Puutarhalaiskuutta

Tänä viikonloppuna on tarkoitus ahkeroida kukkasipuleita maahan. Hyvin niitä onkin taas kertynyt, vaikka olin muka jo jossain vaiheessa huolissani itsestäni. Enhän ollut vielä syyskuun alkuun mennessä hommannut sipulin sipulia. Kummasti sitä kuitenkin taas tuli innostuttua, ei syytä huoleen siis. On se vaan kumma, miten jonkin sortin ryytyminen puutarhahommiin iskee aina syksyisin. Siksipä kukkasipuleidenkin istuttaminen on toisinaan aikamoista tahtojen taistelua. Ehkäpä olen niin totaalisen kärsimätön luonne, että haluaisin nähdä työni tulokset nyt tai ainakin heti. Kevääseen saakka odottelu tuntuu ikuisuudelta. Kukkasipulien kanssa on vain jaksettava odottaa ja keväällä odotus palkitsee. Tätä mantraa hokien olen saanut itseni tsempattua viittä vaille valmiiksi istutuspuuhiin.

Koleat ilmat pistivät kuitenkin minuun eniten vauhtia. Paree tehdä istutushommat vielä kun ei sormet jäädy käppyröiksi. No, eihän täällä toki ole ollut edes hallaakaan, mutta minusta tämä +11 astettakin on jo ihan superkylmää. Takkaakin on jo saanut lämmittää ensimmäisen kerran.

Koleudesta huolimatta puutarhasta löytyy vielä iloa. Koristetupakat ja kelloköynnös kukkivat vielä ihan täysillä. Kelloköynnöksessä on runsaasti nuppujakin, mutta kaikki eivät varmastikaan ehdi kukkaan asti. Siemenestä kylvämäni koristetupakat ovat kyllä olleet positiivinen kokemus. Ne ovat kukkineet koko kesän.

 Sateista koristetupakat eivät hirveästi välitä. Lohdullista on, että kunhan vain raaskii leikata varret poikki, niin kukinta kyllä elpyy aikanaan.

 Tämä neitobegonia sen sijaan ei ollut sadekesästä moksiskaan. En ole mikään begoniafani, mutta tällä oli niin erikoiset pitkähapsuiset kukat ja kiva oranssinen väri, että ihastuin siihen oitis. Kesällä kukinta oli ryöpsähtelevän runsasta, nyt kukkia on jo harvemmassa. Hyvässä hoidossa neito olisi varmasti edustavampi, mutta kun se laiskuus...

 En uskoakseni ole missään asiassa turhan ehdoton. Paitsi siinä, että keijunmekko on saatava joka kesä. Yleensä istutan tämän ihanan köynnöksen amppeliin, mutta nyt tein poikkeuksen ja sidoin kukan köynnöspyramidiin, vai miksi niitä semmoisia tukiviritelmiä oikein kutsutaankaan? No, kasvoi missä kasvoi, niin aina on kukinta yhtä runsasta!

Krassi 'Ice Age' kukkii vielä mukavasti. Kylmät vievät sen ensimmäisten joukossa, vaikka nimensä onkin niin kylmään aikakauteen viittaava.

  
Valkoisessa penkissä kukkivat korkeat leijonankidat. Ensi vuonna tyydyn matalampiin lajikkeisiin, nämä eivät meinanneet millään pysyä pystyssä. Valkoisen penkin kevät siintää jo mielessä. Paljon, paljon valkoisia, kerrottuja tulppaaneita!

 Syyskimikin ja koristekastikan liitto on jo vanha ja toimivaksi todettu. Syyskimikki ehti tänä syksynä hyvin kukkia, aina näin ei ole käynyt.

Ruusutarhassa hempeä ruusu ja käenkukka elävät harmoniassa. Voi, miten sitä taas jaksaa elää ilman ruusuja ja niiden huumaavaa tuoksua? 
 

 Jos ovat ruusut kaunottaria niin kyllä ruusuruohotkin ovat ihan sööttejä. Ne kukkivat myöhään ja villi veikkaukseni on, että ne ovat jälleen puutarhassani niitä, jotka lopettavat kukintansa viimeisten joukossa. Niiden nappimaiset kukat houkuttavat runsaasti perhosia ja muita ötököitä, nyt tosin perhoset ovat jo kaikonneet, eikä muitakaan ötököitä juuri näy.

Etelänruusuruoho-Knautia macedonica

Ruusuruohon taustalla on näkyvissä vielä vaaleanpunaisen rantakukan 'Blush' viimeisiä kukkia.

