Puutarhan aika

Puutarhani ei ole kovin suuri, mutta kummasti sielläkin hurahtaa tunti jos toinenkin puutarhatöissä. Usein haaveilen suuremmasta pihasta, mutta toisaalta pienempi piha on tässä elämänvaiheessa aika passeli. Ehtii hyvällä omallatunnolla istuskellakin, jos vaan suinkaan malttaa.

Varjohiippa

Monelta puutarhaihmiseltä olen kuullut, että harvemmin puutarhassa tulee vain oltua, aina silmään osuu jotain lähempää tarkastelua tai toimenpidettä vaativaa. Itsekin kuulun tähän porukkaan. Puutarhatyöt tuottavatkin suurta iloa ja nautintoa. Ainakin, mikäli niitä saa tehdä kevyesti, vapaaehtoisesti ja rennosti. Hampaat irvessä vääntäminen ei tähän filosofiaan sovi. Fyysinen työskentely nollaa päätäkin niin tehokkaasti. Viisas on sanonta, kun kädet tekevät, mieli lepää!

 Jokainen hoitakoot puutarhaansa, kuten itse mielii. Joku tykkää huolitellusta ilmeestä, toinen puolestaan villistä ja vapaasta. Kun puutarhaansa hoitaa ja tekee itselleen, ei tule suurempia stressejä ja paineita.

Lemmikki

Rikkaruohot kyllä aina kasvavat, jos ei mikään muu. Olen oppinut elämään niiden kanssa sovussa. Kukkapenkkien täyteen änkeämisellä on ainakin se hyvä puoli, että tilaa rikkaruohoille jää vähemmän. Aina löytyy uusi syy armottomalle kukkamanialle! Pihan laitamilla on villiä ja vapaata, lemmikit ja rikat kukkivat sulassa sovussa. Se on omalla tavallaan kovin kaunista ja vapauttavaa.

Kirjoikarililjat ja heidinkukka

 Kukkapenkkejä tulee nypittyä ja vaalittua tarkemmin. Ihan jokaista itua en ole kuitenkaan heti poistamassa, sillä olen äärettämän huono tunnistamaan, onko kyseessä rikkis vai kenties joku itsekseen kylväytynyt aarre. Tietääkö kukaan muuten hyvää kirjaa, jossa rikkaruohot on kuvattu ihan pieninä?

Kääpiöjapaninakileija

Lehtoakileija

Akileijat esimerkiksi tykkäävät kylväytyä. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen saa jokainen tarhuri itse päättää. Minä tykkään siitä, että kasvit vaeltavat puutarhassa hieman. Itsekseen kasvupaikan löytänyt kukka on monesti juuri se kaunein.

Rönsytiarella

 Rönsytiarella tosin on nyt joutunut harvinaisen kurituksen kohteeksi. Tämä kestävä ja kauniskin kasvi on päättänyt vallata alaa ihan liikaa. Rönsyt näyttävät kuljettavan kaveria varsin vikkelästi. Pioni oli tiarellan kuristuksessa, onneksi huomasin.

Keijunkukka

 Olen tietoisesti oppinut odottamaan. Se kannatti jälleen. Keijunkukat olivat keväällä aivan totaalisen kuolleita, mutta kas, ihme on tapahtunut! Suurin osa on pukannut uutta alkua juuristaan. Mikä ilo!

Tiarellan kuristama pioni

Kellukoita

Nyt eletään parasta puutarhan aikaa. Pihalla haluaisi viettää kaiken liikenevän ajan, nautitaan tästä! Uskaltauduin istuttamaan osan kasvattamistani kesäkukista ulos. Ne olivat jo purkeissaan hätää kärsimässä. Eiköhän hallat ole tältä keväältä mennyttä, uskotaan niin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mitäs tänään olisi tarjolla?

Puutarhassa tallustelu on nyt antoisaa, joka päivä on tarjolla kattaus jotain uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Kukkahörhö on päässyt herkkujen makuun ja ahmii kuin karhu hunajaa. Keskikesällä kukkaähky saa kenties toivomaan jotain selkeämpää ja vähemmän rönsyilevää. Niiden mietteiden aika ei ole kuitenkaan vielä. Nyt tuntuu käsittämättömältä, että kukistakin voi saada muka yliannostuksen. 

Cortusa matthioli

Heidinkukan ääreen on päästävä joka päivä, sillä eletään erityisiä aikoja. Ihan kohta nuput aukeavat, ja kasvi kukkii pienin, ihanin kellohelmoin. Kepeät, lehtien yllä heiluvat kukkavanat ovat kerrassaan söötit puutarha-altaan vierellä. Kasvin kerrotaan viihtyvän puolivarjossa. Omani olen vastoin ohjeita istuttanut pihan kuumimmalle paikalle, hyvin näyttää onneksi viihtyvän.

Kirjopikarililjat kukkivat siellä ja täällä. Osa alkaa olla jo kukintansa lopussa. Kuumuus ajaa kukinnan äkkiä ohi. Liljakukot eivät onneksi ole saapuneet kattaukseen. Ne pirulaiset syövät näitä kaunottareja kuin ahmatit. Joskus tuntuu, että puutarhanhoito on yhtä taistelua kaiken maailman elukoita vastaan.

Fritillaria meleagris

 Krookusten aika on auttamatta ohi, mutta posliinihyasintit ovat kukkineet mukavan kauan. Narsissit ja ensimmäiset tulppaanit ovat aloittelemassa kukintaa.

Puschkinia scilloides

 Toinen tarhavarjohiippani selvisi hengissä ensimmäisestä talvestaan. Senkin kanssa on jännät paikat. Nuput alkavat rakoilla, kiva nähdä miltä sen kukat näyttävät.Tämän kasvin lehdistöä ei kehuta suotta, se on todella hieno. Olen löytänyt yhden uuden lempparin!

Epimedium x rubrum

Herkkä pieni valkovuokko 'plena' teki kolme pientä kukkaa ensimmäisenä keväänään. Ei ehkä näytä ihan siltä kuin luulin. Kuvittelin sen keskustan olevan kerrottu. Kukka näyttää kyllä hieman balkaninvuokonkin kukalta, mutta lehdistö on ihan valkovuokon, joten kaipa tämä valkovuokkoa on.

Anemone nemorosa 'Alba Plena'

Tarhakylmänkukka on aina yhtä ihastuttava "villapuvussaan". Eipä tule heti vilu, vaikka säät muuttuisivatkin.

Pulsatilla vulgaris

Säleikköomenapuu on tehnyt hurjasti nuppuja! Toiveissa siintää kaunis kukinta, joka tosin ei ikinä kovin kauaa kestä. Ei tarvita kuin pari tuulista päivää ja kukkien terälehdet pöllähtävät ilmaan ja laskeutuvat terassille lumen lailla. Silti kukintaa aina odottaa, yksi kevään tärkeä merkki ja kaunis virstanpaalu.

Loppuun vielä pelargonia, jota katson erityisen hellästi. Suostuihan se talvehtimaan keittiömme ikkunalla heikoissa valo-oloissa. Otin siitä kaksi pistokasta, jotka nekin tekevät jo nuppuja. Ilmeisen kestävää laatua! Nämä kukat ovat kuin hattaraa tai vaahtokarkkia, kunnon jälkkäriaineista siis. 

Antoisaa puutarhaviikkoa kaikille!