Kellukoita ja akileijoja

Mikäli tykkäät koristella puutarhaasi kevein ja siroin kukin, ovat koristekellukat ja akileijat siihen hommaan erittäin soveltuvia. Molemmat kukkivat kesäkuun puolella ja kukkivat vieläpä mukavan kauan. Akileijat varsinkin kukkivat pitkään, mikäli nyppii kukkineet kukat pois, jolloin kasvi kehittää uusia nuppuja siementen sijaan. 

Sekä kellukat että akileijat kukkivat tänä vuonna hyvin. Akileijat ovat kuulleet toiveeni ja ovat levittäytyneet pitkin puutarhaa ansiokkaasti ja kellukatkin näyttävät tuuhentuvan vuosi vuodelta. Persikansävyisen kellukka 'Mai Tain' kavereiksi olen hommannut muitakin lajikkeita. Punertava ja kerrottu lajike, jonka nimeä en nyt millään muista, on hirmu kaunis, mutta sen kukat suuntautuvat alaspäin, toisin kuin 'Mai Tailla', jonka kukat katsovat kohti taivasta.

Akileijoja olen keräillyt taimina ja yrittänyt kasvattaa siemenestäkin. Siemenkasvatukset ovat vihdoin alkaneet kukkia, mutta kärsivällisyyttä se homma vaatii. Siemenet eivät myöskään aina idä ihan helpolla, kylmäkäsittelykin on usein tarpeen.

Perinteiset lehtoakileijat kyllä leviävät erittäin helposti. Eikä siinä mitään, pidän niistä kovasti. Kukinnan jälkeen leikkaan nykyään kukkavarret poikki, enkä anna kasvien enää siementää. 

'Nora Barlow' on kerrottu lehtoakileija. Se on kyllä aika söötti pörröisine kukkineen. 

'William Guinness' puolestaan on hieno siksi, että siinä yhdistyy dramaattinen tumma purppura ja valkoinen väri. Näitä olen siemenestä kasvatellut ja ihan näyttävä kasvi tämä on, mutta ei ehkä ihan niin hieno mitä ajattelin. Kukat ovat suhteellisen pienet mielestäni.
 

Jaloakileija 'Kristall' sitä vastoin kukkii suurin kukin. Sillä on pitkät kannukset ja puhtaan valkoisuuden rikkoo ainoastaan keltainen sisus. 

Valkoisen rinnalle tarvitaan varsinkin tänä vuonna tietysti ripaus sinistä, jota tarjoilee alppiakileija. Sen olen joskus Lidlin juurakoista kasvattanut. Lidlin juurakoita voi kyllä kehua, hintaansa nähden ihan kelpokasveja niistä on aina tullut. Toisin kuin joistakin kalliimmista hankinnoista.

Loppuun vielä kuva, jossa on ihanaisia kellukoita ja näköjään puolitoista akileijaakin on mahtunut kuvaan mukaan. Kohta on jo heinäkuukin lopussa, kesä on mennyt vähän niin kuin kesää odotellessa. Välillä sentään aurinkokin paistaa sateen keskellä. Kastella ei ole ainakaan tarvinnut, hyvä juttu sekin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kuusi kuvaa kesästä

Terve taas pitkästä aikaa! Blogi ei ole suinkaan unohtunut saati loppumassa, mutta viime viikkoina olen kärsinyt sekä ajan että ideoiden puutteesta. Niinpä suuret kiitokset Sirkulle Kukkia ja Haaveita-blogista, joka heitti minua perinteisellä kuusi kuvaa kesästä-haasteella! Kyllä sitä kesää vaan mielellään muistelee, vaikka joulu kolkuttelisikin jo ovella.

Omin pikkukäsin siemenstä kasvattamieni sinivaleunikkojen kukinta oli hieno hetki ja hieno oli kukkien värikin. Sade tosin yritti turmella kukkia minkä kerkesi, ihan tyypillistä viime kesälle.

 Kuusi kuvaani edustavat joitakin viime kesän tähtihetkiä. Kukkahöperön tähtihetken tekevät tietenkin kukat, joten niitähän nämä kuvat jälleen esittävät. Voitteko muuten uskoa, että ensimmäinen siemenkuvasto saapui jo tällä viikolla! Tästä se kevät sitten taas alkaa, hih.

 Kellukat kukkivat näköjään joka vuosi ihan yhtä hienosti. "Mai Tai" aprikoosinvärisine kukkineen sai pinkimpiä tovereita, kun innostuin laajentamaan kellukkakokoelmaani. Odotankin jo innolla niiden kukintaa. Kellukat kukkivat jo alkukesästä, mikä on tosi kiva, sillä silloin on perennapuolella vielä aika vaisua.

