Puutarhalaiskuutta

Tänä viikonloppuna on tarkoitus ahkeroida kukkasipuleita maahan. Hyvin niitä onkin taas kertynyt, vaikka olin muka jo jossain vaiheessa huolissani itsestäni. Enhän ollut vielä syyskuun alkuun mennessä hommannut sipulin sipulia. Kummasti sitä kuitenkin taas tuli innostuttua, ei syytä huoleen siis. On se vaan kumma, miten jonkin sortin ryytyminen puutarhahommiin iskee aina syksyisin. Siksipä kukkasipuleidenkin istuttaminen on toisinaan aikamoista tahtojen taistelua. Ehkäpä olen niin totaalisen kärsimätön luonne, että haluaisin nähdä työni tulokset nyt tai ainakin heti. Kevääseen saakka odottelu tuntuu ikuisuudelta. Kukkasipulien kanssa on vain jaksettava odottaa ja keväällä odotus palkitsee. Tätä mantraa hokien olen saanut itseni tsempattua viittä vaille valmiiksi istutuspuuhiin.

Koleat ilmat pistivät kuitenkin minuun eniten vauhtia. Paree tehdä istutushommat vielä kun ei sormet jäädy käppyröiksi. No, eihän täällä toki ole ollut edes hallaakaan, mutta minusta tämä +11 astettakin on jo ihan superkylmää. Takkaakin on jo saanut lämmittää ensimmäisen kerran.

Koleudesta huolimatta puutarhasta löytyy vielä iloa. Koristetupakat ja kelloköynnös kukkivat vielä ihan täysillä. Kelloköynnöksessä on runsaasti nuppujakin, mutta kaikki eivät varmastikaan ehdi kukkaan asti. Siemenestä kylvämäni koristetupakat ovat kyllä olleet positiivinen kokemus. Ne ovat kukkineet koko kesän.

 Sateista koristetupakat eivät hirveästi välitä. Lohdullista on, että kunhan vain raaskii leikata varret poikki, niin kukinta kyllä elpyy aikanaan.

 Tämä neitobegonia sen sijaan ei ollut sadekesästä moksiskaan. En ole mikään begoniafani, mutta tällä oli niin erikoiset pitkähapsuiset kukat ja kiva oranssinen väri, että ihastuin siihen oitis. Kesällä kukinta oli ryöpsähtelevän runsasta, nyt kukkia on jo harvemmassa. Hyvässä hoidossa neito olisi varmasti edustavampi, mutta kun se laiskuus...

 En uskoakseni ole missään asiassa turhan ehdoton. Paitsi siinä, että keijunmekko on saatava joka kesä. Yleensä istutan tämän ihanan köynnöksen amppeliin, mutta nyt tein poikkeuksen ja sidoin kukan köynnöspyramidiin, vai miksi niitä semmoisia tukiviritelmiä oikein kutsutaankaan? No, kasvoi missä kasvoi, niin aina on kukinta yhtä runsasta!

Krassi 'Ice Age' kukkii vielä mukavasti. Kylmät vievät sen ensimmäisten joukossa, vaikka nimensä onkin niin kylmään aikakauteen viittaava.

  
Valkoisessa penkissä kukkivat korkeat leijonankidat. Ensi vuonna tyydyn matalampiin lajikkeisiin, nämä eivät meinanneet millään pysyä pystyssä. Valkoisen penkin kevät siintää jo mielessä. Paljon, paljon valkoisia, kerrottuja tulppaaneita!

 Syyskimikin ja koristekastikan liitto on jo vanha ja toimivaksi todettu. Syyskimikki ehti tänä syksynä hyvin kukkia, aina näin ei ole käynyt.

Ruusutarhassa hempeä ruusu ja käenkukka elävät harmoniassa. Voi, miten sitä taas jaksaa elää ilman ruusuja ja niiden huumaavaa tuoksua? 
 

 Jos ovat ruusut kaunottaria niin kyllä ruusuruohotkin ovat ihan sööttejä. Ne kukkivat myöhään ja villi veikkaukseni on, että ne ovat jälleen puutarhassani niitä, jotka lopettavat kukintansa viimeisten joukossa. Niiden nappimaiset kukat houkuttavat runsaasti perhosia ja muita ötököitä, nyt tosin perhoset ovat jo kaikonneet, eikä muitakaan ötököitä juuri näy.

