Hyppy kesään

Plussakelit ja vesisateet päättivät sitten tulla takaisin ja kaunis luminen maisema on mennyttä. Joten suuret kiitokset sekä Sametti Hortensialle että Pelaguulle, jotka haastoivat minut mukaan kesän muisteloihin! 6 kuvaa kesästä on tämän haasteen nimi. Mikäli oikein olen ymmärtänyt, kyseessä on Pirjon keksimä haaste, joka on muodostunut jo oikeaksi perinteeksi täällä blogistaniassa.

Ohjeissa sanotaan, että aihe kuville on vapaa, kunhan ne on otettu viime kesänä. Kukaan haastetuista ei ole tainnut pitää liian helppona kesän tiivistämistä kuuteen kuvaan. Enkä pitänyt muuten minäkään. Tietysti kukkahörhönä kuvissani on vain kukkia ja teemaksi otin ne kasvit, jotka ilahduttivat viime kesänä jotenkin erityisen positiivisesti. 

Ruusun täydeltä romantiikkaa

Kesä 2015 jää mieleeni sekä viileydestä ja sateistaan, mutta myös siitä, että saimme tehtyä pienimuotoisen ruusutarhan. Nyt onkin jännitys päällä ruusutulokkaideni talvehtimisen suhteen. Mitään erityisen arkoja ruusuja en hankkinut, kestäviä ja kehuttuja pensasruusuja vain. Mukava yllätys oli se, että kaikki ruusuni kukkivat jo ensimmäisenä kesänään. Ruusuhullutus on päässyt iskemään hieman varkain, sillä ei minun niihin pitänyt ollenkaan sortua, mutta tässä sitä taas ollaan. Mieluisan yllätyksen järjesti myös tämä ihanan muhkea parin euron ruusu, jonka pistin multiin ilman suurempia toiveita tai odotuksia. Ruusu nousi kuin feenikslintu ikään ja kukki muhkein kukin ja kauan. 

Mikä väri!

Vuokkopioni on loppukevään ehdoton kuningatar. Sen väri on niin huikea, että vangitsee katseet varmasti. Se kukki monin, monin kukin. Vuokkopionin kukkiessa eletään sitä lumoavaa aikaa, kun kevät väistyy
ja kaikki kesän ihanuus odottaa ihan
nurkan takana.

Viime kesänä innostuin unikoihin ja kasvattelinkin niitä monenlaisia. Siemenistä ei aina tullut ihan sitä mitä piti, mutta kauniitahan unikot ovat aina. Tähän 'Drama Queen'- unikkoon ihastuin erityisesti. Nimikin on hauska, siitä plussaa :)

Ja sitten tietysti punahatut, jotka viivyttelivät kukinnallaan, mutta loistivatkin tosi myöhään syksyyn. Lämmin syys taisikin olla niille mieleen. Kuvassa on nyt tällä kertaa pääroolissa valkoinen muoto, joka teki huisin suuret kukat ja mikä positiivisinta, näyttää levinneenkin hieman kasvupaikallaan. Punahatut löysin viime kesänä uudestaan ja nyt hamuan niitä puutarhaani kaikissa mahdollisissa väreissä, tietysti!

Viime kesä oli isotähtiputkien juhlaa. Ne eivät ole koskaan olleet näin upeina. Luulen, että kosteus oli niille mieleen, sillä minulla ne kasvat ehkä liian kuivassa ja paahteessa. Nämä kasvit viehättävät minua suuresti ja sopivat kauniisti yhteen koristeheinien kanssa.

Tähän kuvaan on levollinen lopettaa ja toivottaa kaikille oikein rauhallista viikonloppua! Mitä olisikaan kesä ilman lämpimiä iltoja ja auringonlaskuja.

Haasteen saavat seuraavat blogit:

Katson ikkunasta

Illakosta varjoliljaan 

Nettimartan pihapiiri 
Navettapiian puuhamaa

Jos, päätät jättää haasteen väliin, se sopii tietenkin. En pahastu!

 

Ensilumi!