 Paitsi jos on hommannut puutarhansa täyteen akileijoja! Silloin ei tosiaankaan ole vaisua. Akileijarakkauteni ei ole lieventynyt, vaikka akileijasääsket meinaavatkin käydä hermoon, eikä härmäkään kaikista kivoin kaveri ole.

Tästä yhdistelmä muistan olleeni kovin mielissäni, eikä se nytkään näytä yhtään hullummalta. Siniset kirjosalviat ja pinkki kärsämö, helppoa ja vaivatonta!

Tähtihetkiin kuuluivat toki myös perhoset. Niitä lenteli puutarhassa ihan mukavasti. Neitoperhoset ovat joka vuosi se suurilukuisin laji.

Joulun odotus on melkein yhtä mukavaa kuin kevään odotus. Nyt eletään aikaa, jolloin saa nauttia kynttilöiden tunnelmallisesta valosta. Mutta kyllä on tunnelmaa kesäilloissakin. Niitä odotellessa, oikein ihanaa joulun odotusta kaikille!

Kukassa juuri nyt

Juhannusruusu kukkii täyttä häkää. Enpä muista sen koskaan ihan näin aikaisin kukkineen. Ensimmäiset kukat olivat auki jo toukokuun puolella. Lämpimät kelit, jotka tosin nyt ovat muisto vain, saivat kukkaset vissiin ottamaan ilon irti kesästä. Toivottavasti kesä ei kuitenkaan ollut tässä, se olisi surkeaa se. 

Hurja tuuli saa ilman tuntumaan entistä kylmemmältä. Tosin puutarhahommissa ei ainakaan ole ollut tukalan kuuma, hyvä sää suorittaa raskaampia projekteja. Tuuli näyttää kuivattavan tehokkaasti kukkapenkkejä. Sade olisikin tervetullutta, sillä kasteluvesi on loppunut saavista jo aikoja sitten. Nuoria taimia ja vähän muitakin, on täytynyt kastella. Yleensä vältän perennojen kastelua, mutta nyt eletään poikkeuksellisia aikoja. Olisi pitänyt ymmärtää kastella keväälläkin jo enemmän.

Kesäillat ja juhannusruusun tuoksu!

Myös teresanruusu alkaa kukkimaan. Kirvoja saapui tännekin, mutta ruusuissa niitä ei näyttäisi olevan tavallista enempää. Tein muuten elämäni ensimmäisen nokkosveden ja huh, miltä se haisee! Hieman arveluttaa moista löyhkäävä liejua kasveille tarjoilla, mutta se on kuulemma paras lannoite ikinä, joten täytyyhän se sitten testata.

Hellejakso sai tulppaanit ränsistymään. Vielä jokunen on jonkilaisessa kuosissa. Muut olen säälimättä kaivanut maasta ylös. Sipulit olivat monilla suhteellisen pieniä ja tehneet sivusipuleitakin, joten ei ne olisi keväällä enää uudestaan kukkineet.

Laukkoja kohtelen kovalla kädellä, joten ihme että yleensä kukkivat. Kukat ovat kyllä kooltaan selvästi pienentyneet. En kestä niiden kellastuvia lehtiä, vaan leikkaan monesti kaikki pois ja jätän pelkän kukan. Sehän on suuri virhe, mutta kukkivat ne silti.

Tähtihyasintit ovat kivoja! Viime syksynä istutin ensimmäistä kertaa ja kaikki kolme sipulia myös kukkivat. Näitä voisi istuttaa syksyllä lisää.

 Nyt eletään ehdottomasti akileijojen aikaa! Niitä puskee ilokseni joka puolelta ja omia siemenkasvatuksiakin on alkanut kukkimaan. Valkoisessa penkissä kukkii parhaillaan kaunis jaloakileija 'Spring magic white'.

 'Winky red & White' kukkii sekin. Sillä on hauska tapa kääntää kukkansa kohti taivasta. Yleensähän akileijat nuokkuvat ujosti.

Tuliakileija on meinannut jäädä ihan muiden kasvien puristukseen, eikä ole toistaiseksi tehnytkään kuin yhden kukan.

Äitini 'Kristall' -akileijan siementaimi on alkanut kukkimaan. Hienot, pitkät kannukset. Hyvin pitkälti on emonsa näköinen.

Myös 'Petticoat Pinkin' siementaimi muistuttaa alkuperäistä, röyhelöä vain on vähemmän.

Alppiakileija on kokonaan kauniin sininen ja lyhytkannuksinen.

Akileijasääsket vaurioittavat kukkia ja nuppuja näihin aikoihin. Jos nuppu alkaa kuivua ja ruskettua, voi epäillä sääsken hyökkäystä. Silloin kannattaa poistaa kaikki nuput ja heittää ne roskiin tai polttaa. Akileijat tekevät uusia nuppuja nopeasti.

