Helteistä heinäkuuta

Viimeinkin sain itseäni niskasta kiinni ja päivitän tätä blogianikin. Instagramin helppous on vissiin vienyt mennessään, sillä sitä tulee useammin käytettyä. Joskus tuntuu muka niin ylivoimaiselta siirtää kuvia kamerasta tai etsiä niitä kuvatiedostoista. Noh, valitus sikseen ja asiaan. Kesä on ollut huikea! Kesäloma osui kerrankin sopivaan saumaan sään suhteen. Kasvit meinaavat kärsiä paahteesta, mutta viimeiset kaksi kesää kärvistellessäni kylmyyden ja sateen ankeuttamana, päätin että minä en helteestä enää valita koskaan.

Tässä jutussa ei ole mitään juonta, kunhan pistän kuvaa kuvan perään. Tänä kesänä on kuvamateriaalia tullutkin ja niistä riittää jutun aihetta syksyllekin. Talvivauriot olivat vähäiset, mutta kaikki hohdekukkani häipyivät autuaimmille kukkakedoille, se kyrsii. Hohdekukat ovat lemppareitani ja loppukesän kaunottaria. Sinivaleunikot ne puolestaan jaksavat vuodesta toiseen. Kukkivat kyllä tosi kauan. Ekat kuvat otettu joskus kesäkuun alkupuolella ja edelleen on kukkia ja nuppuja. Kuvuudesta eivät nuukahda, mutta yksittäinen kukka ei toki paahteessa kauaa jaksa sinnitellä. 

 Kellukat ovat olleet suosikkilistani kärkipäässä jo useamman vuoden. Ovat mutkattomia ja kauniita. 'Mai Tai' on erityisen näyttävä. Näiden kukinta on jo auttamatta ohi. Lehdistö pysyy kuitenkin koko kesän siistinä ja jämäkkänä.

 Tänä kesänä pionienkin kukinnasta sai nauttia, eikä tarvinnut surkutella vesisateen runtelemia kukkaparkoja. Minulla ei pioneja ole kuin pari. 'Coral Charm' teki ekaa kertaa kukkia ja olihan se nami. Nuppu oli ihmeen punertava, mutta sittemmin kukka vaihtui persikkaisempaan sävyyn kukan auetessa. 

 Ja sitten sokerina pohjalle vielä yksi ihanuus. Kurjenpolvi 'Summer Skies' on tajuttoman ihana! Nyttemmin kukkia saa tyytyä ihastelemaan vain kuvista, sillä sekään ei enää kuki. Ostin tämän aikanaan Zetaksesta ja hyvin on menetynyt ja kasvanut ihan kunnon pehkoksi.

Taidanpas tästä lähteä tekemään vielä pihakierrosta ja kasteluhommiin. Huomiseksi on kait luvattu ukkosia ja sadetta. Vesi tulee tosi tarpeeseen, mutta tulis silleen kohtuudella ettei riko kaikkia kasveja. 

Leppoisia kesäpäiviä sinulle!

Ihanat tähtiputket

Olen ennenkin turissut tähtiputkista ja syykin on selvä, tykkään niistä kuin hullu puurosta! Kasvi on vaivaton ja viehättävä. Tämäkin perenna on parhaimmillaan ryhmänä, yksittäinen kukka on aika vaatimaton, läheltä tarkasteltuna toki kiehtova, mutta näyttävyyttä kukkapenkkiinsä saa istuttamalla näitä heti suosiolla useamman taimen. 

Takana oleva tummanpunainen isotähtiputki on 'Rubra', vaaleanpunainen on ehkä 'Roma'

Omaan jonkinlaista taipumusta keräilyyn, joten isotähtiputkiakin on tullut hommattua eri lajikkeita. Nimilaput on jopa tallessa, mutta eipä mulla enää ole hajuakaan, kuka näistä on kuka. 

'Rubra' on kasvultaan selvästi matampi kuin vaaleanpunainen toverinsa.

 Isotähtiputket ovat siksikin mainioita kasveja, että ne ujuttautuvat toisten kasvien lomaan, mutta niillä ei ole rasittavaa taipumusta kaatuilla tai kasvaa holtittomiin mittoihin. Koristeheinien kanssa ne sopivat mahtavasti yhteen.

Kaukasiantähtiputki-Astrantia maxima

 Kaukasiantähtiputki poikkeaa hieman muista tähtiputkista. Sen kukat ovat selvästi suuremmat ja muodoltaan yksinkertaisemmat. Lehdistö sillä on kiiltävän vihreä. Kuten kaikki tähtiputket, myös tämä kukkii pitkään. Kaukasiantähtiputki myös leviää suhteellisen hanakasti.

