Varjo- ja marhanliljat

Monille tuttujen tarha- ja värililjojen näyttävyyttä tuskin kukaan voi kiistää. Varjoliljat puolestaan eivät ole kukinnaltaan yhtä mahtipontisia, mutta erittäin viehättäviähän nämä ovat. Kukat ovat kuin laskuvarjoja ja niiden täpläkuvioita on hauska tutkia. Miinuksena on liljojen hidas leviäminen ja sipulien kallis hinta.  Varjoliljat lisääntyvät siemenistä, mutta muistan lukeneeni, että siementaimet kukkivat 4 tai 5 vuoden kuluttua. Kuka semmoista aikaa jaksaa odotella?! Jotkut ahkerat lisäävät liljojaan sivusipuleista ja sipulisuomuistakin, mutta en ole näihin hommiin ollenkaan perehtynyt. Kuulostaa ihan liian monimutkaiselta.

Tilasin joskus Kauppilasta marhanliljan sipuleita. Ne eivät kukkineet heti, vissiin pari vuotta siihen ainakin meni. Osa heitti veivinsäkin jo ensimmäisenä talvena, mutta muutama sitkeä lilja jäi henkiin. Marhanliljojen kohdalla siementaimista ei vissiin saa emokasvin näköisiä yksilöitä, vai muistankohan ihan väärin... Marhanliljat ovat siis varjoliljan ja täpläliljan risteymiä.

Olen aikanaan ollut tolkuttoman huono ottamaan ylös mitään lajikkeiden nimiä, joten eipä ole näistä tietoa mitä ovat. Se hieman harmittaa, ja sittemmin olen pyrkinyt tsemppamaan asiassa ja olen aika hyvin kartalla siitä, minkänimisiä kasveja pihallani kasvaa. En tosiaankaan enää luota siihen, että kyllähän sitä nyt kukkansa muistaa, ei tosiaankaan muista! Talven aikana pääkoppa tyhjenee niin tehokkaasti, että keväällä on aina ihan yhtä yllättävää löytää puutarhastaan "uusia" kasveja.

Nämä liljat hukkuvat helposti taustaansa, joten kasvikavereiden miettimiseen kannattaa panostaa. Punertavalehtinen syyskimikki sopii ihan kivasti tämän marhanliljan kaveriksi sekä suurien lehtiensä että värinsä puolesta.

Valkoisesta varjoliljastahan tämä innostus lähti. Se oli aikanaan pakko saada ja onhan se tolkuttoman kaunis. Puhtaan valkoiset kukat näyttävät satumaisilta "leijuessaan" puutarhan hämärässä nurkkauksessa. Tämä takia voisi ehkä kaivaa kuvettaan ja hommata pari sipulia lisää.