa kiinni, mutta aikaisemmat lajit ovat kukkineet jo tovin. Myyräthän yleensä jättävät nämä rauhaan, siksi olenkin istuttanut narsisseja runsaasti.


Olin syksyllä laiska, enkä ole ottanut näiden lajikkeiden nimiä ylös. Joten ei hajuakaan, mitä nämä virallisesti ovat nimeltään.



Tämän narsissin nimen saatan jopa muistaakin. Mielestäni nämä ovat syklaaminarsisseja. Keltainen väri ei kuulu suosikkeihini. Näillä on kuitenkin hauskat oranssit suppilot ja muutenkin vahva väri, joten näitä kyllä katselee mielellään. 

Syklaaminarsissi


Bloggailun myötä on tullut valokuvattua kasveja aivan eri tavalla kuin ennen. Kuvista huomaa, miten kevät todella juoksee eteenpäin, vaikka hätähousuna tuntuu, että mitään ei muka tapahdu. Kotkansiipikin on kasvanut supernopeasti.

3.5.15

7.5.15

Kylmänkukkakin on puhjennut täyteen loistoon ihan hetkessä. Kasvi on niin ihanan pörröinen, että sitä tekisi mieli melkein silittää.



Pikarililjoissa on jo näkyvissä kukan ainutlaatuinen ruutukuvio. Näiden kukintaa odotan jo kovasti!

Pikarililjoja


 Valkoinen varjoliljani meni kesällä kummannäköiseksi ja kuihtui pois. Olin varma, että se kuoli. Pihamaalla tallustellessani huomasin kuitenkin terhakkaan alun. Mukava yllätys!

Varjolilja
Erityisen iloinen olen myös sinivaleunikkotaimieni talvehtimisesta. Kasvatin niitä siis viime keväänä siemenestä ja iskin kesällä maahan. Nyt näyttää, että kaikki ovat hengissä. Jännää nähdä, kukkivatko ne.

Sinivaleunikon karvaiset lehdet

  
Ja pakko vielä loppuun laittaa pari kuvaa näistä kääpiötulppaaneista, jotka kukkivat upeasti. Suosittelen kyllä kaikille näitä, kannattaa istuttaa ja paljon!





16 kommenttia:

  1. Harmi sitä palloarovuokkoa, toivottavasti löydät uuden samanlaisen. Minullekin välillä käy pahoja juttuja, tänään viimeksi viipaloin taas lapiolla jonkun liljansipulin. Onneksi sinulla on paljon muuta ihanaa kukkijaa. Wau mikä hieno saavutus tuo itsekasvatettu Sinivaleunikko, tosi upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Tää on tätä, kun on intoa enempi ku malttia..Toivon, että pallero sattuisi kohdalle, on se niin kaunis kukkiessaan! Tuttua on ikävä kyllä myös toi sipuleiden viipalointi Omien tuhotöiden varalle on tullut haalittua paljon kaikkea, niin ihan heti ei kaikkea pysty tuhoamaan, heh ;)
      Ihmeen hyvin on mennyt sinivaleunikkojen kanssa. Toivottavasti kukkisivat, ovat aikas pieniä, et nähtäväksi jää.

      Poista
  2. Sinäpä sen sanoitkin, silitettävän suloinen! :) Odotus palkitaan kukkaloistolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, miten jotkut kasvit voivatkin olla noin pörröisiä ja suloisia :) Odotus palkitaan juu, kun vaan jaksais odotella! Kävinkin jo kurkkaan blogissasi, teilläkin jo lumet saavat kyytyä, kivaa!!

      Poista
  3. Ihania kukkijoita. Tänä kesänä yritän taas sinivaleunikkojen kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Toivottavasti sinivaleunikkojesi kasvatus onnistuu. Täytyy tulla sit katsomaan kuvia. Itse olen vähän epävarma, että kukkivatko nuo. (Pessimisti ei pety).

