Kevät edistyy ja kukkia näkyy!

Kierros aurinkoisessa puutarhassa osoitti, että kevät on edistynyt sateista ja kylmyydestä huolimatta. Luvassa tuhti pläjäys kukkaisia kuvia, olkaapa hyvät!

 Pieniä sipulikukkia kukkii nyt siellä täällä värikkäin mättäin. Ne kannattaisikin malttaa istuttaa hyvin tiiviisti, pieneen läjään. Ryhmässä niiden kauneus tulee parhaiten esiin.

Iris 'Katharine Hodgkin' kukkii sekin. Sen kukissa on hieno sävy. Nämä pienet kurjenmiekat voivat olla hieman kinkkisiä kasvatettavia. Varsinkin keltainen jääkurjenmiekka tahtoo jäädä yhden kevään iloksi, jos nousee sittenkään.

Vaaleanpunainen isokevätähti 'Pink Giant' sen sijaan menestyy ja leviää hyvin. Niiden pienet lehdet eivät haittaa kukkapenkeissä, sillä ne peittyvät helposti perennojen sekaan.

  
Posliinihyasintit ovat myös melko varmoja tapauksia kukkimaan vuodesta toiseen.

Idänsinililjat ovatkin sitten pomminvarmoja. Ne leviävät joka paikkaan nurmikolle, seinänvieruistoille ja kukkapenkkeihin. Se on kuitenkin kasvutavaltaan siro ja pieni, joten levitköön. Kyllä keväällä kukkia jaksaa katsella.

Tulppaaneissa ja kirjopikarililjoissa on nuppuja näkyvissä.

Ensiksi kukkivat pienet tulppaanit, kuten metsä-, parvi- ja kasvitieteelliset tulppaanit.

Perennapenkeissä suurin osa kasveista on jo kasvussa. Joitakin vielä odottelen sydän sykkyrällä, ovatko kuolleet vai nukkuvatko vaan vielä?

Viime kesänä hommasin varjohiippoja. Voisiko tämä olla joku niistä? Näyttääkö tutulle kenenkään silmään?

Ostin myös kerrattua valkovuokkoa. Tämä voi olla sitä.

Kevätkaihonkukka alkaa kukkia. Kasvi leviää meillä aika hillittömästi, mutta keväällä se saa sen anteeksi kukkiessaan niin söötisti.

Kevään varhaisiin kukkijoihin kuuluuvat myös imikät. Nuput ilmestyvät heti kohta lehtien puhkeamisen jälkeen, eikä kukintaa tarvinne enää kauaa odotella.

 

Aurinkoista ja puutarhantäyteistä vappua kaikille!

Taimitaaperot

Vauvavaihe on ohitettu ja taimet kasvat kovaa vauhtia. Vähän liiankin. Aletaan taas olla siinä tuskastuttavassa vaiheessa, jolloin purkkia ja purnukkaa on joka paikka täys. Innoissaan tulee helposti kylvettyä liian montaa sorttia, jolloin tilat ovat ikkunalautatarhurilla nopeasti kortilla. Tammikuussa sitä optimistisesti kuvittelee taimien viettävän huhtikuussa suurimman osan päivästään ulkona tai ainakin kasvihuonekaapissa. Noh, eipä ole meikäläisen taimet ulkoilleet vielä kertaakaan ja kasvivalojakin on tarvittu ennätyspitkään. Karaiseminen on toki tarpeen, mutta kukapa sitä kasvejaan räntäsateeseen vie kuolemaan.

Olohuoneen pöytä on saanut uuden käyttötarkoituksen pienempien taimien alustana

 Minulla on taimia erivaiheissa, sillä olen jaksottanut kylvöjä monelle kuulle. Toiset kukat tarvitsevat pidemmän esikasvatusajan ja osa onneksi tyytyy lyhyempään. Leijonankidat kylvin maaliskuussa, ne on koulittu ja nyt ne pitäisi ehdottomasti ruukuttaa uudelleen. Poden päivittäin huonoa omaatuntoa niiden ahtaista kasvuoloista. Ruukuttaminen on mielestäni äärettömän tylsää, ehkäpä lähinnä siksi, että onnistun aina jotenkin sotkemaan mullalla koko asunnon. 

