Puutarhan tunnelmat

Sunnuntai oli mahtava päivä, sillä silloinhan oli Avoimet puutarhat teemapäivä. Pääsimme tutustumaan aivan upeisiin puutarhoihin, joista kerron varmasti myöhemmin lisää. Päivä oli vaikuttava monella tapaa. Se sai myös pohtimaan kysymystä siitä, miksi joissain puutarhoissa on omanlaisensa tunnelma, joka lumoaa täysin. Mistä tämä satumainen tunnelma ja rauha syntyy? Mitä mieltä sinä olet?

Filosofisista pohdinnoista ja satumaisista tunnelmista olen siirtynyt oman puutarhan kimppuun. Moni kasvi ilostuttaa kukinnallaan. Aurinko on paistellut ja luonut tunteen oikeasta kesästä. Kurjenpolvet ovat näyttäneet olevansa positiivisen maineensa veroisia. Olen hommannut niitä tänä keväänä jälleen uusia lajikkeita. Niissä on sitä tunnelmaa, joka vetoaa minuun. Luonnollisuutta, romanttisuutta ja kukkien runsautta.

Tuntematon yksilö yllätti kukkapenkissä

Vaikka kovasti toivon kaiken pysyvän hyppysissäni, lankojen järjestyksessä ja kasvien paikoillaan, rakastan kuitenkin ylettömästi luonnollista ja rönsyävää tyyliä. Liekö se sitten vastapainoa järjestykseen pyrkivälle minälleni, joka tosin aina tuppaa häviämään laiskuudelleni.

Ihana sekamelska luonnon heiniä ja tarhakurjenpolvia

Geranium cinereum 'Ballerina'

Tuoksukurjenpolvi kukkii myös parhaillaan. Sen lehdissä on omanlaisensa vahva tuoksu, joka ei ole mieleeni. Sen voi haistaa, kun kasvin lehdistöä koskettaa. Kukinta-aikakin on melko lyhyt. Kasvi on kuitenkin verraton kasvamaan nopeasti ja muodostamaan kasvimattoa hankaliinkin paikkoihin.

Tuoksukurjenpolvi. Geranium macrorrhizum

 Ränsistyneet laukat saivat osittain kyytiä. Kyllästyin katselemaan kellastuvia lehtiä ja hiipuvaa kukintaa. Järkevä ihminen toki olisi ollut kärsivällinen, mutta minä en jaksa aina olla kovin järkevä. 

Daaliat näyttävät katselevan ympärilleen uudessa paikassaan

Sitä paitsi nämä daaliat odottivat pääsyä paikoilleen. Kukissa on ihana hempeä väritys ja kontrastina tumma lehdistö, mikä tekee niistä aikas kivannäköisiä. Pysykööt vain etanat ja rankkasateet loitolla aarteistani. 

Pioni on nuppuja pullollaan. Tämä on joku vanha valkoinen lajike, joka kukkii kerratuin kukin ja tuoksuu ihanasti. Se on kestävää kantaa, sillä sitä ei ole istutettu kaikkien sääntöjen mukaan, ei kasva optimaalisissa oloissa, mutta kukoistaa silti. Ehkä tähänkin pätee sunnuntaina kuulemamme opetus siitä, miten ennen vanhaan kaikki tehtiin kestämään :)

Kärhöjen osalta näyttää tosi hyvältä. Kasvu on ollut huikeaa ja nuppuja näkyy. Ensimmäinen jalokärhö on aukeamassa. Tämänkään nimeä en ole aikoinani tajunnut ottaa talteen. 

Gladiolus callianthus ´Murielae´

Valkoiseen penkkiin istutin keväällä tuoksumiekkaliljoja, toivottavasti kukkivatkin. Toistaiseksi olen saanut tyytyä vain lehdistöön, joka sekin on kyllä aika mukavannäköistä. Ainakin auringon siivilöityessä sen läpi. En ole ennen näitä kasvattanut, sillä en ole gladiolusten ylin ystävä. Nämä ovat kuitenkin ulkonäöltään täysin poikkeavia perinteisiin miekkaliljoihin nähden. Kuvassa ainakin näyttivät hienoilta!

Näihin pelakuihin olen niin lovena. Aivan ihania! Kauniina päivänä pääsevät jalottelemaan taivasalle, muuten pidän visusti katoksen alla suojassa sateelta. 

