Kevätkuulumisia!

Vihdoinkin lumet ovat sulaneet ja kevät on päässyt kunnolla alkamaan! Puutarhassa riittää kaikenlaista askaretta; kuivia lehtiä ja oksia siivottavaksi ja perennan varsia pätkittäväksi. Parasta ajanvietettä juuri nyt on kukkapenkkien tutkailu erityisellä tarkkuudella ja joka kevät on yhtä mukavaa löytää henkiin heränneet kasviystävät. Viime talvi vaikuttaisi olleen kasveille armollinen, sillä pahempia tappiota en ole havainnut.

Aurinkoisia päiviä ja lämpöä voisi olla enemmän, tuttu virsi nykyään. Koleudesta huolimatta puutarhassa kuitenkin jo kukkii ja perennat ovat alulla. Olen innostunut tänä keväänä liljoihin ja minulla onkin sisällä vaikuttava maitopurkkirivistö erilaisia liljoja esikasvatuksessa. Kunhan vielä hieman lämpenee, isken liljat maahan.

Jossain kohtaa meinasin heittää toivoni koko kevään suhteen, kun ei meinannut tapahtua mitään. Äkkiä ne lumet sitten onneksi lähtivät, vaikka muuta pelkäsin. Silti on vaikea tajuta, että kohta on jo toukokuu.

Krookuksia kukkii vähän siellä sun täällä. Krookukset ovat kevään luottokasveja. Kukkivat varmasti ja leviävät mukavasti ilman mitään hoitoa.

Krookusten lisäksi puutarhassa kukkii erilaisia kevättähtiä. Tämä vaaleanpunertava isokevättähti on suosikkini. Sekin on krookusten tapaan hyvin leviävää sorttia. Metsässä kukkivat samaan aikaan sekä sini- että valkovuokot kuin leskenlehdetkin. Omaan pihaan on toki täytynyt jo hankkia kasapäin orvokkeja. 

Mukavaa vappua ja kevättä kaikille puutarhanystäville!

Varjo- ja marhanliljat

Monille tuttujen tarha- ja värililjojen näyttävyyttä tuskin kukaan voi kiistää. Varjoliljat puolestaan eivät ole kukinnaltaan yhtä mahtipontisia, mutta erittäin viehättäviähän nämä ovat. Kukat ovat kuin laskuvarjoja ja niiden täpläkuvioita on hauska tutkia. Miinuksena on liljojen hidas leviäminen ja sipulien kallis hinta.  Varjoliljat lisääntyvät siemenistä, mutta muistan lukeneeni, että siementaimet kukkivat 4 tai 5 vuoden kuluttua. Kuka semmoista aikaa jaksaa odotella?! Jotkut ahkerat lisäävät liljojaan sivusipuleista ja sipulisuomuistakin, mutta en ole näihin hommiin ollenkaan perehtynyt. Kuulostaa ihan liian monimutkaiselta.

Tilasin joskus Kauppilasta marhanliljan sipuleita. Ne eivät kukkineet heti, vissiin pari vuotta siihen ainakin meni. Osa heitti veivinsäkin jo ensimmäisenä talvena, mutta muutama sitkeä lilja jäi henkiin. Marhanliljojen kohdalla siementaimista ei vissiin saa emokasvin näköisiä yksilöitä, vai muistankohan ihan väärin... Marhanliljat ovat siis varjoliljan ja täpläliljan risteymiä.

Olen aikanaan ollut tolkuttoman huono ottamaan ylös mitään lajikkeiden nimiä, joten eipä ole näistä tietoa mitä ovat. Se hieman harmittaa, ja sittemmin olen pyrkinyt tsemppamaan asiassa ja olen aika hyvin kartalla siitä, minkänimisiä kasveja pihallani kasvaa. En tosiaankaan enää luota siihen, että kyllähän sitä nyt kukkansa muistaa, ei tosiaankaan muista! Talven aikana pääkoppa tyhjenee niin tehokkaasti, että keväällä on aina ihan yhtä yllättävää löytää puutarhastaan "uusia" kasveja.

Nämä liljat hukkuvat helposti taustaansa, joten kasvikavereiden miettimiseen kannattaa panostaa. Punertavalehtinen syyskimikki sopii ihan kivasti tämän marhanliljan kaveriksi sekä suurien lehtiensä että värinsä puolesta.