Etelänruusuruoho-Knautia macedonica

Ruusuruohon taustalla on näkyvissä vielä vaaleanpunaisen rantakukan 'Blush' viimeisiä kukkia.

Vielä löytyy kukkia

Päivä päivältä kukkijoiden määrä puutarhassa vähenee, mutta kyllä niitä kukkasia sentään vielä löytyy. Kesäkukat varsinkin jaksaisivat kukkia vielä hyvinkin, mutta olen syyllistynyt suureen laiskuuteen ja unohtanut lähes kokonaan niiden lannoittamisen ja nyppimisen. Puutarhamyymälät myyvät jo täyttä häkää callunoita ja muita syksyn koristajia. Kaipa sitä itsekin voisi jo pari syysistutusta vääntää ja heivata kesäkukat tunkiolle. Tosin tämä "merkittävä" askel tuntuu lähes luovuttamiselta. Ihan vielä ei huvittaisi näet myöntää, että kesä meni jo.

Kesässä saa vielä viipyillä, kunhan menee ihastelemaan ruusutarhassa kukkivaa 'Louise Bugnet'-tarhakurtturuusua. Sen tuoksu leviää kirpeässä ja kosteassa syysilmassa pitkälle. Valkoiset kukat punertavilla reunuksilla lumoaa!

Tämä ruusu talvehti mallikkaasti ja tämän perusteella se vaikuttaisi olevan kauneutensä lisäksi myös kestävä. Siinäpä ominaisuus, jota arvostaa taas ihan eri lailla viime talven kokemusten jälkeen.

Keväällä ei varmasti ole mitään ihanampaa kuin iskeä sormensa multaan. Pienten siementen kylväminen on lähes terapeuttista koko talven kärvisteelle puutarhahöpsölle. Siemenkuvastot houkuttavat tilaamaan ja kokeilemaan, ja useimmiten homma menee enemmän tai vähemmän överiksi. Tänä vuonna kokeilin punapellavaa 'Bright Eyes'.  Kasvi on ihan hauska ja oikeassa paikassa varmasti pysyisi paremmin pystyssä. Minulla se retkotti muiden kasvien lomassa, eikä siitä kait suurempaa iloa sitten ollutkaan.

Tämä valkoinen syysleimu jaksaa kukkia vuodesta toiseen aina yhtä hyvin. Olen huomannut, että kotilot tykkäävät kiipeillä erityisesti tämän kasvin lehdistöllä. Siitä ne on sitten helppo napata talteen. Lehtokotilot ovat tänä kesänä levinneet puutarhaamme siten, että ei voi enää puhua parista löydetystä yksilöstä. Suurta ongelmaa ei vielä ole, mutta jatkuvaa tarkkailua, keräilyä ja Ferramolia lienee tiedossa, jotta ongelma ei paisuisi. Tosin lähettyvillä olevat hoitamattomat kaupungin alueet varmistavat sen, että kotiloista ei eroon pääse.

Valkoisessa penkissä kirjosalvia kukkii. Toivon, että tämä yksivuotinen siementää ja jää siten pysyväksi asukiksi puutarhaan. Ainakin sininen versio on näin tehnyt, joten miksei sama pätisi valkoiseenkin.

Kaunopunahatut eivät tänä kesänä loistaneet. Muutama hassu kukinto tuli niin valkoiseenkin kuin perinteiseen punertavaankin muotoon. Nämä kasvit ovat perin oikukkaita. Viihtyessään ne levivävät ja kasvavat upeasti. Yleisempää lienee kuitenkin paljon vaatimattomapi kasvu.

 Kesämalvikki jaksaa kukkia vielä mukavasti. Joku joskus täällä blogissa vinkkasi, että se kestää kauan maljakossa ja niinhän se tosiaankin tekee! Oiva kukka siis syyskesän kukkakimppuihin.

Kärhöissä yksi paras puoli on pitkään syksyyn jatkuva kukinta. Kannattaa vaan muistaa lannoittaa ahkerasti.