Aiemmin taisin jo ehtiä moittimaan tätä isotähtiputkea vaisuksi, mutta olinkin taas tapani mukaan liian hätäinen. Onhan tämä aika hurmaava. Nämä taitavat myös kukkia tänä vuonna pitkään. Kukalla kestää yllättävän kauan aueta tämmöiseksi avonaiseksi, jolloin sen koko kauneus vasta tulee esiin.

Eniten minut on nyt kuitenkin yllättänyt ihan perinteinen juhannusruusu. Miten kaunis kukka ja ihana tuoksu. Eikö tätäkään ole osannut tarpeeksi arvostaa, kun on niin tuttu ja turvallinen. 

Tunnelmallisia puutarhahetkiä!

Sekavaa ja liikaa, itsekriittisyys nostaa päätään

Sateen tauotessa yritän ehtiä pihalle ja saada tehdyksi jotain järkevää. Ikinä ei tiedä, milloin seuraava kuuro iskee niskaan, joten parasta olla nopea toimissaan. Rankkasateet eivät säästelleet kasveja, joita olen epätoivoisesti yrittänyt ravistella kuivaksi ja tukea. Ikävää vain, että vesipisaroiden mukana karisee myös terälehdet. Kotiloille olen sateen jälkeen heitellyt ferramolia maisteltavaksi. Ihmettelen, missä ne luuraavat. Suunnittelevat tietenkin jotain joukkohyökkäystä, koska en todellakaan usko, että niitä ei olisi!

Ihanainen juhannusruusu ei jaksa kantaa sekä kukkien että veden painoa

 Alan olla myös siinä kummassa vaiheessa, jossa tekee mieli repiä ylös puolet kasveista, joita pihaansa on istuttanut. Sateen ja tuulen myötä villiintynyt vaikutelma on jo vähän liiankin villi ja tekisi mieli mennä saksimaan sieltä ja kaivamaan tuolta... Suomen kaunein piha tuomareiden mielestä pihassamme olisikin varmasti kaikkea "vähän liikaa".

Onko tässä vähän jo liikaa??

Tiukat muotopuutarhat ja liian hallittu fiilis ei ole kuitenkaan juttuni, vaikka semmoisiakin puutarhoja toki ihailen. Minulla ei olisi ikinä mielenmalttiakaan moiseen, siksi tyyli on rönsyilevä ja itsekriittisinä hetkinä sekava. Olen ottanut vakavaksi tavoitteeksi luoda puutarhan, jossa on hirveästi kaikkea ilman, että se näyttää siltä. Taitaa olla kova tavoite, heh. 

Kasveilla on taipumus kasvaa toistensa sekaan. Onko se sitten mukavaa vai sekavaa riippuu päivästä.

Puutarhani on kukkatarha, mutta pyrin jonkinlaiseen tasapainoon lehtikasvien ja heinien avulla, joista pidänkin hyvin paljon. Erilaisten lehtimuotojen yhdisteleminen on hauskaa ja rauhoittaa ilmettä. Se on tietysti niin hauskaa, että kasveja tulee ängettyä liian paljon samoihin penkkeihin, jolloin ollaankin helposti taas siellä sekavassa, huoh.

Tietyt lajit kasvavat todella suuriksi, kuten tämä kilpiangervo. Se on aivan ihana muhkeine sateenvarjon lailla mollotavine lehtineen. Ikävää vain, että se alkaa vallata alaa penkistä liikaa. Silloin meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko penkkien laajennus tai kasvin harvennus. Vielä on ollut tilaa harrastaa ensimmäistä. Kauheaa ajatella aikaa, kun tilaa ei ole laajentaa. Mitäs sitten tehdään?

Tämä kuunliljakin on innokas kaveri kasvamaan

En tiedä, mikä rauhan kaipuu iski, mutta olen myös saanut aikaiseksi perustaa (lähes) valkoisen kukkapenkin. Ajatus siitä, että istutuksessa on vain valkoisia kukkia on ollut aina hurmaava. Huomaan vain toisinani lipsuvani suunnitelmasta ja pistän vain mausteeksi jotain muuta väriä. Toistaiseksi olen pysynyt melko tiukkana, mutta pari värivirheellistä on jo joukkoon eksynyt!

