Tylsyyttä vastaan taistelua

Mieli alkaa olla jo kärsimätön ja tylsistynyt, eikö kevät voisi jo tulla! Ilmeisesti ei vielä, sillä tänäänkin satoi lunta. Leijailikin oikein isoja, märkiä rättejä, äh. Siemenkylvöihin en ole vielä liiemmin innostunut. Pienille taimille valo on tärkeää, nyt sitä ei vielä ole tarpeeksi. Liian varhainen kylvö yleensä kostautuu hentona kasvuna. Kantapään kautta on jotain näköjään opittu. Nyt eletään tylsistyttävää välitilaa, talvi on jo tavallaan mennyt, mutta ei ole vielä kevätkään.

Vietimme pientä lomaa ja hilpaisin toki Plantagenille, kun se tuli reissulla vastaan. Siellä olisi ollut vaikka mitä pistokashoukutuksia, mutta joku järjen ääni esti niitä ostamasta. Mikäli aion saada tulevat kylvöni kunnialla taimiksi asti, ei ole varaa uusiin pöytätilojen täyttäjiin.

Mutta ei hätää, ihan tyhjin käsin ulos käveleminen ei kuitenkaan onnistunut. Pelargoneja olen ennen pitänyt hieman tylsinä, mutta nyt olen alkanut hurahtaa niihin tosissani. On tämä puutarhaharrastus hauskaa, itsekin yllättyy itseään. Ilmankos perhe ei aina pysy suunnitelmieni perässä =) 
Tämä kuvissa näkyvä valkoinen jalopelargoni viehätti kovasti ja nyt on kova yritys saada se säilymään hengissä kesään.

 

 Voi, kun jo odotan aikaa, että pääsee ihastelemaan kukkia puutarhassa. Lunta on vielä kuitenkin ihan liikaa, joten on vaan yritettävä repiä ilo irti tästäkin ajasta. Ruukkukukat toimikoot korvikkeina. Krookukset sinnittelevät urheasti ahtaassa ruukussaan. Viime yöksi unohdin ne jopa ulos, mutta hengissä ovat vielä. Ei tainnut olla sitten kova pakkanen.

Tulppaaneitakaan en pysty vastustamaan, vaan niitä on aina hommattava edellisen kimpun kuoltua. Ehkä jonkun mielestä älytöntä tuhlausta, mutta minun mielestäni täysin järkevää rahankäyttöä. Suuri ilo pienellä rahalla, ja ilo on tärkeää.

Oikein ihanaa huomista naistenpäivää kaikille!!