Olipas hieno herätä valkoiseen aamuun. Jo eilen alkoi sataa räntää ja nyt lumivaippa valaiseen koko tienoon. 

Maisemat ovat  niin kauniit, kun puut ja pensaat ovat kuorruttuneet lumeen.

Tuli niin jouluinen tunnelma! Alkoi tehdä mieli pipareita ja joulutorttuja. Lapset eivät meinanneet pysyä housuissaan, vaan ulos olisi pitänyt päästä heti, kun silmä aukesi. Tietysti pulkat ja kelkat piti kaivaa esille.

Itse pääsin lumitöihin. Huh, miten raskasta lumi olikaan. Aura-auto oli heittänyt suuret kinokset sisääntulopihan tukkeeksi, siinä sai lihastreeniä ihan kunnolla. Pientä pihaa osaa arvostaa ainakin lumitöiden aikaan.

Pienempien havujen päältä ravistelin painavat lumet pois, jotteivat oksat katkeilisi. Heittelin myös lunta arempien perennojeni päälle, sitä tulikin jo aikamoinen kerros. Lumi suojaa hyvin.

Nähtäväksi jää, kauanko lumi pysyy maassa. Saisi se jo jäädä. Olisi kiva ajatella, että pimein aika olisi jo takana.

 Joko teillä on lunta?

Rumaa vai kaunista?

 Kesäinen vehreys ja rehevyys on muisto vain. Värit ovat pelkistyneet, muodot ja rakenteet korostuvat. Näetkö ympärilläsi rumaa vai kaunista?

Köynnöshortensia

Nyt näkee niin helposti paljon rumaa ympärillään, monessakin mielessä. Kauneutta saa etsiä, mutta yritetään nyt ainakin!

Joku on käynyt pyyhkimässä kaikki ihanat värit pois puutarhastani. Hurmesilkkiheinä yrittää vielä punertaa.

Kypsää kauneutta?

Ruusujen täyteläisyys ja hohdokkuus on vaihtunut kypsempään kauneuteen. Hieman näet roikkuu ja rupsottaa, mutta mitäs pienistä.

Diana-lyhtykärhölläkin on uudistunut look. Kukapa sitä jaksaisi aina loistaa prinsessana. Vai loistaako sittenkin? Aika hienohan se on noinkin!

Vesipisaroiden leikkiä pallotuijan oksilla

Havut pysyvät vihreinä ja raikkaina aina vaan. Nyt niistä saa iloita täysillä.

Tuivio

Tuivio on kuitenkin erilainen nuori, sillä se ruskistuu talveksi. Keväällä se vihertyy jälleen.

Heinää ja havua

Kääpiökanadanhemlokki kasvaa noin metrin korkeaksi ja leveäksi. Höyhenheinä ei varmaankaan talvehdi, mutta säilyy mukavan näköisenä pitkään. Marraskuisen puutarhan kauniit kumppanukset.

Tapionpöytä eli pöytäkuusi on metsäkuusen muoto, jolla ei ole latvaa. Se kasvaakin pääasiassa leveyttä, jolloin siitä muodostuu pöytämäinen. Sen kirkas vihreä väri korostuu värittömyydessä kauniisti.

Samaa ei voi sanoa punahatuista, jotka näyttävät menettäneen värinsä lisäksi jo hattunsakin. Vai onko niillä vielä baskerit sentään? Tai toisella taitaa olla pikemminkin sombrero. Kauneus on tosiaan katoavaista.

Keijunmekostakaan ei jäänyt kuin rippeet roikkumaan omenapuun oksille.

Mutta onneksi meillä on jouluruusut <3

Mukavaa viikonloppua!

Ei sanoja

Olen sanaton, ahdistunut ja surullinen. 
Minkälaiseen maailmaan lapsiani kasvatan?

 Haluaisin paeta tuttuun ja turvalliseen. 
Katsella luonnon kauneutta. 
Surkutella pikkuasioita.

 Kaikki lauseet tuntuvat naiiveilta ja liian kevyiltä. 
Sanoja ei ole.
 Kysymyksiä vain.

