Viimeistä viedään

Kesä vetelee viimeisiään, huomenna on jo syyskuu! Sateiden ja kylmyyden takia tekisi mieli marmattaa, että koko kesä oli yhtä pitkää syksyä, mutta elokuu hieman pelasti tilannetta, kun helteitäkin saatiin. Puutarhassa olisi kovasti tehtävää. Päässäni on muhinut taas vaikka mitä ideoita ja muutoksia, jotka odottavat toteuttajaansa. Ensimmäinen kunnon flunssa päätti kuitenkin ottaa minut uhrikseen, joten pihahommat saavat nyt odottaa.

Echinacea purpurea

Kaunopunahattuihin olen mahdottoman lääpälläni. Perhoskasveinakin nämä ovat ihan parhaita. Olisinkohan jonkun blogista lukenut, että nämä ovat helppoja siemenkasvatettavia, tekisi mieli kokeilla. Saattaa tosin olla, että olen nähnyt vain unta.  Sekin on mahdollista, sillä puutarhahommelit eivät jätä tosiharrastajaa rauhaan yölläkään :)

Eräällä kauppareissulla eksyin puutarhamyymälään (yllätys), jonne olivatkin jo kukkasipulit ehtineet. Noh, eihän sieltä ilman hankintoja tietenkään ulos kävelty. Uuden valkoisen penkkini olen ajatellut täyttää kaikilla ihanilla valkoisilla sipulikukilla; tulppaaneilla, krookuksilla, narsisseilla ja ehkä hyasinteillä. Valkoinen helmililjakin olisi ihana. Sipuleihin saisi uppoamaan suuren omaisuuden, jos antaisi vain palaa mielitekojensa mukaan. Pakko rajoittaa halujaan ja lopettaa haaveilu jossain vaiheessa. Laulellen kuten Alatalo aikoinaan, miten viima on käynyt viime aikoina lompakon tienoilla...

 Tulppaaniloistoa saadaan vielä odotella, mutta onneksi kesäkukissa vielä henki pihisee. Viime päivien rankkasateet ovat kohdelleet kylläkin sekä pelargoneja että samettikukkia kaltoin. Ja varsin kaltoin sateet ovat kohdelleet ihania hortensioitani. Voi, miksi niiden pitää mennä sateista aivan lakoon!! Eivät auta mitkään tuetkaan, mälsää. Sade oli silti paikallaan, mutta eikö sitä voisi tulla silleen kivasti tihuttamalla.

Daaliat kukkivat kirvasaattueessa

Muutamia uusia liljojakin on vielä auennut. Mukavaa, että näinkin myöhään löytyy vielä uusia kukkijoita!

Hohdekukat ovat lemppareitani. Keltainen ei ole niistä se kaikkein mieluisin väri, mutta sopii hienosti pariksi lilalle värimintulle.

Helenium autumnale 'Rotgold'

Hohdekukkien pelotellaan olevan varsin lyhytikäisiä. Minulla nämä ovat kestäneet jo usean vuoden ja olen niitä jakanutkin. Meillähän on tosi kuivaa, joten ehkä siitä sitten on ollut jotain hyötyäkin, sillä hohdekukat tarvitsevat läpäisevän ja kuivahkon maan talvehtiakseen.

Helenium 'Moerheim Beauty'

Perhosia on lennellyt puutarhassa nyt runsaasti. Taitavat nauttia näistä viimeisistä kesäpäivistä nekin. Niillä on selvät suosikit, joihin ne keskittyvät. Punahatut, värimintut ja virginiantädyke on ehdoton kärkikolmikko. Virginiantädyke saa pihaamme jäädä, vaikka onkin suuri ja rohjake. Se houkuttelee niin paljon kaikkia ötököitä, että on ansainnut paikkansa.

Nauttikaahan kesän viimeisistä päivistä!

Iloisesti sekaisin sitä sun tätä

Syksyinen helle

Valkoisessa penkissä tuoksumiekkaliljat kukkivat. Kukka on todella kaunis ja tuo tumma "silmä" tekee siitä erityisen mielenkiintoisen. Eskikasvatin mukuloita tyhjissä maitotölkeissä ja iskin sitten taimet alkukesästä maahan. Esikasvatus kannattaa, sillä tuoksumiekkalilja tarvitsee melko pitkän kasvatuksen ennen kuin se kukkii. Talvea nämä eivät oloissamme ulkona kestä.

Gladiolus callianthus ´Murielae´

Iltaisin tuoksumiekkaliljojen tuoksu korostuu

Uusi liljakaunotar on alkanut kukkia. Liljalla on kaunis kalvakankeltainen sävy, ei hyppää liika silmille. Liljat ovat kyllä melkoinen pelastus loppukesän puutarhassa, kun tuntuu, että kaikki ränsistyy käsiin. Eikä näiden kukkia tarvitse etsiä suurennuslasin kanssa, kyllä näkyy ja komiasti.

Consta d'Or

 Periaattessa haluaisin  ajattella niin, että juurruttuaan kunnolla perennat saisivat tulla toimeen ilman kasteluapuja. Nyt on ollut taas kerran pakko lipsua tästäkin periaatteesta, sillä kuivuus on käsittämätöntä. Koko kesän on melkein satanut ja silti meidän kukkapenkit ovat yhtä pölisevää aavikkoa. Hieman tekisi mieli kritisoida noita kaupan puutarhamultia. Tuntuu, että joskus niillä ei ole mullan kanssa mitään tekemistä.

