13 elokuuta 2015

Mitä kuuluu puutarhalle?



Viime päivinä en ole tehnyt puutarhassa juuri mitään hyödyllistä. Täydellistä velttoilua puutarhani ei kestä loputtomiin, mutta aika helppohoitoinen piha kuitenkin on.  Ilman pientä puuttumista puutarhassa vallitsee nopeasti viidakon lait. Ainakin omassani. Rikkaruohoja löytyy mitä oudoimmista (ja hankalista) paikoista. Sangen taitavia ne näyttävät olevan naamioitumaan muiden kasvien suojaan, etten muka huomaisi!

Daaliat kukkivat. Joku on katsonut oikeudekseen maistella terälehtiä.

Erilaiset ötökät pyrkivät salakavalasti pääsemään osingolle puutarhurin hartaudella vaalimista aarteista. Taas on napsittu vähän sieltä ja nakerrettu pikkusen täältä. Sitten on häivytty paikalta vähin äänin ja jätetty puutarhan omistaja pohtimaan, onko paikalla olleet kenties kirpat, kotilot, kirvat tai mitä näitä onkaan. Melko hyvin ollaan kyllä tultu juttuun, ötökät ja minä. Itseasiassa luonto on niin lähellä sydäntäni, että harva otus vihalistalle päätyy.




Tuen tarpeessa
Välttämättömimpien puutarhavälineiden joukkoon kuuluvat ehdottomasti sakset ja narut, joille olisikin taas käyttöä. Varsinkin nämä valkoiset daaliat (joiden ei pitänyt olla valkoisia) ovat kasvaneet lähes pilvenpiirtäjän korkuisiksi (piti olla matalaa) ja tukikeppini ovat liian nysiä. 

Toinen ongelma on kasvin hontelovarsi, joka ei jaksa kannatella kukkaa, vaan taipuu ja taipuu, kunnes katkeaa. Between (klik) pohtikin blogissaan voisiko daaliat latvoa kasvatusvaiheessa. Äitini näin teki ja hyvä tuli, ehkäpä homma siis kannattaa, hujoppimallisten kohdalla varsinkin. 

Tämmöisiäkin daalioita kukkii

Sakset ovat tarpeen jatkuvasti. Kuihtuneiden kukkien napsuttelu on ihan mukavaa puuhaa. Monen kesäkukan kohdalla se on myös oleellista, mikäli toivoo kasvin muodostavan uusia nuppuja, eikä keskittyvän siemenien kasvatteluun. Perennatkin jatkavat tällä konstilla kukintaansa pitkään, akileija hyvänä esimerkkinä.


Sormustinkukat jaksavat vielä kukkia


Sormustinkukat ovat kukoistaneet tänä kesänä. Monesta blogista olen saanut ihastella mahtavia digitalismeriä!  Sormustinkukkahan on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuonnaan se kasvattaa lehtiruusukkeen ja toisena vuonna kukkii.




Näiden liljojen kukintaa olen odottanut jo iäisyydeltä tuntuvan ajan. Yleensä ne ovat kukkineet jo aikaa sitten. Nuppuja on harvemmassa ja ne ovat kooltaan pienempiä kuin ennen. Pitäisiköhän näitä joskus jakaa? Miten se tapahtuu ja koska?



Kaunopunahatut alkavat näyttää lupaavilta. Viime vuonna ne tosin olivat täydessä kukassa jo heinäkuun lopulla. Punahattu on hieno kasvi, joka on itseni lisäksi myös perhosten suosiossa. Näistä on olemassa vaikka mitä ihania lajikkeita upeissa väreissä (ja kalliilla). Olen ollut arka niitä ostamaan, koska menestyminen ei ollenkaan varmaa.



Pörriäisiä varten olen kasvattanut sinipiikkiputkeakin. Se muodostaa runsaasti pieniä sinertäviä palleroita, joissa käy aikamoinen kuhina. Aurinkoiset ilmat ovat houkuttaneet pihaamme runsaasti kimalaisia ja muita lentäväisiä. 


Myös alppipiikkiputki ja valkoinen pallo-ohdake ovat hyönteisbaarissa kysyttyä tavaraa. Nämä rouheat kasvit muodostavat hyvän vastaparin muuten niin lällyromanttiselle tyylilleni. Ensimmäinen syksyinen lehtikin on jo lennähtänyt kuvaan mukaan.


