Mukava päivä Avoimissa puutarhoissa

  Oman puutarhan kuopsuttamisen ohella puutarharrastuksen suola piilee mielestäni siinä, että pääsee kurkistamaan toisten samanhenkisten puutarhoihin. Onneksi tänne Suomeenkiin on vähitellen syntymässä uudenlaista puutarhakulttuuria, kun rohkeat puutarhaharrastajat ovat avanneet puutarhojaan vierailijoille. Mielellään sitä tapaa myös kanssahörhöjä, jotka jakavat samat käsitykset kasvien ja puutarhan ehdottomasta tärkeydestä. Ei ole pelkoa siitä, että keskustelutoveri kyllästyy heti ensimmäisessä lauseessa. Se, jos mikä on vapauttavaa!

Mikkolan puutarhasta. Sinivaleunikon suloa.

Avoimet puutarhat vietettiin viime vuonna kesäkuun lopulla. Tapahtumaan osallistui nettisivujen mukaan lähes 500 puutarhaa ympäri Suomen. Viime kesän säät olivat hankalat, mutta tapahtumapäivänä aurinko kerrankin paistoi kauniisti. Se houkutti vierailijoitakin ennätysmäärän liikkeelle, mahtavaa! 

Esittelen kolme ihastuttavaa puutarhaa, joissa vierailimme. Meitä lähti matkaan iloinen lössi. Minä, Kesäkukka sekä meidän molempien äidit. Nauru raikasi ja juttua riitti! Nyt jätän höpinät kuitenkin vähemmälle, sillä kuvia on runsaasti.

Ensimmäinen kohde oli Mikkolan puutarha, jossa olemme vierailleet aiemminkin. Aina tämä upea puutarha vaan jaksaa säväyttää. Kasvilajien runsaus ja rehevyys, upeat itsetehdyt savityöt ja tietysti puutarhan valtias, kissa James, toivottavat vieraat tervetulleiksi. Tämä puutarha tulisi jokaisen nähdä ja kokea, on se meinaan niin magee. Pointsit myös puutarhan omistajille, kun jaksoivat kärsivällisesti vastailla meidän loputtomiin kysymyksiimme =)
 

Seuraavaksi poikkesimme ihanaan Ruusunmekon puutarhaan. Tässäkin puutarhassa on sitä jotakin! Mieleeni jäivät varsinkin ihanat pelargonit, ruusut ja kurjenpolvet. Vaaleanpunaista unelmaa ja ruosteromantiikkaa, ne iskivät minuun ihan täysillä.

Ja sitten köröttelimme vielä Kielometsään, joka lumosi minut kyllä niin maan perusteellisesti! Rengon metsän keskelle on rakennettu niin mieletön puutarha, että vierailija huomaa päässeensä osaksi mitä kauneinta satua. Lisäksi omistajien tietämys kasveista oli todella vakuuttavaa.

Kyllä näiden kuvien myötä kesän odotus sai taas bensaa liekkeihin, eikös! Avoimien puutarhojen nettisivuja tutkaillessani bongasin monta blogipuutarhaa sieltä, olispas niin kiva vierailla kaikissa. Hieman kutkuttaisikin tänä vuonna matkata hieman kauemmas tutuilta kotikonnuilta.

Tämä vuoden Avoimet puutarha vietetään 7.8. Tästä pääset nettisivuille, josta löydät paljon tietoa tapahtumasta ja voit ilmoittaa oman puutarhasikin tapahtumaan mukaan!

Viime kesän parhaita

Ihaillen olen katsellut blogeja, joissa jo pilkistää keväistä kasvua lumen keskeltä. Meilläkin on jo joitakin pieniä piippoja näkyvissä, mutta eipä mitään kovin järisyttävää. Minulla on vielä tapana kasata lunta kukkapenkkeihin suojaksi, joten aikamoiset lumivuoret niissä näyttää olevan jäljellä. Viime vuotisia kuvia katsellessani, totesin kevään olleen tuolloin aikaisemmassa. Ehkäpä tämä normaalimpi kevään eteneminen tuottaa myös normaalimman kesän. Näin toivotaan!

Kellukka 'Mai Tai' ihastutti

 Tähän postaukseen päätin oman puutarhakuumeen virittämiseksi huippuunsa, etsiä muutamia viime vuoden parhaita paloja. Toivottavasti teille lukijoillekin on näistä kuvista iloa. Vielä tovi pitää näet kitkuttaa kesään. 

Kuvassa näkyvä aprikoosin/persikanvärinen kellukka oli ihan hirmuisen kaunis. Tilasin niiden juurakoita nyt lisää, sillä tätä kasvia pitää saada muuallekin puutarhaan. Kukka ei ole kovin suuri, mutta niitä on runsaasti. Sitä paitsi on ihan kiva, että kaikki kasvit eivät ole niin suuria ja uhkeita, vaan tilaa on myös näille hieman sirommille kukkijoille.

