Heinäpläjäys

Olen keräillyt puutarhaamme hieman erilaisia koristeheiniä ja istutan niitä mielelläni myös ruukkuihin. Heinillä ja lehtikasveilla yritän muka rauhoittaa tätä rönsyävää ja sekavaa meininkiä.  Monet kukat näyttävät lisäksi todella sieviltä heinien lomassa huojuessaan. Heinät ovat pysyneet kaatosateissakin kuosissaan, suurimpia kastikoita lukuunottamatta, jotka piti viimein tukea.

 Isotähtiputket sopivat mielestäni upeasti heinien seuralaisiksi. Tässä istutuksessa olen yhdistänyt ne hopeatopon (Koeleria glauca) kanssa.

Röyhyjä

Hopeatoppo muistuttaa kasvutavaltaan ja olemukseltaan aika paljon sininataa (Festuca cinerea).  Sininata on väritykseltään kuitenkin sinisempi, kun taas hopeatoppo on enempi harmahtava. Molemmat suosivat kuivaa ja aurinkoista ympäristöä. Tiiviin selkeän mättään lisäksi näillä matalilla heinillä on kauniit ja melko korkeat röyhyt. 

Sininata sopii ruukkuunkin

Sulkahirsseissä on monia käyttökelpoisia heiniä, joilla on hienot kaartuvat röyhyt loppukesällä. Untuvasulkahirssiä olen joskus kasvattanut siemenestä ja ehti hyvin kukkaan. Bannerissani taitaa olla muistaakseni kuvattuna arabiansulkahirssin röyhy. Tämä on yksi lempiheinistäni, mutta tänä kesänä jäi laittamatta.

Koristesulkahirssi, Pennicetum alopecuroides

 Tämän koristesulkahirssin ostin taimena ja istutin ruukkuun. Nostin ruukun liuskekivipolun keskelle, jossa heinän huojuntaa tuulessa (jota on riittänyt) on ollut mukava seurata. Koristehirssit lienevät oloissamme pääosin yksivuotisia.

Kirjopuntarpää (Alopecurus pratensis 'Aureovariegatus') on värikäs heinä, joka on talvenkestävä vaihtoehto hakoneheinälle. Heinä näyttäisi suosivan valoisaa ja suhteellisen kosteaa paikkaa. Täydessä auringossa se minulla ainakin kärsii, eikä viihtynyt liian varjossakaan. Tämän heinän ei  kannata antaa tehdä kukkaröyhyjä, sillä kukinnan jälkeen heinä helposti ränsistyy ja siementaimetkin ovat täysin vihreitä.

Hakonechloa macra 'Aureola'

Hakoneheinä muistuttaa siis nopeasti katsottuna hieman kirjopuntarpäätä, vaikka ei yhtään siltä näytäkään :) Nämä ovat suhteellisen arkoja ja huonoina talvina, eivät talvehdi. Kasvupaikka heinillä yleensäkin tulisikin aina olla talvisin kuiva, sillä talvi ja märkyys on niille tappava yhdistelmä.

Vieruskaverina kasvaa

hakoneheinän kokonaan keltainen versio 'all gold'. Laitan yleensä kaikkien heinien tyvelle ja istutuskuoppaan hiekkaa tai soraa talvenkestävyyden parantamiseksi. Hakoneheinillä on valloittava putousmainen kasvutapa, jossa on oikeaa japanihenkeä. 

Imperata cylindrica 'Red Baron'

Hurmesilkkiheinä voi olla sekin aika konstikas talvehtimaan. Tämä yksilö selvisi kuitenkin viime talvesta hyvin ja sen lehtien kärjissä on jo pientä punerrustakin havaittavissa. Tämän heinän hienous piileekin kesän edetessä yhä punaisemmiksi muuttuvissa lehdissä.  En tiedä sitten, miten tälläisenä sadekesänä käy, jolloin aurinko ja lämpö ovat olleet kortilla. Se nähdään.

Tässä sama heinä viime kesän kukoistuksessaan. Haaste heinien kanssa on se, että ne vaativat ympärilleen ilmaa ja oikeita kavereita. Mikään heinä ei välttämättä ole edukseen, jos se on tungettu ahtauteen muiden kasvien sekaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta ne parhaat paikat lopulta löytyvät!

Jänönhäntä on helppo ja suloinen yksivuotinen heinä, jota tulee kylvettyä aika usein. 

 

Jänönhännän pehmoisia pötkylöitä

 

Koristekastikoista (Calamagrostis ×acutiflora) tuntuu olevan mahdoton saada kunnon kuvaa otetuksi. Alemmassa kuvassa on kuitenkin kaksi kastikkaa se perinteinen 'Karl Foerster' sekä valkokirjava 'Overdam', joka on ehdottomasti yksi lempiheinistäni. Se on erittäin kaunis, ryhdikäs ja helppo heinä. Vetää mielestäni täysin vertoja hankalille elefanttiheinille, jotka eivät välttämättä ehdi kukkia ja talvehtiminenkin on usein epävarmaa.

Palmusara (Carex muskingumensis) on myös helppo ja kestävä heinä, joka minulla on kasvanut hyvin myös suhteellisen kuivassa ja varjoisassa paikassa. Kasvi muistuttaa kasvutavaltaan hieman bambua, jonka korvikkeena sitä usein mainostetaankin. Olenkin aina kummastellut, miksi se sitten on palmusara eikä bambusara? 

Palmusara jaloangervojen, kuunliljojen ja lumikärhön seurana.