Valkoisesta varjoliljastahan tämä innostus lähti. Se oli aikanaan pakko saada ja onhan se tolkuttoman kaunis. Puhtaan valkoiset kukat näyttävät satumaisilta "leijuessaan" puutarhan hämärässä nurkkauksessa. Tämä takia voisi ehkä kaivaa kuvettaan ja hommata pari sipulia lisää.

Sitä samaa

Kevät etenee tuskastuttavan hitaasti, lähinnä tämä kylmyys ärsyttää. Toisaalta nyt on mainiot ilmat tehdä puutarhatöitä, eipä ainakaan heti iske hiki. Olen poistanut varjostuspeitteet ikivihreiltä ja siistinyt kukkapenkit kuntoon. Nurmikko on vihertynyt haravoinnin seurauksena mukavasti. Vielä pitäisi hieman lannoittaa ja ehkä kalkitakin. Suurempia muutostöitä ei ole tälle keväälle tiedossa, mutta aina sitä vaan tekemistä löytyy pienemmästäkin puutarhasta.

Valkoinen tarhakylmänkukka on intoutunut kukkimaan. Sillä onkin varsin kätevä karvapeite suojanaan, joten sitä eivät pienet pakkaset nujerra. Tämä valkoinen versio on kyllä huikean ihana! Perinteinen lila on vielä nupuilla. Minulla oli joskus punainenkin tarhakylmänkukka, mutta siitä ei kyllä enää näy jälkeäkään.

Puissa ei vielä oikein vihreää näy, mutta happomarjoista väriä löytyy. Pidän kovasti näistä pienistä pensaista, jotka tuovat väriä varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn asti. Niiden punaiset marjat koristavat maisemaa vielä kauan senkin jälkeen, kun lehdet ovat tippuneet.

Kevättähdet jaksavat vielä kukoistaa, krookusten aika alkaa olla ohi. Viileät ilmat ovat venyttäneet pienten sipulikukkien kukintaa, tosin pitkäkorva on käynyt verottamasta osan kukista parempiin suihin. Eipä tarvi sitten ottaa tavaksi tuommoista röyhkeilyä.

Posliinihyasintit kukkivat nekin vielä. Näillä on hauska raitava väritys kukissaan. Suomalaista sinivalkoista fiilistä.

Jihuu, metsäalppikellossani on nuppuja ensimmäisen kerran!

Tarhavarjohiipat hiippailevat esiin maan uumenista. Tiettyjen kasvien selviämisestä talven yli on erityisen innoissaan. Varjohiippojen pikkuiset sievät kukat ja erikoinen lehdistö on tehneet siitä yhden suosikkikasvini.

Metsikön puolella kukkivat vielä sinivuokot ja valkovuokot ja niiden kauneutta on vaikea kiistää. Puutarhakasvit ovat ihania, mutta niin ovat nämä luonnonvaraiset aarteemmekin. 

Mukavaa viikonloppua ja aurinkoista tulevaa äitienpäivää kaikille!

Jo toukokuu!

Arkeen on palattu, toivottavasti vappunne sujui rattoisasti. Säiden puolesta ei ainakaan ollut yksitoikkoista... Mieleen jää toppatakkikylmyys ja hanget korkeat nietokset. No, onneksi nyt on päästy vuodenaikaan sopivampaan säähän, ettei tarvitse sentään joululauluja lauelella. Puutarhassa kevät etenee pienin askelin. Tein pienen kierroksen kameran kanssa, tervetuloa mukaan!

Kevättähdet ovat alkaneet kukkia. Nämä ovat kyllä suloisia ja tuntuvat leviävän puutarhassa ihan reippaasti. Keväisiä sipulikukkia ei voi koskaan olla liikaa, joten leviäminen on tässä tapauksessa oikein positiivista.

Tämä vaaleanapunertava isokevättähti on suosikkini. Kukissa on tosi kaunis sävy, joka ei tästä kuvasta parhaalla mahdollisella tavalla välity.