      Poista
  4. Välillä tuntuu tosiaan, että sujuisiko kaikki puutarhassa paremmin, kun antaisi kaiken vaan olla ihan rauhassa. ;) Kun hosuu, niin välillä tekee tahtomattaankin vahinkoa. Nyt juuri mietityttää muutamat hitaasti nousevat perennat, kun ei niitä kaikkia tosiaan muista (kun ei jaksa merkitä, ihan niin kuin sanoit), mutta kova hinku olisi taas kaivella joka penkkiä, ja siinähän niitä pikkukatastrofeja taas sattuu... Kääpiötulppaanit ovat ihania ja jäävät mukavasti toisten kasvien siimekseen kevään edetessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taitaa itse kuulua puutarhan pahimpien tuholaisten joukkoon, heh. On se kumma, miten pitääkin hosua. Nytkin noiden uusien taimien kanssa olen ihan pyrkinyt rauhoittumaan ja miettimään, mihin ne laitan. Yleensä vaan isken sinne tänne hirveellä vauhdilla. Sitten ihmettelen, että on sekavaa ja ahdasta ja vaikka mitä :D

      Poista
  5. Ihanaa kevätkukintaa. Minulla oli paljon kääpiötulppaaneja, mutta yhtenä talvena ne katosivat. Taisivat olla myyrät asialla. Viime syksynä istutin niitä ruukkuun ja kääpiöistä tuli yli 30 senttisiä jättejä :)
    Kermesmarja taitaa heräillä vähän myöhemmin, ainakaan en ole vielä huomannut siinä elonmerkkejä. Tähän aikaan on joka aamu kiire pihakierrokselle katsomaan päivän kukkauutiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri ja mukavaa, että tulit lukijakseni! Myyrät varmaan mielellään popsivat kääpiötulppanitkin. Viskoin syksyllä urakalla valkosipulia istutuskuoppiin ja perään vielä pippuria. En tiedä vaikuttiko, mutta mitään ei ole syöty.
      Kiitos kermesmarjainfosta. Luinkin netistä, että kuuluu myöhäisiin herääjiin. Toivoa siis on, että siinä vielä henki pihisee.

      Poista
  6. Ihania kuvia, kukkien kuvaus ja bloggaus antaa aivan uuden vinkkelin puutarhaan ja kasvien seuraaminen on mahdottoman jännittävää puuhaa ja tietenkin kaikki postaukset jäävät päiväkirjaksi tuleville vuosille, mukavaa!

    Ihania kukkia sinulla! Kylmänkukan taimet ostien eilen uudet, vanha menehtyi jostain syystä, koetan uutta paikkaa, ostin valkoisen ja punaisen. Sinivaleunikkokin pääsee puutarhaani...siitäkin olen niin innoissani. No oikeastaan olen kaikesta muusta innoissani paitsi en rikkaruohoista, niitäkin kasvaa edustava valikoima, valitettavasti! Upeita hyasintteja, tuo keltainen on ihana, sinivaleunikko on suloinen myös maasta noustessaan ja nuo pehmeän karvaiset kylmänkukat! Voi miten paljon puutarha antaa iloa ja voimia...kesät puuhastellen ja talvet suunnitellen ja lisää oppien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Saila! Bloggaus todellakin tuo tähän puutarhatouhuun oman mausteensa. Mukavaa on myös päästä seuraamaan muiden hurahtaneiden touhuja, oppii ja näkee paljon uutta :)

      Kylmänkukat ovat kevään väriläiskiä, mutta saattavat kupsahtaa yllättäen. Punainen minulla kasvaa nyt ainakin paljon hitaammin kuin perinteinen. Valkoinen on ihana, onnistuin löytämään sen nyt myös itselleni. Olen iloinen, että tulit blogiini ja jäit lukijaksi!

      Poista
  7. Ihanan pirteät kuvat!
    Saniaisten kasvu on huimaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Keväänkukat ovat tosiaan piristys, ihanaa seurata tätä uutta kasvua taas. Luonto on nyt todella kaunis heleässä vihreydessään :)

      Poista
  8. Onpa pirteän värinen hyasintti. Myyrät tosiaan jättävät narsissit rauhaan, joten minäkin suosin niitä puutarhassa ja valikoimissakin niitä onneksi riittää. Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Hyasintit ovat tosiaan olleet pirtsakoita ja tuoksuneet ihanasti. Narsisseissa on todella valinnanvaraa jokaiseen makuun :)

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa kovasti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...