Jonkin aikaa sitten latvoin leijonankidat suuren epävarmuuden kourissa, mitä jos ne kuolla kupsahtavat? Kannatti kuitenkin uskoa viisaampien neuvoja. Latvominen innosti niitä oitis haaromaan. Latvomisella taimista pyritään saamaan tuuheita ja monihaaraisia. Sisätiloissa taimet helposti venyvät vain pituutta, eivätkä haaro toivotusti.

Leijonankidan taimi haaroo latvomisen jälkeen

Osan koristetupakoista sain aikaiseksi istuttaa suurempiin ruukkuihin, ja kylläpä ne alkoivatkin nopeasti kasvaa rehottaa. Liian pienessä multatilassa taimien kasvu on selvästi heikompaa. Ahdas multatila kuivuu myös yllättävän nopeasti, joten kastelun kanssa saa olla tarkkana. 

Koristetupakat

Alan lannoittaa kesäkukkia laimealla lannoitevedellä yleensä siinä vaiheessa, kun ne on koulittu ensimmäisen kerran omiin ruukkuihinsa ja kasvaneet kunnolla. Istutan taimet koulinnan jälkeen taimimultaan, jossa on jo itsessäänkin ravinteita, joten annan lannoitetta hyvin niukasti. Tällä kertaa ostin kokeiluun multaa, jossa on mykorritsa sienijuurta ja muita hyödyllisiä mikrobeja. Niiden luvataan parantavan juurten kasvua ja ravinteiden ottokykyä sekä suojaavan taimia taudinaiheuttajia vastaan.

'Red Gem'

Kääpiösamettikukan 'Red Gem' taimet ovat vielä koulimatta. Kasvivalo on värittänyt tämänkin kuvan sävyt erittäin oudoiksi, eikös!  Kääpiösamettikukka kasvaa luonnostaan pensasmaiseksi, mutta olen tavannut nekin latvoa tukevampien taimien toivossa.

Isosamettikukat ja kosmoskukat ovat intoutuneet tekemään jo nuppuja. Vaikka kukintaa jo suuresti kaipaakin, nuput on syytä alkuun nyppiä pois, jotta taimi vankistuu. 

Jättiverbenat nyt

Jättiverbenat ovat osoittaneet, miksi ne ovat saaneet etuliitteen jätti, kasvu on ollut aikamoista. Näillekin suositellaan latvomista, mutta en raaski.

Jättiverbenat tammikuun lopussa.

Elämänlangat kurottelevat versojaan kohti ikkunanpieliä. Hätäpäissäni kylvin jo tuoksuherneet ja krassitkin. Oikean kylvöajan löytäminen on taitolaji. Liian aikainen kylvö vaatii lisävaloa ja tilaa. Jos taas jättää kylvöt liian myöhään, kukintakin viivästyy. Toukokuussa aion vielä kylvää lyhyen esikasvatuksen vaativat ja suoraan kylvettävät kasvit terassille ruukkuihin ja kasvilavaan. 

 

Kasvivalon loisteessa krassi saa melko erikoisen sävyn

Pieniä, suuria iloja

Puutarhan kasvit ovat vielä pikkuruisia ja vaatimattomia, mutta iloa niistä silti jo saa kovasti. Tuskinpa mikään läikähdyttääkään puutarhaihmisen sydäntä niin kuin kevään ensimmäiset kukat. Miten ihanaa on huomata talven jälleen väistyneen ja kevään voittaneen. Koko kesän unelmat ja kauneus on jo ihan lähellä!  

Kevään pieniä iloja on paras tutkia niin nöyränä kuin kykenee. Parasta olisi, jos menisi maahan rähmälleen. Ihan niin hurjaksi en ole kuitenkaan vielä alkanut. Taitaa olla naapureilla jo tarpeeksi muutenkin puutarhatouhuissani kummastelemista.