 Suuresti olen iloinnut siitä, että siemenestä kasvattamani purppuratulikukat selvisivät talvesta ja kukkivat. Tämä luo taas uskoa perennoiden siemenkasvatukseen, heh.

Jonkinlainen minttujen sukulainen Meehania Cordata eli lännenmeehania kukkii ja suikertaa kukkapenkin juurella.

Isojumaltenkukka ei olekaan yhtään pöllömpi, kun sitä on usemman viikon katsellut. Valkoisena olisi varmasti namu. Uuden kasvupaikan tämä kyllä tarvii. Nyt kasvaa liian kuumassa ja kuivassa. Taimikaruselli alkaa taas pyöriä tuttuun tyyliin.

Leppoisia päiviä!

Kohti kesää

  Viikonloppu meni tiiviisti puutarhatöissä, sisällä ei ole käyty kuin syömässä välillä jotain. Unta ei tarvitse ulkona vietetyn päivän jälkeen kauaa odotella, mitä nyt jumittavat lihakset muistuttavat välillä olemmassaolostaan.

Pyrkimykseni on rakentaa puutarha, jossa kukkii aina jotain. Alkukesän perennoita olen haalinut urakalla, koska kukinta on painottunut vahvasti keski- ja loppukesään. Akileijat ovat todellisia alkukesän pelastajia varhaisella kukinnallaan. Ne ovat jo mukavasti päässeet kukinnan alkuun ja tuovat väriä ja näköä puutarhaan.

Kääpiöakileija-Aq. flab. var. pumila. Joku on katsonut aiheelliseksi nakertaa vähän terälehteä.

 Kevään heleys on jo mennyttä, maisemat ja tunnelmat alkavat olla varsin kesäiset, hyttysiä unohtamatta. Perennat ovat lähteneet kasvuun tahmean kevään jäljiltä ihmeen mukavasti. Kärhötkin ovat venyneet pituutta jo ihan hirmuisesti. Näyttää siltä, että kasveja on talvella kuollut suhteellisen vähän. Osa toki on kasvultaan aika kituliaita, mutta pääasia, että ovat hengissä. Pensasruusujeni puolesta olen hyvin iloinen. Kaikki talvehtivat ja nuppujakin näyttää jo muodostuvan.

'Louise Bugnet'

Alppiakileija

Siemenkylvetty 'Williman Guinness' luulisin.

Jumaltenkukasta en oikein tiedä, mitä mieltä olla. Kukat ovat ihan hauskoja erikoisuudessaan, mutta ei tämä kyllä ainakaan vielä mitenkään erityisen näyttävä tapaus ole. Sen tosin olen tässä touhussa oppinut, että perennoille täytyy antaa aikaa. Monikaan ei ole heti ensimmäisenä, eikä vielä toisenakaan kesänä parhaimmillaan.

 Valkoisessa penkissä särkynytsydän kukkii. Sen kukissa on jotain erityisen herkkää.
 

 Samassa penkissä kevään ostos kärhö 'Miss Bateman' Kukissa on häivähdyn punaa, hmm. Eikös tämän pitänyt olla ihan valkoinen?

Valkoisen penkin vihreäsilmäiset 'Sinopel'- narsissit ovat avautuneet tulpaanien lomaan.

  
Alppikärhöt kukkivat tänä vuonna runsaasti. Kärhöpistiäiset lentävät innokkaasti kasvien ympärillä. Kohta kärhöt kuhisevat pieniä, vihreitä toukkia. Onhan ainakin pihapöntön sinitinttiperheelle ruokaa.

Ihanat kellukat alkavat olla kohta parhaimmillaan. Niiden pienet, suloiset kukat heiluvat korkealla ja tuovat mukavaa niittymeininkiä vesialtaan ympärille.

 Tämän kellukkan piti olla vaaleanpunertava 'Flames of passion', mutta kasvista kehkeytyikin tämmöinen keltaoranssi tapaus. Keltaisen sietokykyni on kasvanut roimasti, sillä tämä väritys ei näytä silmääni yhtään hassummalta.

'Mai Tai' ei ole ollut ankarasta talvesta moksiskaan. Tämä aprikoosinvärinen kellukka on kasvanut muhkeaksi ja on tehnyt runsaasti nuppuja.

Arovuokot ovat alkaneet viihtyä puutarhassamme. Joku on sanonut, että ne leviävät riesaksi asti, meillä niin ei ole tapahtunut.

 'Haaga' availee nuppujaan. Alppiruusuille ja muillekin ikivihreille kulunut talvi oli erityisen raskas. Ruskettuneita kohtia on saanut havuista rapsia tämän tästä. 

Siemenestä kasvatettu sinivaleunikko on tehnyt nupun!

Morsiusleinikit olivat jääneet suurempien kasvien alle tukahduksiin, joten pelastin ne uuteen kasvupaikkaan elpymäään.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!