Toiveissa valkoinen kukkapenkki

 Toivottavasti joulunne sujui mukavasti. Itse olen viettänyt pientä blogilomaa ja keskittynyt lähinnä syömiseen ja löhöilyyn. Joulun aikoihin oli lähes keväinen ilma ja nyt kun pakkaset sitten saapuivat, ei voisi vähempää kiinnostaa! Nythän puutarhahörhön mieli on jo kääntynyt vääjäämättä keväthössötyksiin. Suloisia kevätesikoitakin näin jo myynnissä ja siemenkuvastoja alkaa putkahdella postiluukusta. Tästä se ralli taas pikkuhiljaa alkaa.

Vielä yksi jouluinen kuva, kun sopii teemaan. Valkoinen kerrottu amaryllis on niin kaunis.

Olen haaveillut jo jonkin aikaa omasta pienestä kuutamopenkistä, johon istuttaisin vain ja ainoastaan valkoisia kukkijoita. Ehkäpä innoittajana on vahvimmin toiminut Sissinghurstin valkoinen puutarha, joka kuvissa näyttää aina niin tajuttoman upealta. Vain valkoisia kukkia, vihreitä ja hopeisia lehtiä pursuava kukkapenkki on ajatuksena kiehtova ja niin kaunis, että henkeä salpaa.

Sissinghurstin valkoista puutarhaa. Kuva netistä.

Viime kesänä sitten viimein ryhdyin tuumasta toimeen ja pieni valkoinen kukkapenkki on täten alkuun saatettu. Joitakin kasveja olen jo saanut istutettua ja esittelen tässä jutussa osan niistä. Koska puutarhani on pieni, ei tänne mitään Sissinghursteja rakenneta (enkä kyllä osaisikaan, ei sen puoleen), mutta oman pienen penkkini päätin kuitenkin perustaa.

Luppiokin löysi tiensä valkoiseen penkkiin

 Sen kummemmin suunnittelematta vaan lapiohommiin ja tadaa, kukkapenkin pohja oli valmis. Paras juttu tässä on se, että vielä on mahdollisuus tulevaisuudessa hieman laajentaa!

Valkoisissa kukissa olisikin vara valita, niin paljon kaikkia ihanuuksia on tarjolla. Vaikeaa onkin jättää niin moni hieno kasvi rannalle. Penkkini koostuu lähinnä perennoista, mutta sen laitamilla kasvaa myös valkoinen pallohortensia ja toisessa reunassa penkkiä majailee tapaninsyreeni, joka ei ole kukiltaan yhtään valkoinen vaan punertava. Puu oli istutettu paikoilleen jo ennen ajatusta, että siihen kaivetaan kukkapenkki, joten se sai jäädä niille sijoilleen. Ihan niin ehdoton en valkoisen värin kanssa jaksa olla.

 Itseasiassa en ollut viime kesänä värikoodin kanssa yhtään tiukkana, sillä nämäkin valkoiset leijonankidat saivat pitää joukkoonsa eksyneen keltaisen toverin remmissä mukana. Lisäksi penkki loisti loppukesällä pioniunikoiden myötä kaikissa mahdollisissa väreissä (mutta, miten kauniita ne olivatkaan). Hommasin nääs aimo kasan unikoiden siemeniä, sitten en lopulta keksinytkään niille paikkaa ja viskoin ne valkoiseen penkkiin. Kaukana oli taas järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus... Pieni hinku näihin valkoisiin leijonankitoihin jäi, vaikka ne totta puhuen olivat sateissa tosi surkeannäköisiä, mutta olen saanut päähäni ajatella, että ensi kesä olisi kaunis ja aurinkoinen. Niinhän ne aina :)

Reunuskasvina penkissä oli tätä matalaa vaaleaa kosmoskukkaa, jonka kukissa on enempi tai vähempi punerrustakin mukana. Kosmoskukat sentään menestyivät ihmeen hyvin ja niitä tekisikin jälleen mieli kasvattaa siemenestä, koska niiden kanssa yleensä aina onnistuu. 

Nukenkaulus-Brachyscome iberidifolia

Käypä reunuskasvi voisi olla myös tämä nukenkaulus, jota kasvatan usein ruukuissa lisukekasvina. Kasvin hyytymätön kukinta ihastuttaa varmasti, kunhan muistaa huolehtia veden ja ravinteiden saannista.

Tuoksumiekkalilja-Gladiolus callianthus

Tuoksumiekkaliljat pääsivät vauhtiin vasta elokuun lopulla ja sekin esikasvatuksen ansiosta. Luulen, että jos en olisi ollut hätäiseen tapaani ajoissa liikkeellä, nämä eivät olisi kukkineet ollenkaan. Tuoksumiekkaliljat kannattaakin ehdottomasti esikasvattaa, jotta kukinnasta pääsee varmasti nauttimaan.

Tarhaväriminttu-Monarda 'Schneewittchen'

Tutun värimintun valkoinen versio on kovasti mieleeni. Onkohan yhtä ärhäkkä leviämään kuin eriväriset toverinsa? No, sittenhän saa jakotaimia muihin penkkeihin värikirjoa tasoittamaan.

Kelpaa perhosillekin!

Lehtosinilatva-Polemonium caeruleum 'Alba'

Valkoinen lehtosinilatva on myös aivan hurmaava kasvi. Siinä on myös upea tuoksu. Tämän kasvin siirsin varjoisasta penkistä valkoiseen penkkiin, toivottavasti se alkaa siellä kukoistaa paremmin valo-olosuhteiden kohennuttua. Kasvi on siitäkin kiva, että sen kauniit lehtiruusukkeet puskevat ylös maasta jo varhain keväällä ja kukintakin on aikainen.

  Olen sangen innostunut myös erilaisista monivuotisista orvokeista, joista perhosorvokki löysi kodin valkoisesta penkistäni. Se kasvoi jo ensimmäisenä kesänään mukaviin mittoihin.

Perhosorvokki-Viola sororia 'Albiflora'

Nyt vaan toivon, että istutukseni selviävät tästä kummallisesta talvesta kunnialla. Hieman huolettaa, miten kaikille liljojen juurakoille ja sipulikasveille käy, kun on ollut näin märkää ja sitten tuli nämä pakkaset päälle. Valkoiseen penkkiin istutin paljon valkoisia sipulikukkia, kuten tulpaaneita, narsisseja, krookuksia, hyasinttejä, scilloja ja laukkoja. Ja valkoisia liljoja. Perään heittelin aimo kasan valkosipulin kynsiä, josko niiden haju hieman lieventäisi myyrien syömishaluja. 

Ehkäpä joitakin tämäntyyppisiä valkoisia sipulikasveja nousee keväällä valkoisesta penkistä, nähtäväksi jää.

Bloggeri on taas ihmeellisellä päällä ja tämän postauksen tekeminen pisti hermot koetukselle. Kuvia häviää ja teksti pomppii miten sattuu ja minne sattuu. Onkohan taas päivitetty jotain vai mikä ihme riivaa? Parempi lopettaa läpätys tähän, kun on vielä joitakin kuvia ja tekstiä tallessa. Täytyy jatkaa joskus samasta aiheesta lisää.

 Oikein mukavaa uutta vuotta 2016 kaikille!!