Ensimmäiset kevätkurjenmiekat aukeavat kukkaan. Niiden kukkien sini on terävää ja kirkasta. Mahtavaa lääkettä värien kaipuuseen.

Julianesikko?

 Esikoiden suhteen myönnän olevani hieman suruissani. Kaikki palloesikot ovat kupsahtaneet ja moni muukin näyttää kovin pieneltä ja heiveröiseltä. Kovat pakkaset ilman suojaavaa lumipeitettä ei ollut niiden mieleen. Puutarhanhoito on opettavaista; pettymyksiä tulee väistämättä eteen joka tarhurille.

Reunuspoimulehti

Viime vuonna ajattelin olla kerrankin fiksu ja säästää kasvien nimilaput. Sittenpä olisi keväällä helppo tunnistaa, mitä maasta nousee. Noh, osa lapuista on oikeillakin paikoilla, mutta valtaosa on ajelehtinut ties minne. Luulenpa, että lapsillakin on ollut jälleen vikkelät sormensa pelissä.

Syksyllä kukkasipuleiden maahan saaminen saattaa tympäistä, mutta kyllä se kannattaa. Kun on koko talven kärvistellyt ilman puutarhaa, niin jo pelkät lehdetkin ilahduttavat. Puutarhassa ja sen tarhurilla tuntuu olevan odottava tunnelma. Kasvit ja puut odottavat lähtökuopissaan. Muutama lämmin päivä, niin viherrys ja kasvu alkaa todenteolla. Ehkäpä se herättää tämän tarhurinkin jälleen vauhtiin. Koleus ja kylmyys eivät hirveästi innosta, mutta minkäs teet.

Virkistävää viikonloppua!

Sadetta ja aurinkoa

Toivotaan, että nämä sateet saavat kevään etenemään sutjakammin. Olenko minä vaan liian kärsimätön, vai onko teistäkin kevät edennyt turhan hitaasti? Pidän keväästä hurjasti! Varsinkin iloitsen siitä ajasta, kun heleänvihreät hiirenkorvat puhkeavat puihin ja värit valtaavat puutarhan. Mutta ei tässäkään hetkessä mitään vikaa ole. Lintujen musisointia on lysti kuunnella, västäräkit jo köpöttelevät pihanurkissa ja räkättirastaat metsästävät lieroja nurmikolla. Parasta olisikin osata ottaa ilo irti ja nauttia nyt. Kevät on aina yhtä lyhyt ja vauhtiin päästyään hetkessä ohi.

Talventähtiä

Tänään on ollut metka sää. Vesisade ja auringonpaiste ovat vuorotelleet koko päivän. Ei oikein tiedä, paistaisiko vai sataisiko. Krookukset ja muut kukkijat pitävät kukkansa tiukasti supussa. Vesi helmeilee kauniisti niiden kukinnoissa.

Piipahdin äitini kanssa Tampereen messuilla, joista moni bloggari onkin jo postannut. Messut olivat laimeat ja mielestäni puutarhapuoli oli vähäisempää kuin viime vuonna. Kunpa joku järjestäisi oikein kunnon hörhöilymessut meille harrastajille. Olis vain ja ainoastaan sitä puutarhaa!

Köynnöshortensia elelee varjonpuolella, mutta alkaa sekin jo heräillä kevääseen.

kuten alppikärhökin

Lehtokotilot ja muut öttiäiset näyttävät nekin heränneen. Olen bongannut ensimmäiset sitruunaperhoset ja nokkosperhoset. Toivottavasti tänä kesänä perhosia lentäisikin runsaasti,sillä parina viime vuonna niitä on näkynyt aika niukasti. Viskoin eilen illalla ensimmäiset Ferramolit pihaan, etanoiden ja kotiloiden torjunnassa kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Posliinihyasintti

Olen saanut hieman ristiriitaista tietoa Ferramol- rakeiden sateenkestävyyden suhteen. Toiset vannovat kuivien rakeiden puoleen, toiset taas uskovat kosteiden rakeiden maittavan nilviäisille paremmin. Tiedä, siitä sitten.

