Kellukoita ja akileijoja

Mikäli tykkäät koristella puutarhaasi kevein ja siroin kukin, ovat koristekellukat ja akileijat siihen hommaan erittäin soveltuvia. Molemmat kukkivat kesäkuun puolella ja kukkivat vieläpä mukavan kauan. Akileijat varsinkin kukkivat pitkään, mikäli nyppii kukkineet kukat pois, jolloin kasvi kehittää uusia nuppuja siementen sijaan. 

Sekä kellukat että akileijat kukkivat tänä vuonna hyvin. Akileijat ovat kuulleet toiveeni ja ovat levittäytyneet pitkin puutarhaa ansiokkaasti ja kellukatkin näyttävät tuuhentuvan vuosi vuodelta. Persikansävyisen kellukka 'Mai Tain' kavereiksi olen hommannut muitakin lajikkeita. Punertava ja kerrottu lajike, jonka nimeä en nyt millään muista, on hirmu kaunis, mutta sen kukat suuntautuvat alaspäin, toisin kuin 'Mai Tailla', jonka kukat katsovat kohti taivasta.

Akileijoja olen keräillyt taimina ja yrittänyt kasvattaa siemenestäkin. Siemenkasvatukset ovat vihdoin alkaneet kukkia, mutta kärsivällisyyttä se homma vaatii. Siemenet eivät myöskään aina idä ihan helpolla, kylmäkäsittelykin on usein tarpeen.

Perinteiset lehtoakileijat kyllä leviävät erittäin helposti. Eikä siinä mitään, pidän niistä kovasti. Kukinnan jälkeen leikkaan nykyään kukkavarret poikki, enkä anna kasvien enää siementää. 

'Nora Barlow' on kerrottu lehtoakileija. Se on kyllä aika söötti pörröisine kukkineen. 

'William Guinness' puolestaan on hieno siksi, että siinä yhdistyy dramaattinen tumma purppura ja valkoinen väri. Näitä olen siemenestä kasvatellut ja ihan näyttävä kasvi tämä on, mutta ei ehkä ihan niin hieno mitä ajattelin. Kukat ovat suhteellisen pienet mielestäni.
 

Jaloakileija 'Kristall' sitä vastoin kukkii suurin kukin. Sillä on pitkät kannukset ja puhtaan valkoisuuden rikkoo ainoastaan keltainen sisus. 

Valkoisen rinnalle tarvitaan varsinkin tänä vuonna tietysti ripaus sinistä, jota tarjoilee alppiakileija. Sen olen joskus Lidlin juurakoista kasvattanut. Lidlin juurakoita voi kyllä kehua, hintaansa nähden ihan kelpokasveja niistä on aina tullut. Toisin kuin joistakin kalliimmista hankinnoista.

Loppuun vielä kuva, jossa on ihanaisia kellukoita ja näköjään puolitoista akileijaakin on mahtunut kuvaan mukaan. Kohta on jo heinäkuukin lopussa, kesä on mennyt vähän niin kuin kesää odotellessa. Välillä sentään aurinkokin paistaa sateen keskellä. Kastella ei ole ainakaan tarvinnut, hyvä juttu sekin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!