 Uuteen parempaan huomiseen on silti pakko uskoa. 
 Ihmisten hyvyyteen.

Esikoitakin vielä...

Meinaa alkaa jo hieman huvittaa itseänikin. Tunnun näet olevani rakastunut vähän joka kasviin. Olettekos huomanneet? Olen myös hieman kauhistunut. Olenko tosiaan haalinut taas näin paljon kaikkea?! Kaikki ovat mahtuneet puutarhaan vielä mainosti, joten ei huolta. Onneksi hoidan pientä puutarhaa, suuremman kanssa olisin varmasti jo vararikossa. Raha ei kasva puussa, harmi. Semmoisen puun hommaisin varmasti puutarhaani =)

Palloesikot ovat vastustamattomia, samaa tuumi kevään ensimmäinen sitruunaperhonenkin

Ennen viime kevättä esikkokokemukseni rajoittuivat kevätesikoihin ja pariin pihaesikkoon. Kauniiden kukkien ohella parasta näissä on varhainen kukinta. Keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja ei vain voi olla ikinä liikaa!

Tämäkin kaunistus kotiutui puutarhaan hyvin

Kevättalvella sisäkukiksi myytävät esikot kotiutuvat ulos hyvin ja monesti kukkivat syksyllä toistamiseen. Kannattaa siis kokeilla!

Posliinihyasintit ja esikot kevään korvalla

Nämäkin istutin keväällä ulos

Muistan sen hetken, kun näin ensimmäisen palloesikkoni Agrimarketissa. Olin myyty ja niin oli esikkokin! Noh, eihän yksi pieni pallero näytä juuri miltään, joten kavereitahan sille oli saatava. Aloin tutustua esikoihin tarkemmin ja ryhdyin perustamaan pientä esikkonurkkausta terassin eteen. Siinä kasvuolosuhteet ovat uskoakseni esikoille parhaat. Lumi sulaa keväällä nopeasti, ja kesällä paikka pysyy muiden kasvien johdosta sopivan varjoisana ja viileänä. Kosteutta meidän puutarhassa ei ikinä ole liikaa, mutta katveessa multa ei kuitenkaan kuivu halkeilevaksi koppuraksi, mitä se helposti auringossa tekee. Esikot eivät kuivuudesta ja paahteesta välitä. 

Julinaesikko, himalajanesikko ja palloesikko

Minua viehättää kovasti ajatus puutarhasta, jossa on erilaisia huoneita ja tunnelmia, joten olen pyrkinyt toteuttamaan sitä omassakin puutarhassani. Esikkonurkkaus on siis oma pieni tilansa, joka on pyhitetty esikoille ja muille pienille varjokasveille. Kasvien levitessä ja rehevöityessä ilme muuttuu kauniimmaksi, kun multatila peittyy. 

Palloesikko-Primula denticulata 'Alba'

Hieman jännittää, miten esikkoni talvehtivat. Millainen talvi tästä yleensä tulee vai tuleeko talvea ollenkaan? Pahin skenaario olisi, että märkä maa jäätyy, eikä ole lunta suojana. Silloin moni puutarhani kasvi olisi vaarassa, vaikka kohopenkeissä kasvavatkin.

Nupullaan

Etanat ja kotilotkin osaavat arvostaa esikoiden ihanuutta ja tykkäävät nakerrella niitä. Meillä noita tuholaisia ei vielä hirveästi ole, mutta kyllä ne ovat jo esikot löytäneet. Etanat ja kotilot karmivat minua, ja olen monesti nähnytkin painajaisia siitä, miten jättimäiset etanat ovat vallaneet koko puutarhan. Niitä on niin paljon, ettei edes kävelemään pääse, huh!

Japaninesikko-Primula japonica 'Miller's Crimson'

Esikkonurkkauksen viimeisenä kukkii japaninesikko. Sen kukinto koostuu kolmesta päällekäisestä kiehkurasta, jotka avautuvat pikkuhiljaa. Kukinnosta tulee näyttävä ja suhteellisen korkeakin. Erikoista on myös myöhäinen kukinta. Tämä esikko kukkii vasta kesä-heinäkuussa.