Muutama talventähtikin on intoutunut kukkimaan. Nämähän ovat oikeasti pikkukukkaisia, kuvassa näyttävät jättimäisiltä. Talventähdet ovat yleensä kukkineet paljon aikaisemmin, luulinkin niiden jo häippäiseen puutarhasta kokonaan. Kukka on vahvan keltainen, mutta keväällä keltainen väri näyttää just kivalta ja piristävältä.

Joko kyllästyttää krookuskuvat? Niitä meinaan on jälleen vuorossa. Krookukset kukkivat nyt niin hienosti, että eipä niitä raaski olla kuvaamattakaan, vaikka riskinä onkin samantyyppisten kuvien kierrättäminen.

Tyylikästä raitaa

Pehmeää lilaa

Ja hienostunutta keltaista. Sävyjä siis riittää

Tällaista valkoista peitettä katselee puutarhassa mielellään...

Ensimmäinen kaihonkukka on auennut. Aika liikuttava.

Sinivuokot ovat kukkineet täällä päin jo tovin. Omassa puutarhassani ne ehtivät kukkaan aina viiveellä, mutta nyt kukkivat. Sinivuokoissa on havaittavissa monenlaista sävyä. Jotkut ovat enemmän sinertäviä ja toiset taas lähes liiloja.

Pari valkovuokon kukkaakin on jo auennut

Mukavaa toukokuuta!

Sataa ja paistaa

Johan on ollut kummallinen päivä. Ensin aurinko paistaa kauniisti, mutta kun saat luusi hinattua pihamaalle, sataa niin perkuleesti. Taivaalta on tullut niin vettä, räntää kuin rakeitakin. Sain kuin sainkin muutaman kuvan otettua, ennen kuin sade jälleen yllätti. Kylmistä ilmoista huolimatta, edistystä on puutarhassa näkyvissä. Liian hitaasti kevät silti tuntuu etenevän. Missä on se huippulämmin kevät mitä tammikuussa lupailtiin, kysyn mä vaan!

Krookukset ne jaksavat kukkia kylmyydestä huolimatta. Nämä ovat kyllä näyttäviä, kun kasvavat useamman yksilön porukkana. Yksittäinen kukka on kuitenkin aika pieni, niin joukossa kauneus tiivistyy.

Paljon on näitä yksinäisiäkin kulkijoita. Mitä lie tapahtuneen, kun suurempiin ryppäisiin nämä aina istutan.

Raekuuro iski viimeisen niitin näille kaunokaisille. Jaksoivatkin kukkia lähes kolme viikkoa. 

Piippoja on näkyvissä jo kivasti. Tulput ovat venyttäneet lehtiään ihan mukavasti, ei tarvitse enää suurennuslasin kanssa tiirailla.

Laukat kasvattelevat lehtiään aina aikaisin ja vauhdilla. Niiden lehdistöstä en edes pidä, koska se kellastuu ja ränsistyy ennen kuin kukinta on edes ohi. Näin keväisin kaikki vihreä kuitenkin lämmittää sydäntä kummasti.

Ensimmäiset posliinihyasintit alkavat näyttää kukilta. Nämä ovat kyllä mahtavia pikkukukkia, koska leviävät kiitollisesti ja kukkivat kauniisti. Lehdistökään ei kukinnan loputtua aiheuta silmähalvausta.

 Sinivaleunikot ovat hengissä. Mikä parasta ne ovat levinneet kasvupaikallaan hurjasti. Sateen helmittäminä, ne näyttävät ihan joiltain ötököiltä pallosilmineen.

Akileijoja bongaa aina keväällä varmasti. Ne ovat luottokasveja, joita ilman ei voi olla. Niiden kukat ovat hurmaavia keijukaisia, mutta kyllä näissä herkullisen värisissä lehtiruusukkeissakin on sitä jotain.

Olen muuten tässä voittanut jo kaksi kertaa  arvonnoissa! Tuplasti Terapiaa-blogin arvonnasta sain ihania siemeniä ja "merkkailutikkuja" ja nyt Puutarhahetki- blogista tosi hyvältä vaikuttavan kirjan! Kiitos Pirjo ja Tiiu teille vielä tätäkin kautta. =) Käykääpäs lukijat kurkkaamassa nuo blogit, jos ette niitä vielä tunne.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!