Palleroiset unikot jaksoivat loistaa

Unikot yllättivät myös positiivisesti. Niitä täytyy kylvää urakalla. Tietenkin käy niin, että kun jotain kasvia oikein hehkuttaa, ei siitä mitään enää seuraavana vuonna tule. Peruspessimismi iskee jälleen, heh. No, unikot varmasti kasvavat aina, vaikka vähän kehaiseekin. Jossain päin maailmaahan ne ovat lähes rikkaruohoja, hassua.

Nämä kuvat eivät etene nyt mitenkään loogisesti aikajärjestyksessä ja osa kuvista on varmasti ollut täällä esillä jo aikaisemminkin. Niin se vaan on, että tietyistä kuvista tulee lemppareita, joita voisi katsella päivästä toiseen. Yllä oleva unikkokuva on minusta kiva, vaikka ei ehkä täytäkään "hienon" kuvan kriteereitä. Pääasia, että itse tykkää. Se on hyvä ohjenuora puutarhanhoitoonkin!

Hahaa, jotain keltaistakin!

Liljoihin innostuin viime kesänä uudestaan ja istutin niiden sipuleita syksyllä maahan. Olen tykästynyt näiden prameiden kukkijoiden lisäksi erityisesti marhanliljoihin. 

Ensi kesälle on jo kummasti löytynyt uusia suunnitelmia. Niin se vaan pienempääkin puutarhaa voi (onneksi) tuunata vuosia. Oma maku muuttuu ja jalostuu, ja erilaisten vaikutteiden myötä huomaa tahtovansa aina yhden uuden kukkapenkin. Niin kauan, kun nurmikkoa riittää käännettäväksi, niin kaikki hyvin.

En tiedä, mitä alkukesä olisi ollut ilman akileijoja. Ne kukkivat runsaasti ja muistan jopa jossain vaiheessa tuskastuneeni niiden liiallisen kukintaan. Hah, tuntuupa nyt kummalliselta. Miten jokin voi muka kukkia liikaa?!

Jostain kuulin/luin, että yleensä puutarhaharrastaja haluaa uransa alussa kaikkea suurta ja näyttävää, kuten pioneja ja ruusuja. Sitten kuin harrastusta on jatkunut jo tovi, niin kukkien koko pienenee jatkuvasti. Jaa'a. Minä vasta nyt olen herännyt ruusuihin ja pioneihin. Tosin tykkään kyllä kaikista pikkuisista erikoisuuksistakin, että eipä taida olla vielä maku jalostunut. Kaikkea ihanaa on niin paljon, että miten niistä nyt voisikaan valita ja rajautua vain johonkin?

Monilla teistä taitaa näinä aikoina olla iltalukemistona jokin puutarhakirja. Niin minullakin! Tykkään ostaa kirjoja itsellenkin, mutta ehdottomasti kannattaa hyödyntää myös kirjastoja. Olen aina ollut suuri kirjastofani. Mahtavaa, että tämmöinen palvelu on vielä olemassa. Kadotin taas höpinöissäni punaisen langan ja hyppäsin asiasta toiseen. Paras siis lopetella tähän.

Kirjaston aarteita

Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille!

Kevään merkkejä

Vaikka puutarha uinuu vielä lumipeitteen alla, ovat kevään merkit jo vahvasti läsnä. Pälvipaikat suurenevat päivä päivältä ja lintujen laulu voimistuu. Nyt on hyvä aika leikata puutarhan leikkausta kaipaavia puita ja pensaita. Kun nappaa pari oksaa sisälle, niin saa iloita nopeasti vihertyvistä lehdistä.

Omenapuun oksa intoutui tekemään maljakossa pienet kukkasetkin.

 Syreeninoksat vihertyivät nopeasti ja nyt niissä on jo pienet nuputkin.

 Kanukat hyötyvät leikkauksesta ja nekin vihertyvät helposti. Kanukka tekee maljakossa usein myös juuria, joten innokas tarhuri voi saada näin jopa uusia kasveja.

Siemenkasvatus on pörähtänyt kunnolla käyntiin ja kasvuakin on jo näkyvissä. Ilokseni kaikki tähän mennessä kylvetyt kasvit ovat itäneet. Kosmoskukka iti jopa niin nopeasti, että meinasi päästä venähtämään, ennen kuin äkkäsin siirtää ne kasvilamppujen alle valohoitoon.

Jättiverbenatkin ovat jo selvästi vankistuneet ja koulin ne ensimmäisen kerran.

Räystäät tippuvat ja jääpuikot kimmeltävät auringon paisteessa. Loppuviikoksi on tosin ilmeisesti luvassa kylmempää ilmaa. Kevät keikkuen tulevi.

 Pensaiden silmutkin ovat alkaneet selvästi pullistua. Atsaleoissa on nuppuja.

Tervetuloa siis kevät!!