Lajikkeiden erot ovat välillä hiuksenhienoja. Tällä suloisella valkoisella isotähtiputkella on viehättävät punerrukset terälehtien ulkosyrjällä. 

Tällä valkoisella lajikkeella puolestaan on vihertävää joukossa. Toinen on varmaankin 'Shaggy' ja toinen ns. alkuperäinen laji Astrantia Major. Onko kellään teistä lukijoista parempaa tietoa?  

Tänä kesänä puutarha on saanut olla villinä ja luonnollisena, en jaksa taistella luonnonvoimia vastaan, koska se olisi turhaa ja toistaalta villi, huoleton ja niittymäinen puutarha innostaa aina vaan enemmän. Isotähtiputket ainakin istuvat siihen ideologiaan mainiosti.

Bloggeri ilmeisesti vastustaa ajatusta, koska kuvien lisääminen oli tänään työn ja tuskan takana. Lopetan siis tältä erää tähän, ennen kuin heitän tietokoneen ikkunasta isotähtiputkipuskaan. 😉

Aurinkoista viikonloppua!

Sinivaleunikko-Meconopsis betonicifolia

Harva perenna saa osakseen niin suurta ihailua kuin taivaansinisin kukin kukkiva sinivaleunikko. Kukat ovat suuret ja unikkomaiset, kuten kasvin nimestä voi päätellä. Tänä vuonna sinivaleunikkoni ovat kukkineet kauan ja runsaasti. Kukintaa on jatkunut jo kuukauden päivät ja vielä on mukavasti nuppuja jäljellä. 

Sinivaleunikon sanotaan viihtyvän happamassa maassa ja puolivarjossa. Näyttää vahvasti siltä, että kun tämän kasvin onnistuu istuttamaan sille mieluisaan kasvupaikkaan, se kyllä viihtyy vuodesta toiseen ja leviääkin. Monen kasvin kohdalla talvimärkyys on tappavaa, eikä sinivaleunikkokaan tee sen suhteen poikkeusta. Kasvi kannattaakin istuttaa kohopenkkiin suojaisalle paikalle.

Kukkien väri vaihtelee valon määrän mukaan, aurinkoisella säällä väri taittaa lähes turkoosiin. 

 Illan hämärässä kukissa hehkuu syvempi sini.

Sadetta silkkipaperin ohuet terälehdet eivät ruskettumatta kestä, mutta kosteus on saanut sinivaleeni kasvamaan suuriksi, lehdilläkin on kokoa ihan kunnolla. Voipi olla, että tasaisen kosteuden innoittamana nuppuja on nyt kehittynyt runsaasti. Kukintaa taitaa riittää vielä useammaksi viikoksi.

Sinivaleunikko on roteva kasvi, jolla on suuret lehdet

Hyvällä tuurilla sinivaleunikko kylväytyy kasvupaikallalleen ja mikäs onkaan sen ihanampaa, kuin vuosi vuodelta laajentuva sinivaleunikkokasvusto. Kotilot ja etanat vaikuttaisivat jättävän kasvin rauhaan. Sinivaleunikon karvaisuus ei taida hyväillä nilviäisten makuhermoja, mikä nostaa heti sinivaleunikon pisteitä meikäläisen silmissä!

Siemenkodat kypsyvät

Turinaa valkoisen penkin perennoista

Tänään tuli siivottua joulukoristeet pois, johan niitä sai katsellakin taas ihan tarpeeksi. Tonttujen, enkeleiden ja porojen erinäköiset versiot on pakattu vaatekomeron ylähyllylle odottamaan joulua seuraavaa. Paukkuvat pakkaset kertovat talven todella saapuneen, mutta mieli vaeltaa pidentyvien päivien myötä yhä useammien kevääseen. Valoisa aika on lisääntynyt selvästi, oletkos huomannut?

Koristekastikka-Calamagrostis x acutiflora 'Overdam', kyläkurjenpolvi-
Geranium pratense 'Laura' ja morsiusleinikki- Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'

Takkatulen lämmössä kyllä kelpaa tarhurin oleskella, mutta miten pärjäävät kasvirukat? Lunta ei ole suojana juuri nimeksikään. Huomenna sitä luntakin pitäisi sitten saada. Tiedä näistä säistä, kun jatkuvasti vaihtelevat.

Jaloakileija-Aq. caerulea 'Spring magic white'  

Joka kevät ja kesä tulee hommattua joitakin uusia perennoja. Parina viime kesänä olen puuhaillut varsinkin valkoisen kukkapenkin kimpussa joka on edelleen muotoutumassa. Oikeastaan tykkäänkin siitä ettei ole heti ihan valmista, vaan saa rauhassa pähkäillä ja etsiä eri vaihtoehtoja. Niitähän kukkamaailmassa meinaan riittää!