14 kommenttia:

  1. Hienot kuvat ja upeat daaliat. Talvetatko juurakoita? Sain työkaverilta vanhan ajan joriinia, minkä juurakon olen talvettanut. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Meillä ei ole oikein sopivaa paikkaa talvettaa mitään. Toisaalta aika harmi, koska montaa kasvia kannattaisi kokeilla talvettaa. Toisaalta olen syksyisin niin laiska, että voisi jäädä talvetus siltikin :) Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Tykkäisin niin daalioista, mutta ei ole paikkaa missä niitä talvettaisi.
    Punahatut availevat kukkiaan meilläkin, nyt sitten odotan, että perhosetkin sen huomaisi! :)
    Hienot kuvat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostan aina uudet keväisin. Käytän daalioita kuin kesäkukkia, yhden kesän ilona :) Perhosia tosiaan odotellaan, edelleen.. Kiitos Sirpa!

      Poista
  3. Eli kyllä puutarhassasi on vaikka mitä uutta! Mm. kauniita daalioita. Ne ovat kyllä ihania perinnekasveja. Minä vierastin niitä aluksi kun meillä ei ole kellaria, mutta sitten yhtenä syksynä jätin ne vain lämpimään varastoon talveksi ja ihan hyvin ne lähtivät kasvamaan seuraavana keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä aina jotain uutta löytää puutarhastaan, kun tarpeeksi kiertelee :) Daaliat näköjään talvehtivat noinkin lämpimässä, eikä tarvitsisi kellaria! Sittenhän kannattaisi kokeilla, mikäli melko viileä ja kuiva tila löytyisi.

      Poista
  4. Heh, mulla on sakset ulko-oven pielessä aina valmiina oottamassa käyttöä. Narunpätkiäkin sais olla aina taskussa kaiken varalta......olen kyllä aika laiska tukemaan kasveja, pakolliset tulee tuettua tai muuten ei voi nauttia kukinnastakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että on sakset heti hollilla :) Naruja sais olla aina taskut täyteen, jotta tulisi niitä myös käytettyä. Minä olen myös tosi laiska tukemaan kasveja ajoissa, sittenhän ne retkottaakin jo kohta miten sattuu..

      Poista
  5. Ihanat daaliat. Minulla on vain pari ja nekin venähti liian pitkiksi esikasvatuksessa ja sitten oli niin hemmetin tuulista, jottei niitä raaskinut ulos vielä heti. Ovatkin melko kamalan näköisiä nyt. Ehkä ensi vuonna parempi tuuri heidän kanssaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Aion kyllä latvoa ensi vuonna pitkäksi venähtäneet daaliat, nyt osasta tuli pitkää spagettia! Harmi, että daaliasi eivät onnistuneet, mutta ensi vuosi taas kaiken korjaa, eikös :D

      Poista
  6. Isoäidilläni oli iso daaliapenkit, ja hän aina latvoi ne kasvatusvaiheessa.

    Harmi, ettei itselläni ole sopivaa paikkaa talvettaa juurakoita.

    VastaaPoista
  7. Näin se kesä etenee, loppukesän kukkijat ovat hyvässä vauhdissa ja tosiaan noita keltaisia lehtiä on näkynyt täälläkin;) Kovin kauaa ei taida mikään piha kestää hoitamatta. Ainakin tänä sateisena kesänä on ollut rikkoja ihan kamalasti, vesiheinää enemmän kuin muistan koskaan olleen.
    Milloinkahan sitä oppis tukemaan nuo kasvinsa ajoissa? Aina aion ja aion, mutta miksi se jää tekemättä. Sitten niitä kaatuilleita varsia yrittää nostaa ylös sillä tuloksella, että ainakin muutama varsi katkeaa, jopa ihan juuresta, ne kun on saaneet kasvaa heti alusta vähän kieroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä etenee ja syksy saapuu. Hieman haikeaa, kun kesä on niin ihanaa! Rikkaruohot ovat kyllä rehottaneet komiasti tänä kesänä, ainakin joku kukoistaa, heh.
      Miten tuo kasvien tukeminen onkin niin vastenmielistä, aina jää viime tippaan. Sitten onkin jo myöhäistä. Tosi tuttua tuo kertomasi, noinhan se juuri menee :)

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa kovasti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...