Kevään vauhdikkaimmin kasvanut heinä tähän mennessä on kirjopuntarpää

Akileijaruusukkeita tupsahtelee esiin runsaasti, kivaa!

En juurikaan jaksa shoppailla vaatteita tai mitään muutakaan. Kukkasiin hatkahdan sitten sitäkin helpommin. Nämä söpöt lemmikit ja bellikset oli "pakko" ostaa. Kaipa väsään niistä jonkinmoisen kevätistutuksen.

Vihdoinkin!

 "Ei hyvältä näytä", tuumii Pekka Pouta ensi kesän ennusteista. Sadetta ja kylmää olisi muka luvassa. Pah, sanon minä. Säiden ennustaminen tuntuu olevan vaikeaa edes parin päivän päähän, joten korvianikaan en tuommoisille ikävyyksille aio lotkauttaa!

Läpi lumen ja jään

Sitä paitsi nyt on kevät, vuoden paras aika. Vain hetki sitten puutarhaa peitti ainoastaan lumi ja jää, mutta nyt sieltä punkeaa esiin jo kaikkea kivaa. Kasvien kasvuvoima on aina yhtä vaikuttavaa. Sinnikkäimmät kevään airueet eivät malttaneet odottaa edes lumien sulamista.

Ensin  aukesi yksi  kukka

Nyt kukkia avautuu jo sieltä ja täältä

 

Viikonloppuna vietettiin aikaa pihalla ahkerasti. Kukkapenkit on siistitty ja nurmikot haravoitu. Kevään ällöin homma eli puutarha-altaan pesukin on sitten tehty. Aikas tujakat tuoksut tuli altaan pohjalle kertyneestä mössöstä mallia mädäntyneet lehdet lierokastikkeella, nam. Altaasta on oma vaivansa, mutta poiskaan en sitä antaisi. Veden lorinaa on kiva kuunnella ja katsella.

 

Vielä ei altaan ympärys rehota

Perennapenkeissä alkaa näkyä elämää. Akileijat ovat niin mahtavia, tulevat lehteen aikaisin ja kukkivat alkukesästä alkaen pitkälle kesään.

'Black Barlow'

Viime kesän hankinta pioni 'Coral charm' näyttää selvinneen talvesta. Kirkkaanpunaiset verstot näkyvät selvästi vielä muuten niin mustaa maata vasten. Tekisitkö jo edes yhden kukan, jooko?

Sinivaleunikon karvaisia lehtiä näkyy ilahduttavasti monessa paikassa. Olen nämä itse siemenestä kasvattanut, mutta toistaiseksi en ole saanut ihailla kuin lehtiä. Toivottavasti tajuaisivat kukkiakin joskus.

 Hopeatäpläpeippi se onneksi kasvaa, eikä vain meinaa. Nämä helpot maanpeittäjät ovat kyllä kivoja, ne kasvavat ja kukkivat aina ja lähes missä vaan.

  
Metsäalppikellon lehdistö on ikivihreä ja säilynyt suhteellisen hyvänä. Jännittävää nähdä, kukkiiko tämä(kään). Viime kesän ostoja sekin.

 Tuoksukurjenpolven nimi johtaa harhaan. Ainakaan minusta tuoksu ei ole kovin hyvä, pikemminkin löyhkä. Kasvi on kuitenkin käyttökelpoinen, koska se kasvaa vähän heikomassakin maassa. Hyvässä maassa se puolestaan voi levitä liikaakin. 

Aasiankullero kukkii varhain kauniin oransseilla kukilla, mutta sitä saadaan vielä tovi odottaa.

Ruusutarhan asukkien puolesta olen hieman peloissani. Leikkimökin katolta näet valui vesi suoraan penkkiin ja talvimärkyyshän on tunnetusti tappavaa. Teresanruusu ainakin on selvinnyt ja pullistelee jo silmujaan lupaavasti.

 Suloiset sinivuokotkin kukkivat jo täyttä päätä. 

 

Mukavaa viikkoa kaikille!