Hurmesilkkiheinä punertuu

Syyshortensia on kasvanut tänä kesänä huikean suureksi ja sen kukinnot ovat muhkeat. Tämä on jo vanha tapaus ja kasvaa hienosti kuivassa ja paahteisessa paikassa.

Syyshortensian herkkää pitsiä

Nauhukset taitavat siirtyä puutarhastamme uusiin koteihin, sillä ei ne täällä oikein viihdy. Pihamme varjoisallakin puolella on kuivaa, koska suuret puut vievät kaiken veden. Ongelmaa tuottaakin taas, että mitä ihmettä keksisin kuivaan ja melko varjoiseen paikkaan. 

Ligularia dentata

Myös tämä morsiusharso saanee häädön johonkin. Kovasti on taas tiedossa kaiveluja ja siirtelyä. On se kumma, miten nämä kasvit eivät ikinä osu kerrasta oikeille paikoille!

Keväinen ruukkuruusu jaksaa kukkia

Kesäkukat ovat lämmöstä pörhistyneet. Perinteiset samettikukat eivät ole suurimpia suosikkejani, mutta kermanvaalea 'Vanilla' on todella hieno.

 Kunnon kameran mieliteko sen kuin kasvaa. Ei näistä meikäläisen perhoskuvista oikein selvää saa, mutta kuvailenpas kuitenkin, kun kerran perhosia näkyy!

Mukavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Loppukesän kukkia ja perhosiakin nähty

Aurinkoiset päivät ovat pistäneet vauhtia loppukesän kukkijoihin. Mikäli lämpöä riittää jatkossakin, kukinnasta päästään nauttimaan vielä pitkään. 

Oriental-lilja 'Muscadet'

Muscadet-lilja on kaunis! Iltaisin se lähes hehkuu valkoisuudessaan. Lilja myöskin tuoksuu, mutta ei liian pistävästi kuitenkaan. Liljat eivät kuki kovinkaan kauan, mutta sitäkin näyttävämmin ne sen tekevät. Aina en ole hirveästi liljoista digannut, mutta tänä kesänä olen kokenut jonkinlaisen "heräämisen" näiden suhteen.

Innostuksissani tulikin tilattua liljoja(kin) niin Kauppilasta kuin Korpikankaaltakin. Älkää edes kysykö, mitä kaikkea...Ainakin 'Spring pink' oli listalla.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle'

 Pallohortensia 'Pink Annabelle' on aivan ihana! Voi, miten innostunut olenkaan nyt sen kukista. Suuria vaaleanpunertavia palleroita on runsaasti ja ne kestävät pitkään.

Väriminttuja olen hommannut erivärisiä. Perinteinen punaisen olen antanut pois, sillä se oli makuuni liian hallitseva. Värimintut ovat hyviä kasveja leviämään ja varsinkin punainen tuntui olevan siinä hommassa mestari.

Monarda didyma

Nimilaput ovat hävinneet taas ties minne, joten tarkempia nimiä ei ole näistä antaa.  Värimintuista on vaikea saada kuvia, joissa ne tulisivat edukseen. Kaikissa kuvissa kasvi vaikuttaa jotenkin suttuiselta. Luonnossa sen pörröinen look on kuitenkin varsin hurmaava.

Vähän tärähtänyt look

Tämä lila väriminttu oli kasvanut parissa kaudessa aikamoiseksi pensaaksi ja jaoin sen viime syksynä moneen osaan. Valkoisen värimintun puolestaan hommasin alkukesästä valkoiseen penkkiini ja se taitaa olla näistä värimintuista nyt suosikkini. Valkoinen kausi siis jatkuu edelleen.

Punahatut ovat nauttineet kuumuudesta. Nämä ovat niin peruskukkasen näköisiä, mutta ja ehkäpä juuri siksi niin viehättäviä!

Echinacea purpurea

Valkoinenkin kukkii just

Hohdekukissa on hieman samaa muotokieltä kuin punahatuissa. Hohdekukat jaksavat kukkia hyvänä syksynä todella pitkään. Arvokas kasvi siis loppukesän puutarhassa.

Kosmoskukat ovat kasvaneet leikkimökin edustalla huimiin mittoihin. Ei ole kesää ilman kosmoskukkaa!

Eikä ole kesää myöskään ilman rantakukkia! Vihdoin nämä ihanuudet alkavat kukkia. Jostain olen saanut päähäni himoita valkoista rantakukkaa, jota ei kuitenkaan taida edes olla olemassa?! Olisi kyllä varmasti hieno tapaus, jos olisi :)

Lythrum salicaria

Vaaleanpunainenkin versio 'Blush' on onneksi tallessa. Hieman jo meinasin panikoida, että missä ihmeessä se on, kunnes muistin siirtäneeni sen syksyllä toiseen paikkaan. Tämmöistä tää kasvikaruselli on, heh.

Lythrum salicaria ´Blush´

Lämpöiset päivät ja kenties näiden loppukesän kukkien kukinta on vihdoinkin saanut perhoset liikkeelle, on niitä jo odotettukin. Yleensä en ole tietenkään kameran kanssa hollille päässyt, mutta amiraalin onnistuin lopulta kuviinkin asti saamaan, mutta kiirus oli silläkin lennellä kukasta kukkaan.