Tuoksuherneet ovat klassikoita vailla vertaa! Niiden tuoksu on hurmaava. Minä tosin tein klassikoiden kanssa klassisen virheen ja lannoitin niitä liikaa. Tuoksuherneeni kasvattivat paksua, pitkää vartta ja kukinta meinasi jäädä uupumaan kokonaan. Onneksi kuitenkin kukkiakin tuli ja pääsin viimein ihastelemaan sitä hurmaavaa tuoksua.

Mukavaa viikonloppua!

Ei aina kukkia tarvita

Kaikki puutarhani kasvit eivät kukilla koreile, mutta monilla on valttikortteinaan upea lehdistö! Pienessä puutarhassa olisikin jokaisella sinne hankitulla kasvilla oltava selkeä peruste, koska kaikki on enemmän tai vähemmän näkyvillä.  Istutusten pitäisi olla siis harkittuja kokonaisuuksia.  No, en voi kehuskella tätä ihan hyvää ohjetta noudattaneeni. Kasvien keräily on osoittautunut niin mukavaksi, että ohjeet ja periaatteet tuppaavat unohtumaan, eikä ne "pakko-saada-kasvit" aina nyt niin kovin näyttäviä ole olleet.

Keijunkukan lehti on kuin marmoria

Kaunis lehdistö korostuu varsinkin näin syksyisin, kun kukkarunsaus ehtyy. Aika moni lehtevistä kasveista on myös ikivihreitä, joten niistä on iloa jo varhain keväällä. En väheksy näitä kasveja kuitenkaan kesälläkään, vaikka kukkiinhan se huomio meinaa mennä. Lehtikasvit (tämä ei taida olla virallinen oikea sana, mutta älkää häiriintykö) ovat tärkeitä kaikkien kukkivien kasvien väleissä, muuten menee helposti sekavaksi. Vaikka taitaa se mennä minulla siltikin, vaikka kuinka on lehtikasveja muka mukaan ympätty :)

Tummankirjava keijunkukka

Monia  bloggareita taitaa vaivata keijunkukkakuume. Enkä ihmettele, sillä nämä ovat niin ihania kasveja yhdistellä vaikka mihin, myös ruukuissa ovat edukseen. Keijunkukan ja haltiankukan erottaminen on joskus aika vaikeaa, varsinkin ilman nimilappua! Joten puhun kaikista näistä kasveistani keijunkukkina, vaikka osa saattaa olla haltiankukkiakin. Kaunislehtisissä kasveissa on vaikka mitä hurmaavia sävyjä ja uusia tuodaan markkinoille jatkuvasti, joten kuume ei taida laskea ihan pian.

Vielä yksi

Lehdistä puhuminen osui sopivasti tähän päivään, jolloin lehdet lentelevät täällä hirmuista kyytiä tuulen ravistellessa puita. Kohta kannattaa jo alkaa haravoida, kun lehtiä on enemmän maassa kuin puissa. 

Valio-myrsky ei ole täällä muuten vielä näkynyt. Moniin maakuntiin on kuitenkin annettu varoituksia vaarallisesta säästä. Toivottavasti vahingoilta vältyttäisiin!

Brunnera macrophylla "Jack Frost"

Näitä kuvia ottaessani sain jälleen kerran huomata, miten montaa lehteä on käyty nakertelemassa. Varmasti osansa ovat ottaneet etanat ja kotilot, joita kostea ja viileä kesä on suosinut. Kuitenkin reikiä on niin montaa tyyppiä, että muitakin mutustelijoita on ollut asialla.

Kuvassa näkyvää rotkolemmikkiä 'Jack Frost' ei ole juurikaan syöty, mutta toista valkokirjavaa (jonka nimi ei nyt tule mieleen) on syöty ihan huolella. "Jaskan" lehdet ovat kovemmat ja karheammat, ehkä se ei siksi ole ensisijaista nakertelumateriaalia. Ötököillä on varmaan kivaa, kun on mistä valita!

Yksi kuva piti ottaa maksaruohostakin, jonka istutin ruukkuun. Nämä matalat maksaruohot ovatkin tosi kivoja ruukuissa! Eikä tarvitse kastelusta stressata. Ruukku ei kuitenkaan kestä talvea, joten täytyy muistaa istuttaa kasvi ajoissa maahan.