Lehtosinilatva-Polemonium caeruleum 'Album', ukonkello-
Campanula latifolia ”Alba” ja
Dicentra formosa 'Alba'

 
Perennojen kanssa on vähän aina pientä hakemista. Toiset leviävät liikaa ja toiset jäävät jalkoihin. Yleensä parhaiten leviävät ne, joista toivoisi pääsevänsä eroon. En tiedä mikä taika siinäkin piilee, että kaikki ongelmatapaukset eivät muodostu aina millään lailla ongelmiksi, kun taas muka ei-leviävät valtaavat alaa hurjasti. Saas nähdä miten ukonkellon kanssa käy, sehän on voimakkaasti leviävän kasvin maineessa. Kellomaiset kukat ovat minusta niin kauniita, että päätin ottaa riskin.

Sormustinkukka-Digitalis purpurea 'Pam's Choice' ja jokin luppio.

Sormustinkukka ei ole varsinainen perenna, mutta se leviää! Siementaimia löytyy vaikka mistä. Talvi kyllä korjaa osansa, joten sormustinkukkamereen ei sentään tarvitse pelätä hukkuvansa. Valkoisessa penkissä kasvaa myös eräs luppio, jolle en ole nimeä bongannut. Se on aikanaan hommattu Vakka-Taimessa ja siellähän on tarjolla kaikenlaista harvinaisempaakin kasvia. Erikoisen tästä luppiosta tekee sen suuri koko, sen lehdetkin ovat aika järkyt. Jopa niin järkyt, että olen alkanut pohtia sen tulevaisuutta valkoisen penkin keskiössä. Korkenana ja leveänä kasvina se meinaa rohmuta vähän liikaa tiloja itselleen.

Komealupiini-​Lupinus polyphyllus​ ja valkoalpi-
Lysimachia clethroides

Toisinaan, tai oikeastaan aika usein maku muuttuu kukkien suhteen. Aikaisemmin olen suhtautunut esimerkiksi lupiineihin hieman karstastellen, mutta nehän ovat oikeastaan tosi komeita kasveja. Valkoiset lupiinit (joista osa tosin osoittautui kellertäviksi...) loistavat kuin kynttilät kesäillassa. Valkoalpi tuskin talvehtii, kun ei lunta ole suojana, nyyh.

Pallohortensia-Hydrangea arborescens ja valkoinen väriminttu-
Monarda didyma 'Schneewitsche'

Pallohortensia on näyttävä pensas, joka saattaa palelluttaa versonsa ankarina talvina täällä II-vyöhykkeelläkin. Onneksi kuitenkin sen juuristo useimmiten säilyy hengissä ja keväinen kasvu on niin nopeaa, että pensas on pikimmiten jälleen pensasmainen. 

Istutuksien suunnittelu vain tietyn värisin kukin on hauska harrastus, mutta ei niin kovin vakavaa. Vaikka valkoinen penkki on nimensä mukaisesti pyhitetty valkoisille kukkijoille, niin aina sinne mukaan mahtuu ne "vääränvärisetkin". Hieman kyllä ärsytti siinä vaiheessa, kun muka niin hienot valkoiset liljani paljastuivat tuommoisiksi punertaviksi ja pahanhajuisiksi tötterökukiksi (alin kuva). Ehkäpä pitää todeta, kuten teini-ikää lähestyvä poikanikin tekee tämän tästä: "elämä on sellaista" tai ainakin puutarhaelämä!

Puutarhavuoden 2016 muisteloita

Sini K. Kasvihormoni-blogista haastoi mukaan osallistumaan vuoden 2016 puutarhavuoden kertaamiseen 12 kuvan kautta. Oikein mainio idea, joten tottakai olen innolla mukana! En tosin kykene jokaisesta kuukaudesta kuvaa esittämään, sillä syksyn edetessä kuvaaminen hiipuu. Keväällä ja kesällä kamera laulaa sitten senkin edestä. 

Hulluutta!

Puutarhakuume alkaa meikäläisellä nousta yleensä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset siemenkuvastot putkahtavat postiluukuusta. Tänä vuonna se tapahtui jo ennen joulua, kuvitelkaa! Vielä ei ihmeemmin kylvötouhut innosta, mutta monena vuotena olen sortunut kasvattamaan vähän kaikenlaista. Keväällä olen sitten ollut lukuisten purkkien ja purnukoiden kanssa semmoisessa pulassa, että olen vannonut lopettavani koko touhun. Kummasti vaan Suomen pitkä ja ankea talvi tekee tehtävänsä ja niin sitä vaan hatkahtaa samaan hulluuteen uudestaan ja uudestaan.