Ei aina kukkia tarvita

Kaikki puutarhani kasvit eivät kukilla koreile, mutta monilla on valttikortteinaan upea lehdistö! Pienessä puutarhassa olisikin jokaisella sinne hankitulla kasvilla oltava selkeä peruste, koska kaikki on enemmän tai vähemmän näkyvillä.  Istutusten pitäisi olla siis harkittuja kokonaisuuksia.  No, en voi kehuskella tätä ihan hyvää ohjetta noudattaneeni. Kasvien keräily on osoittautunut niin mukavaksi, että ohjeet ja periaatteet tuppaavat unohtumaan, eikä ne "pakko-saada-kasvit" aina nyt niin kovin näyttäviä ole olleet.

Keijunkukan lehti on kuin marmoria

Kaunis lehdistö korostuu varsinkin näin syksyisin, kun kukkarunsaus ehtyy. Aika moni lehtevistä kasveista on myös ikivihreitä, joten niistä on iloa jo varhain keväällä. En väheksy näitä kasveja kuitenkaan kesälläkään, vaikka kukkiinhan se huomio meinaa mennä. Lehtikasvit (tämä ei taida olla virallinen oikea sana, mutta älkää häiriintykö) ovat tärkeitä kaikkien kukkivien kasvien väleissä, muuten menee helposti sekavaksi. Vaikka taitaa se mennä minulla siltikin, vaikka kuinka on lehtikasveja muka mukaan ympätty :)

Tummankirjava keijunkukka

Monia  bloggareita taitaa vaivata keijunkukkakuume. Enkä ihmettele, sillä nämä ovat niin ihania kasveja yhdistellä vaikka mihin, myös ruukuissa ovat edukseen. Keijunkukan ja haltiankukan erottaminen on joskus aika vaikeaa, varsinkin ilman nimilappua! Joten puhun kaikista näistä kasveistani keijunkukkina, vaikka osa saattaa olla haltiankukkiakin. Kaunislehtisissä kasveissa on vaikka mitä hurmaavia sävyjä ja uusia tuodaan markkinoille jatkuvasti, joten kuume ei taida laskea ihan pian.

Vielä yksi

Lehdistä puhuminen osui sopivasti tähän päivään, jolloin lehdet lentelevät täällä hirmuista kyytiä tuulen ravistellessa puita. Kohta kannattaa jo alkaa haravoida, kun lehtiä on enemmän maassa kuin puissa. 

Valio-myrsky ei ole täällä muuten vielä näkynyt. Moniin maakuntiin on kuitenkin annettu varoituksia vaarallisesta säästä. Toivottavasti vahingoilta vältyttäisiin!

Brunnera macrophylla "Jack Frost"

Näitä kuvia ottaessani sain jälleen kerran huomata, miten montaa lehteä on käyty nakertelemassa. Varmasti osansa ovat ottaneet etanat ja kotilot, joita kostea ja viileä kesä on suosinut. Kuitenkin reikiä on niin montaa tyyppiä, että muitakin mutustelijoita on ollut asialla.

Kuvassa näkyvää rotkolemmikkiä 'Jack Frost' ei ole juurikaan syöty, mutta toista valkokirjavaa (jonka nimi ei nyt tule mieleen) on syöty ihan huolella. "Jaskan" lehdet ovat kovemmat ja karheammat, ehkä se ei siksi ole ensisijaista nakertelumateriaalia. Ötököillä on varmaan kivaa, kun on mistä valita!

Yksi kuva piti ottaa maksaruohostakin, jonka istutin ruukkuun. Nämä matalat maksaruohot ovatkin tosi kivoja ruukuissa! Eikä tarvitse kastelusta stressata. Ruukku ei kuitenkaan kestä talvea, joten täytyy muistaa istuttaa kasvi ajoissa maahan.

Lamium maculatum 'Aureum'

Keväällä ostamani keltaisen hopeatäpläpeipin istutin uuteen paikkaan. Ei oikein värit natsanneet ruusutarhan pinkkiin. Tykkään reunustaa kukkapenkkien  erilaisilla maanpeitekasveilla, ne ovat kauniita suikerrellessaan reunakivien päällä. Kovat linjat pehmenevät.

Jokin toukka on viihtynyt hohdekukassa jo päiviä

Cimicifuca simplex

 Syyskimikki kukkii tänä syksynä hienosti ja sen tuoksu on aivan ihana. Perhoset ja muut ötökät viipyvät sen kukinnoissa pitkään. Enkä ihmettele, niin viipyisin minäkin jos voisin! Syyskimikin lehdistö on myös todella hieno. Kuuluu siis myös lehtikasvien parhaimmistoon. Omallani lehdistö on tumma, mutta epäilen, ettei tämä ole kuitenkaan se kaikista tummin versio, koska saa lehtiinsä viherrystä kesän edetessä. Tai sitten tarvitsisi enemmän valoa, tiedä näistä nyt sitten.

Syyskimikin lehdistökin on kaunis

Daaliat tekevät vielä urhoollisesti nuppuja, mutta nämähän taipuvat heti ensimmäisten joukossa, kun hallat saapuvat. Siihen asti on kuitenkin vielä aika nauttia sen kukista.

Mukavaa viikonloppua!