Lamium maculatum 'Aureum'

Keväällä ostamani keltaisen hopeatäpläpeipin istutin uuteen paikkaan. Ei oikein värit natsanneet ruusutarhan pinkkiin. Tykkään reunustaa kukkapenkkien  erilaisilla maanpeitekasveilla, ne ovat kauniita suikerrellessaan reunakivien päällä. Kovat linjat pehmenevät.

Jokin toukka on viihtynyt hohdekukassa jo päiviä

Cimicifuca simplex

 Syyskimikki kukkii tänä syksynä hienosti ja sen tuoksu on aivan ihana. Perhoset ja muut ötökät viipyvät sen kukinnoissa pitkään. Enkä ihmettele, niin viipyisin minäkin jos voisin! Syyskimikin lehdistö on myös todella hieno. Kuuluu siis myös lehtikasvien parhaimmistoon. Omallani lehdistö on tumma, mutta epäilen, ettei tämä ole kuitenkaan se kaikista tummin versio, koska saa lehtiinsä viherrystä kesän edetessä. Tai sitten tarvitsisi enemmän valoa, tiedä näistä nyt sitten.

Syyskimikin lehdistökin on kaunis

Daaliat tekevät vielä urhoollisesti nuppuja, mutta nämähän taipuvat heti ensimmäisten joukossa, kun hallat saapuvat. Siihen asti on kuitenkin vielä aika nauttia sen kukista.

Mukavaa viikonloppua!

Vielä pinnistellään

Ei tee mieli luovuttaa kukkien suhteen ihan vielä. Kuvattavien joukko supistuu päivä päivältä, mutta vielä syyskuun lopussakin jotain sentään löytyy. Sekä kevätkukkijoihin että loppukesän kukkiin kannattaa panostaa. Keväällä jokaisen kasvin nouseminen maasta on suuri ilo ja syksyllä puolestaan viimeiset kukkijat antavat pehmeän laskun syksyyn.

Rantakukka - Lythrym salic.

Rantakukat ovat tänä kesänä loistaneet. Lieneekö viileät ja kosteat kelit olleet mieleen. Vielä niissä riittää väriä. Oikeastaan ovat olleet niin kauniita, että taidan hommata niitä lisääkin. Minulla ne eivät ole itsekseen juurikaan levinneet.

Valkoinen, nimetön leimu

Tämän leimun olen joskus saanut tuttavalta ja sen puhdas valkoisuus viehättää. Auringossa se sai helposti härmää, joten siirsin sen kasvamaan hieman varjoisempaan paikkaan. Katveessa kukinta tuppaa viivästymään, vasta nyt se availee nuppujaan. 

Tämä syyspäivänhattu on putkahtanut itsekseen jonkin kasvin mukana. Syksyllä ei olla enää turhan ronkelia kukkien värin suhteen. Keltainen passaa oikein hyvin!

Maahumala pyrkii karkuun ruukustaan. Siitä vaan, kunhan ei suuntaa kukkapenkkejä kohti.  

'Nelly Moser'

Kärhöjen kesä oli outo. Ne kasvoivat reheviksi, mutta kukintaa sai odotella hirmu pitkään. Nyt sitten nuppuja pukkaa, mutta tuskin ne kaikki ehtivät enää kukkia. Semmoista kärhöilotulitusta ei tänä vuonna näkynyt. Aurinkoa olisivat vissiin nekin kaivanneet.

Kivikkotörmäkukka - Scabiosa columbaria f. nana 'Pincushion Pink'

Kivikkotörmäkukka on kukkinut koko kesän. Tälläiset mykerökukkaiset kasvit ovat mielestäni niin suloisia. Törmäkukkia voisi rohmuta puutarhaansa vaikka minkälaisia.

Kesää ja syksyä rinta rinnan

Verenpisarasta ei syksyn tuloa huomaa. Se kukkii täyttä häkää, vaikka hoitajansa on jo sitä laiminlyönytkin. Ei ole lannoitettu ja kastelukin on jäänyt säiden armoille. Keltaiset lehdet värittävät nurmikkoa, mutta harava ei ole vielä käteen asti ehtinyt.