Huhtikuun alkua ja ensimmäiset kärpäsetkin ovat jo liikkellä.

Lopullisesti puutarhavillitys on päällä siinä vaiheessa, kun pihalta alkaa löytää elon merkkejä. Usein jo maaliskuun lopulla pälvipaikoilla voi olla varhaisia kevätkukkijoita, kuten talventähtiä. Tykkään istuttaa ruukkuihin narsisseja ja orvokkeja oitis kun säät hiemankin sallivat, tulee heti niin keväinen fiilis! 

Toukokuun loppua

Kevät onkin monella tavalla ihan parasta aikaa! Tulppaanien tykitys on mahtavaa katseltavaa värittömän talven jälkeen ja miten ilahduttavaa onkaan bongata talviunilta herääviä suosikkiperennojaan. Viime kevät toi mukanaan myös pettymyksiä, sillä talvi oli kurja. Kovasti toivon, että tästä talvesta ei tule samanlaista kurjimusta, hieman pahaa kyllä pelkään. Säät tuntuvat vaihtelevan jälleen oudosti. Välillä sataa vettä ja sitten pakastaa. Ei voi olla hyväksi kasveille se.

Jumaltenkukan kukintaa toukokuussa.

Meehania kukki sekin runsaasti.

'Mai Tai'- kellukoiden kukintaa alkukesällä.

Kesäkuussa myöhäiset tulppaanit jaksavat vielä kukkia, mutta silmänruokaa löytyy jo paljon muutakin. Kellukat ovat nousseet suosikkilistalleni muutamia vuosia sitten aikaisen ja runsaan kukintansa johdosta.

Ihanat akileijat!

Akileijat ovat samaisella suosikkilistalla (joka on muuten pitkä). Nämä keijukaiset aloittelevat kukkimista jo toukokuun lopulla, japaninakileijat aikaisemminkin. Kukintaa saa venytettyä katkaisemalla kukkineet kukat pois, jolloin kasvi muodostaa uudet nuput. Akileijat ovat levinneet puutarhassamme mukavasti ja uusia alkuja putkahtaa vähän sieltä ja täältä. Sievä ja siro kasvi saa vaeltaa vapaasti, sillä liian muodollinen ilme ei ole puutarhassa mieleeni.

Tapaninsyreeni

Juhannuksen sää oli jälleen epävakainen ja kolea, kuten vissiin suomalaiseen juhannukseen kuuluukin. Iloa tuotti tapaninsyreenin runsas kukinta. Kukat ovat väriltään kauniin vaaleanpunaiset, mutta lähes tuoksuttomat.

Sateen painama ruusunen.

Sateet eivät saanet ruusutarhan asukkeja parhaimpaan kukoistukseensa. 'Louise Bugnet' aloitti kukintansa kesäkuun lopussa ja jatkoi sitä pitkälle syksyyn saakka. Siitä on tullut lemppariruusuni kestävyytensä ja kauneutensa vuoksi.

Heinä- elokuussa alkoi ihanien kärhöjen ja kosmoskukkien valtakausi. Kosmoskukat ovat yksinkertaisuudessaan tavattoman kauniita ja kärhöjen tunnollinen hoito palkitsee parhaimmillaan runsailla kukkapilvillä. Parasta näissä kaunottarissa on pitkään jatkuva kukinta. Kosmokset kukkivat osittain vielä lokakuussa, kun kaivoin tulppaaninsipuleita maahan.

Valkoisen penkin kosmokset kukkivat hienosti pitkälle syksyyn

Kääk, 12 kuvan raja onkin jo täynnä! Viimeiseksi kuvaksi valitsen hohdekukkakuvan. Mielestäni ne kuuluvat syyspuutarhan parhaimmistoon, vaikka voivat olla kenkkuja kasvattaa. Talvimärkyyttä ne eivät siedä sitten ollenkaan. Viihtyessään ne palkitsevat kauniilla kukinnalla, joka lämpöisinä syksyinä vaan jatkuu ja jatkuu.

Oikein mahtavaa uutta puutarhakautta 2017 kaikille. Tarttukaa tekin tähän haasteeseen, jos ette vielä ole niin tehneet!