Kuten tuo keltainen leijonankita. Olin ostavinani vain valkoisia, mutta yksi keltainen on ujuttautunut mukaan. Näinhän juuri usein käy puutarhahommissa, ei mene niin kuin haaveillaan ja vaikka kävisikin, niin täytyyhän sitä vähän olla kriittinen itselleen. Turhaa, niin turhaa. Päätän iloita sekavasta ja liiallisesta tyylistäni, nih!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja muistakaa sunnuntaina avoimet puutarhat! Ihanaa päästä ihastelemaan toisten puutarhoja ja jospas se aurinkokin paistaisi kerrankin sopivasti.

Kukkakimara jatkukoot

Jatketaan nyt näillä kukkasilla, kun on kerran alkuun päästy. Herkempi voisi jo näistä keleistä masentua. Kylmää, tuulta, kaatosadetta ja ukkosta, siitä on Suomen suvi tehty. No, ei auta vaipua synkkyyteen. Heinäkuussa on aina ollut hellettä ja kohtahan se heinäkuu onkin jo täällä  ; )

Eikä tarvitse ainakaan enää valitella, että olisi kuivaa. Onneksi ehdin viritellä kasveille jonkinmoisia tukia, niin eivät kaikki makaa maata pitkin. Auringon hetkittäin paistaessa +16 tuntuu jo suorastaan kuumalta.

Loppukesän perennoiden ja kesäkukkien kasvu on hidasta. Onneksi on tullut haalittua kaikkea mahdollista, joten aina kuitenkin joku kukkii. Vuokkopioni on avannut melkein kaikki nuppunsa ja sen väri on kyllä erityisen piristävä. Se on toistaiseksi kestänyt sateetkin kiitettävästi.

Eräänä päivänä minulla oli mahdollisuus piipahtaa puutarhakeskus Sofianlehdossa Helsingissä. Sieltä mukaani tarttui pioni 'Coral Charm'. Tätä pionia olen aina himoinnut sen suurten korallinpunaisten kukkien vuoksi. Nyt on kiivas mietintä päällä, että minne sen oikein istuttaisin. Mietintää aiheuttaa myös toinen ostokseni pensasruusu 'Louise Bugnet'. Tämä oli pakko saada, sillä taimi oli niin mahtavan suuri ja täynnä nuppuja. Ruusutarhasta alkavat tilat kyllä olla täynnä, mutta kaipa tälle vielä jostain soppi löytyy.

Isotähtiputkia olen ihastellut monet kerrat varsinkin englantilaisissa puutarhalehdissä, joissa ne kukoistavat suurina massoina. Näitä täytyykin olla istutuksessa runsaasti, jotta näyttävät hyvältä. Pidän kasvin luonnollisuudesta, se on kiva täytekasvi muiden kukkijoiden sekaan.

Astrantia major 'Rubra'

Tämä tummempi versio on hieno, vaalenapunainen on ehkä hieman liian valju makuuni.

Tähtiputket suosivat puolivarjoa ja kosteahkoa kasvupaikkaa. Auringossa ja kuivassa ne eivät oikein viihdy.

'Mount Everest'

Valkoinen laukka 'Mount Everest' availee kukintoaan. Tämä laukka kasvaa tosi korkeaksi ja tekee sitten kyllä suuret lehdetkin. Kukan koko on vuosien saatossa pienentynyt.

Allium hollandicum

Ukkolaukat ovat hauskoja palleroineen alkukesän perennapenkissä, kun muut kasvit vielä antavat odottaa kukintaa.

Tarhakurjenpolvi kukkii tontin laitamilla ja niittyleinikki on löytänyt siitä itselleen väriparin. Jotenkin aika hauska yhdistelmä! Luonnonkukissa on monta ihanaa tapausta ja niitä voisikin yhdistellä perennoihin vapaammin. Leinikit tosin saavat pysyä metsikön puolella järkyttävän leviämisensä vuoksi.

Tanacetum coccineum

Luonnollista fiilistä tuo myös tämä punapietaryrtti tai punapäivänkakkara, joksi sitä yleisesti kutsutaan.  

'Tarleena'

Äitienpäivälahjaksi saamani atsalea 'Tarleena' teki yhden kukinnon. Toinen atsaleamme 'Kullannuppu' ei sekään enempään yltänyt.

Kesäkukkarintamalla alkaa olla aika ankeaa. Amppelit ja katoksessa suojassa olevat ruukut kyllä näyttävät kohtuullisilta, mutta maassa olevat eivät niinkään. Pientä kukintaa kuitenkin on jo nähtävissä.