Tämä kesä oli sormustinkukkien loistoa. Vielä kukkii niistäkin jokunen haaleassa syysasussaan. 

Mukavaa viikonloppua!

Ahkerointia pihamaalla

Mahtava aurinkoinen keli innosti pihalle

Toisinaan sitä saa paljon aikaiseksi! Tänä iltana voin myhäillä tyytyväisenä, sillä kaikki kukkasipulit ovat onnellisesti maahan laitetut. Tosin yksi sipulitilaus on vielä tulossa ja eiköhän sipuleita tule jokunen vielä alennuslaareistakin haalittua, mutta suurin kuoppausvaihe on takana. Nyt vaan odottelemaan kevättä, voi mikä koettelemus tällaiseille kärsimättömälle tarhurille, joka haluaisi nähdä työnsä tulokset heti.

Viime keväästä viisastuneena yritin olla istutuspuuhissa näppärä. Kuvasin sipuleiden istutuspaikkoja puhelimella ja lisäsin tekstit, jotta voin sitten keväällä tarkistaa, mitä missäkin kasvaa. Talvi tyhjentää meikäläisen päänupin aina niin tehokkaasti puutarhanhoidon suhteen, että lunttilaput ovat tarpeen. Voivat olla paikallaan jo näin syksylläkin, jottei tule kaiveltua jo istutettuja sipuleita halki, niinkin on nimittäin käynyt.

Syyskimikkiä ja kastikkaa

Kukkien määrä vähenee päivä päivältä. Surkeaa, mutta eipä auta itku markkinoilla. Vielä kuitenkin uusia kukkia avautuu. Syyskimikki on ruvennut kukkimaan ja on varsin viehättävä kastikoiden seassa. Koristeheinien arvon tunnistaa näin syksyn edetessä, kun kaikki muu alkaa rapistua ja ruskettua. Heinät ne vaan jaksavat heilua.

Syyskimikin kukinto on niin kaunis

Valkoalpi on yksi loppukesän suosikeistani. Sen kukan kaartuva muoto on mielenkiintoinen. Kumppanuuteni tämän ylvään kasvin kanssa ei vain ole vielä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Valkoalpi on melko arka ja saattaa hyvinkin kuolla talvella, mikäli se ei pääse lämpimään kohopenkkiin. Oma kasvini on kyllä talvehtinut ja levinnytkin, mutta kukinta on vaisua. Olen istuttanut sen liian varjoon ja kuivaan. Niinpä siirsin taimia kesällä paremmalle paikalle ja jään jännittämään kevättä. Nouseeko kasvi kukoistukseen vai heittääkö veivinsä?

Lysimachia clethroides - Valkoalpi

Vaikka kukkaloisto hiipuu, niin värejä luonto vielä onneksi tarjoaa. Siemenestä kylvämäni härmesalviat loistavat syksyistä maisemaa vasten. Leikkimökin katolla villiviini alkaa punertaa ja puissa on yhä keltaisempaa.

Luonnon väriterapiaa

Hurmesilkkiheinä ei pettänyt tänäkään vuonna. Sen punaiset latvat ovat hieno näky syksyisessä puutarhassa.

Romanttinen pallohortensia kukkii, kukkii vaan. Se henkii vielä kesäistä tunnelmaa. Auringon leikkiessä sen pehmoisissa kukissa, olin kesässä jälleen.

Varsinaiset kesäkukat ovat saaneet jo kyytiä. Joitakin sinnittelijöitä on vielä jokunen. Heliotroopin ja isosamettikukan liitto on kyhätty perhosten houkuttelemiseksi. Ei ollut perhosten suosikki, mutta muuten ihan sievä kokonaisuus. Heliotrooppi ei kylmästä kesästä innostunut.

Kesäkukat ovat siis jo ränsistyneet, joten syyskukkia olen jo joitakin ostellut. Pari syklaamia ja marjakanerva pöydällä ilostuttavat. Koko kesän vallinnut hempeän romanttinen värimaailma jatkuu edelleen.

Kynttilätkin ovat löytäneet tiensä pöydille valaisemaan pimenevää iltaa.