Kukinto aukeaa alhaalta ylöspäin.

Esikkoharrastukseni on siis päässyt alkuun. Monta ihanaa esikkoa vielä kutkuttaisi saada. Onko teillä muuten kokemuksia esikoiden siemenkasvatuksesta? Meneekö hermot ja koko elämä, vai onko tuloksia tulossa pian? Hihii, en ole yhtään kärsimätön luonne...

Vielä loppuun tämä vihertävä erikoisuus, josta olen jo ennenkin täällä turissut. Esikko myytiin ilman tarkempia tietoja siitä, kuka hän on. Googlen perusteella se voisi olla 'Green lace'. Vihertävä kukka on tosi kaunis. 

Ihanaa viikonloppua!!

Marraskuun lumo!

Joka vuosi ei hemmotella näin upealla syksyllä! On saatu iloita auringosta ja lämmöstä räntäsateen sijaan. Olen nauttinut tästä syksystä täysillä. Valolla on suuri merkitys jaksamiseen. 

Luonnon timantit loistavat, vai keijutko tuikkivat?

Puutarhassa alkavat työt olla paketissa, haravoimista ja siistimistä saisi jatkaa maailman tappiin, tai ainakin lumentuloon asti. Loput askareet säästän kuitenkin keväälle, silloin virtaa ja intoa puutarhatöihin riittää vaikka muille jakaa. 

Heinien välkettä

Marraskuu, synkkä ja apea, mutta luonto on edelleen niin kaunis! Karulla ja riisutulla tavalla se on lähes taiteellinen. Hienoilla kameroilla ja taiteellisilla silmillä saa varmasti upeita luomuksia. Minäkin yrtin parhaani kännykällä ja vähemmän taiteellisilla silmillä =)

Kasvit ovat kuin sokerikuorrutettuja, melkein tekisi mieli rouskaista! Ihania, pehmoisia ja rapsakoita samaan aikaan.

Marraskuu voi masentaa, mutta ajatelkaas, miten marraskuussa voi ihan hyvällä omallatunnolla jäädä sohvalle rötväilemään. Saa sytyttää kynttilöitä pimeiden iltojen iloksi ja harrastaa vaikka jotain. Olen alkanut taas kutoa sukkiakin, ei kovin räväkkää menoa siis, mutta kotoisaa. Pieni lepotauko puutarhasta tekee ihan hyvää, ei sitä jaksaisi ympäri vuoden olla niin innostunut.

Maisema muuttuu ja puutarha pelkistyy. Poissa ovat kaikki kauniit kukkijat, mutta onneksi vain hetkeksi. Puihin ja oksiin on kiva asetella kausivaloja tunnelmaa luomaan. 

Ne elementit, jotka kesällä jäävät syrjään, korostuvat nyt kauniisti.  Sammaleiset kivet ja kannot viehättävät kovasti. Tiaiset hyppivät kivien päällä ja etsivät syötävää ja oravat piilottelevat jemmojaan. Niiden touhuja on kiva seurata.
 

Purppuraheisiangervo on nyt ehkä kauneimmillaan. Se pitää vielä visusti kiinni lehdistään, joissa on upea syvän punainen hehku. Auringon välkkyessä lehtien läpi, näky on lumoava.

Pienet happomarjani ovat jo luopuneet lehtiensä väreistä, mutta niiden punaiset marjat ilostuttavat marraskuisessa maisemassa.

Suikeroalpi ei näytä vielä ottaneen kovasti itseensä, vaan jaksaa suikerrella pitkin rautaisen padan kylkeä. Padassa se talvehtiikin ja kaverina sillä on rungollinen pallotuija. Padan olen vuorannut styroksilla ja hyvin ovat talvet menneet.

Pienessä puutarha-altaassamme on monena aamuna ollut jo kevyt jää pinnassa. Pumppu pestiin jo ja vietiin talvisäilöön.

Taivas on ollut upea iltaisin, mitä värejä!

Mukavaa viikonloppua ja isänpäivää kaikille!