 Kosmoskukat sentään kukkivat. Kukintaa on lupa odottaa syksyyn saakka, kunhan jaksaa nyppäistä kukkineet kukat pois. Lannoittaa ei kannata liikaa, jottei kasvi innostu kasvattamaan vain suurta lehtimassaa. 

 Kiinanritarinkannus on tehnyt joitakin kukkia. Jotain sinistä meidänkin puutarhassa!

Koristetupakka sinnittelee. Leijonankidat eivät ole tykänneet sateista ja ovat laonneet. 

Tuijaruukkuun kasvattamani samettikukat ovat kukassa. Kovin ovat kuitenkin pieniä vielä.

Keskikesän kukkakimara

Hui, miten nopeasti tämä alkukesä onkaan taas mennyt! Juhannus alkaa olla kohta takanapäin ja alkukesä vaihtuu keskikesäksi. 

Terassin edusta kukkii

 Kevät ja alkukesä ovat olleet puutarhassani melko poikkeuksellisia, sillä kukinta on ollut runsasta ja jatkuvaa. Sipulikukille vuosi taisi olla onnistunut ja siitä innostuneena olen jo hieman pohtinut syksyn hankintoja. Puutarhan ystävä taitaakin elää aina hieman aikaansa edellä, suunnitellen jo tulevaa vuotta. Mutta nyt eletään kuitenkin vielä juhannuspäivää, jota päätin juhlistaa kukkakimaralla, olkaa hyvät!


Idänunikot kukkivat juuri nyt. Oranssit kukat loistavat kauas, kuin huutomerkit ikään. Vahva väri näyttää mukavalta sinisävyisten akileijojen ja lilojen laukkojen vierellä. 'Royal Wedding' unikkojen siementaimet ovat vahvistuneet mukavasti. Toivottavasti ensi kesänä pääsen ihailemaan näiden valkoistenkin idänunikkojen kukinnasta.

Unikko ilta-auringossa

 Akileijoissa on monia hyviä puolia. Yksi niistä on tämä runsas alkukesään painottuva kukinta. Tänä vuonna tuntuu, että monet perennat ja kesäkukat ovat viileiden kelien vuoksi kehittyneet hitaasti ja jurottavat odotellen lämpöä lehdilleen. Lehtoakileijat sen sijaan ovat suorastaan rehahtaneet kasvuun. Akileijasääskikään ei ole kukintaa pilannut. 

 

Lehtoakileija

Jaloakileija 'Spring magic white'

Vuokkopioni on jo ehtinyt availemaan ensimmäisiä kukkiaan. Joka kesä ihastun tähän vahvaan väriin ja kukan yksinkertaiseen muotokieleen. Tämä pioni on mieluinen myös siksi, että se ei tarvitse minkäänlaista tukea, vaan pysyy hienosti pystyssä. Pionien kukinnasta voi nauttia kauan, kun yhdistelee eri aikaan kukkivia lajikkeita.

Juhannusruusu avasi joitakin nuppujaan sopivasti juhannukseksi, ihana ruusun tuoksu leijailee ilmoille! Ruusu on täynnä nuppuja, nyt vaan sopii toivoa, ettei rankkasateet pilaa kukintaa.

Valkoisissa kukissa on vaan jotain erityisen lumoavaa. Olenkin innostunut lisäämään valkoisia kukkia istutuksiini. Varsinkin iltahämärässä niiden "hehkua" on hieno katsella. Valkoinen alppikärhö 'Alpina plena' kukkii kaariportissa ja ovat kivunnut jo vieressä kasvavaan mongolinavaahteraankin. 

Tämä valkoinen kurjenpolvi on uusi löytö tälle kesälle. Kasvissa kiehtoi juurikin valkoinen väri. Kurjenpolvet ovat kuitenkin kaikkinensa yksi lempikasviryhmistäni. Niistä löytyy varmasti jokaiseen makuun ja puutarhaan sopivia kasveja. 

Clarkinkurjenpolvi 'Kaschmir white'

Idänkurjenpolvi 'Plenum'

Tuoksukurjenpolvi

   

Haaga

Haaga alppiruusuni tahtoi tehdä vain yhden kukan tänä kesänä. Lehtiä se tuntuu kasvattavan senkin edestä. Olen ollut huomaavinani, että Haagani tykkää kukkia joka toinen vuosi runsaammin ja huilata sitten seuraavana vuonna.

Tämän toisen lajikkeen olen saanut äidiltäni, eikä sen tarkempaa nimeä ole tiedossa. Siinä on kukkia mukavasti.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!