Vielä yksi ruukkuistutus, jossa pelargonia, värinokkosta ja oshimansaraa (Carex oshimensis).

Tervehdys teille, perennapenkin pirteät!

Keväisin on ihanaa tehdä tutkimusretkiä omaan puutarhaan. Maa tuoksuu hurmaavalle, linnut laulavat ja joka päivä löytää uusia kasveja, jotka ovat heränneet talviuniltaan.

Auringon voima on uskomaton. Hetkessä harmaa maisema väistyy ja pieniä kevään merkkejä ilmestyy sinne ja tänne. Sama ilmiö on havaittavissa itsessänikin, puhtia löytyy ihan uudella tavalla. Puutarhahöpsökin on herännyt talviuniltaan!

Vaikka kevään ihmeitä saa kuvailla ja tutkia pääosin kontillaan tai jopa mahallaan, ei sekään estä minua niitä ihastelemasta. Suloinen, pieni kaihonkukka tulee joka kevät tervehtimään ensimmäisten joukossa.

Mrs. Moon

 Myös erilaiset imikät jaksavat uhmata kylmää. Nuput pullistelevat jo lupaavasti. Mikähän päivä ne aukeavat?

Valkotäpläimikkä

Perennapenkeissä riittää (onneksi) aina pientä fiksailua. Tämä puupioni kasvaa huonossa paikassa, joten sille pitäisi löytää parempi paikka. Eräänä päivänä tutkimusretkelläni ilahduin, miten kauniinväristä sen uusi kasvu onkaan!

Joko voisi heräillä?

Myös syyskimikin tummat versot kurkistelevat ja venyttelevät uuteen kevääseen. Kasvilla on kauniit tummat lehdet koko kesän. 
 

Japaninhappomarjojen silmuissa on jo pieni aavistus vihreää. Mukavaa, että selvisit talvesta ystäväiseni!

Kun oikein tarkkaan tutkin, löysin kuin löysinkin pienen heidinkukkani. Pörröiset lehdet eivät vielä ihan henno ojentua kevään viimoihin.

Akileijat puolestaan kuuluvat kevään virkkuihin. Ne uhmaavat kylmää ja kasvat vauhdilla. Joku saattaa muistaa, miten olen kertonut rakkaudestani akileijoihin. Olikin aika upeaa huomata, että niitä putkahtelee nyt vähän joka puolelta ja paljon!

Tässä voisi olla sitten viikon kuva-arvoitus. Voi voi, kun se olisi jumaltenkukkani. Tänne jonnekin sen istutin. Jumaltenkukka on yksi suosikkini perennoiden laajasta joukosta. Tunnistaako joku?

Heinät ovat hieman ankeita näin keväisin. Kultatesma on kuitenkin jo vauhdissa. Onpa mukavaa taas pian ihailla sen keltaista lehdistöä, joka loistaa kuin aurinko.

Perennapenkeissä ollaan siis heräilemässä. Kukinnasta vastaa pitkälti vielä sipulikukat, jotka tänä vuonna ovatkin kukkineet kauniisti. Nämä helmilijat pääsivät tällä kertaa "keinumaan".

Heinien hurmaa!

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että puutarhassa kannattaa hyödyntää erilaisia koristeheiniä osana kasviryhmiä ja ruukkuistutuksia. Heinät luovat viehättävää keveyttä ja liikettä muiden kasvien lomaan.

Viiruhelpiä kera kärsämöiden

Koristeheiniä alkaa olla saatavilla jo mukavanlaisesti. Se se vasta onkin jotain, kun on mistä valita :) 

Alkukesän vehreyttä tarjoavat palmusara ja pienet kirjopuntarpäät

Monet heinät ovat parhaimmillaan loppukesällä, mutta poikkeuksiakin löytyy. Palmusara vihertyy todella varhain ja sillä on kaunis heleä väri ja ryhdikäs kasvutapa. Myös kirjopuntarpää on mainio väripilkku alkukesän ryhmiin. 

On myös pakko mainita yksi ehdoton suosikkini eli kultatesma. Sillä on kauniin keltainen lehdistö, joka loistaa kuin aurinko keväisessä maassa! Harmi, etten ole sitä tajunnut kuviin ikuistaa.

Perinteinen viiruhelpi hurmaa ruukussa

Viiruhelpi on aikamoinen leviämisen mestari, joten se kannattaa pitää kurissa rajaamalla kasvualusta huolella. Muuten voipi olla, että helpi valtaa koko penkin. Ehkäpä suositeltavin vaihtoehto onkin istuttaa se ruukkuun. On muuten vaivaton ruukkukasvi. Joskus lorauttaa vettä, siinä se. 

 Erilaiset koristeheinät sopivat mainiosti veden äärelle.

Hurmesilkkiheinä ei halua jäädä muiden varjoon. Se punertuu upeasti kesän saatossa ja loistaa tulipunaisena soihtuna. Talvehtiminen saattaa olla epävarmaa. Heinät kannattaakin aina talvettaa hiekkaperäisessä, kuivassa maassa. Talvimärkyys tappaa ne varmasti.

Lähikuva arabiansulkahirssin röyhystä

Myös yksivuotisia heiniä kannattaa kokeilla. Minua viehättävät varsinkin erilaiset sulkahirssit, jotka vaikuttavat sekä lehdistöllään että röyhyillään. Myös höyhenheinät ja jänönhäntä ovat helppoja kasvattaa ihan siemenestäkin. Vielä ehtii hyvin!