Syyskesä

Tähän postaukseen olen kerännyt kuvia elo-syyskuulta. Osa kuvien kukkijoista on jo kukintansa päättänyt, osa vielä sinnittelee.  'Muscadet'- lilja on viehättänyt minua jo vuosia. Viime syksynä istutin tätä suurenmoista liljaa lisää, sillä vanhimmat yksilöt ovat alkaneet taantua kukkimaan varsin pienin kukin. Ehkäpä saisin viimein tänä syksynä aikaiseksi jakaa liljani, sen sanotaan tekevän kukinnalle terää. Vaikka puutarhanhoidosta kovasti nautinkin, niin kummasti siltikin löytyy näitä hommia, joiden tekeminen siirtyy, siirtyy ja siirtyy.

Tänään oli mahtava syyskesän päivä, jolloin olisi voinut tehdä vaikka mitä puutarhatöitä. Minä kuitenkin lähinnä istuskelin terassilla ja lepuutin mystisesti kipeytynyttä jalkaani. Siinä istuskellessani meinasi tulla ihan kuuma, harvinaista! Toivottavasti aurinkoiset päivät saavat jatkoa ja syksystä tulee lämmin. Huomasin, että perhoset ja kimalaiset ovat vähentyneet, mutta pari amiraalia eksyi yllättäen puutarhaan. Niitähän on tänä vuonna näkynyt meillä muuten aika vähän.

Tämä punertava lilja sopii mielestäni hauskasti virginiantädykkeiden ja rantakukkien syliin. Virginiantädykkeet alkavat olla kukintansa loppusuoralla, mutta kauan ne jaksoivatkin ilahduttaa sekä minua että kaikenmoisia öttiäsiä. Voisin muuten melkein väittää, että tuo lilja on muuttanut väriään pinkimmäksi. Mielestäni se on ennen ollut enemmän kellertävä. No, tiedä sitten miten todennäköisiä tuommoiset värimuutokset ovat. Taitaa vaan taas muisti tehdä tepposet.

Vaikka syksyn saapuminen on aina omalla tavallaan haikeaa, niin on siinä hyvätkin puolensa. Ehdoton plussa on se, että silloin saa ihastella hohdekukkien kukintaa, joka parhaimmassa tapauksessa jatkuu viikkoja. Onneksi hankala talvi ei tappanut näitä arkajalkoja. Itseasiassa hohdekukkani taitavat olla kestävää kantaa, sillä ne ovat levinneet hyvin ja olen saanut niistä jo kivasti jakotaimiakin istutettavaksi muualle puutarhaan. 
 

 

Monikaan ei tunnustaudu keltaisten kukkien ystäväksi ja minullekin keltainen on aina ollut hieman (paljon) vaikea väri. Syksyllä ja keväällä keltainen kuitenkin menettelee. Tämä keltainen hohdekukka tummine keskustoineen on aikas pirtsakka kasvi syksyisessä kukkapenkissä ja varsin rohkea hankinta meikäläisen väripalettiin.
 

Värimintuille talvi oli hankala ja ne kukkivat tänä vuonna selvästi niukemmin kuin yleensä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että jaoin syksyllä suureksi käyneitä kasvustoja aika rankalla kädellä. Siinä ei paljon säästellä, kun alan lapion kanssa heilua. Ehkä onkin hyvä, että kasvien jakaminen on jäänyt vähemmälle...

Valkoisen penkin väriminttu ei ottanut talvesta nokkiinsa, vaan kasvoi hienosti. Myöskään lapioni ei sitä uhannut.

 Hohdekukkien ja väriminttujen lisäksi syyskesän herkkuja ovat tietysti hortensiat. Syyshortensia pullistelee valkoisia, muhkeita kukintojaan, joihin kukinnan edetessä tulee pieni punertava sävy. Kun katsoo oikein tarkasti, nuputkin ovat suloisen pinkit.

Vaaleanpunainen pallohortensiani ei ollut tänä vuonna parhaimmillaan. Kukat jäivät pieniksi, eikä niitä ollut kovin montaakaan. Hyvä puoli on kuitenkin se, että pienemmillä kukilla se pysyy hyvin tukemattakin pystyssä.

  
Tänä kesänä rakastuin jälleen kelloköynnökseen. Miten ihana, rehevä ja kaunis kasvi se onkaan! Kukintaa saa toki odottaa pitkään, mutta sen lehdistö on jo itsessään hyvin näyttävä. Kelloköynnökseen pitäisi tulla punertava syysväri. Jään mielenkiinnolla odottamaan miten käy.

Kesäkukalta saatu yrtti-iiso kasvoi mahtavaksi pensaaksi ja sen lilat kukat näyttävät hienoilta limenkeltaista lehdistöä vasten. Kasvi on tehnyt runsaasti siementaimiakin jo. Niitä voisikin istuttaa nyt kukkapenkkien aukkopaikoille.

Mukavaa viikonloppua!