Varjo- ja marhanliljat

Monille tuttujen tarha- ja värililjojen näyttävyyttä tuskin kukaan voi kiistää. Varjoliljat puolestaan eivät ole kukinnaltaan yhtä mahtipontisia, mutta erittäin viehättäviähän nämä ovat. Kukat ovat kuin laskuvarjoja ja niiden täpläkuvioita on hauska tutkia. Miinuksena on liljojen hidas leviäminen ja sipulien kallis hinta.  Varjoliljat lisääntyvät siemenistä, mutta muistan lukeneeni, että siementaimet kukkivat 4 tai 5 vuoden kuluttua. Kuka semmoista aikaa jaksaa odotella?! Jotkut ahkerat lisäävät liljojaan sivusipuleista ja sipulisuomuistakin, mutta en ole näihin hommiin ollenkaan perehtynyt. Kuulostaa ihan liian monimutkaiselta.

Tilasin joskus Kauppilasta marhanliljan sipuleita. Ne eivät kukkineet heti, vissiin pari vuotta siihen ainakin meni. Osa heitti veivinsäkin jo ensimmäisenä talvena, mutta muutama sitkeä lilja jäi henkiin. Marhanliljojen kohdalla siementaimista ei vissiin saa emokasvin näköisiä yksilöitä, vai muistankohan ihan väärin... Marhanliljat ovat siis varjoliljan ja täpläliljan risteymiä.

Olen aikanaan ollut tolkuttoman huono ottamaan ylös mitään lajikkeiden nimiä, joten eipä ole näistä tietoa mitä ovat. Se hieman harmittaa, ja sittemmin olen pyrkinyt tsemppamaan asiassa ja olen aika hyvin kartalla siitä, minkänimisiä kasveja pihallani kasvaa. En tosiaankaan enää luota siihen, että kyllähän sitä nyt kukkansa muistaa, ei tosiaankaan muista! Talven aikana pääkoppa tyhjenee niin tehokkaasti, että keväällä on aina ihan yhtä yllättävää löytää puutarhastaan "uusia" kasveja.

Nämä liljat hukkuvat helposti taustaansa, joten kasvikavereiden miettimiseen kannattaa panostaa. Punertavalehtinen syyskimikki sopii ihan kivasti tämän marhanliljan kaveriksi sekä suurien lehtiensä että värinsä puolesta.

Valkoisesta varjoliljastahan tämä innostus lähti. Se oli aikanaan pakko saada ja onhan se tolkuttoman kaunis. Puhtaan valkoiset kukat näyttävät satumaisilta "leijuessaan" puutarhan hämärässä nurkkauksessa. Tämä takia voisi ehkä kaivaa kuvettaan ja hommata pari sipulia lisää.

Kesän muistoja

Eipä ollut viime kesä puutarhurin unelma säiden puolesta. Mieleen jäi sateet ja kylmyys ja kylmyys ja sateet. Eihän sitä saisi pienestä lannistua, mutta kyllä jossain vaiheessa rupesi niin lujaa ärsyttämään, että heitin puutarhahanskat nurkkaan. Kuviakin tuli otettua tosi vähän. Noita kuvia näin talven keskellä katsellessani, tajusin kuitenkin että on se kesä silti vaan hienoa aikaa, vaikka ei säät aina kohdallaan olisikaan. On kukkia, vehreä luonto ja valoa! Iloiten olenkin ottanut vastaan jokaiseen päivään lisääntyvät valoisat minuutit. Kohta on taas kevät ja uusien unelmien aika.

Kärhöjä on kiva kuvata, kun ovat niin kuvauksellisia. Uskollinen kärhöni 'Hagley Hybrid' kukkii aina runsaasti ja kauan. Sen kukat eivät sateistakaan piittaa.

Aurinkokin on todistettavasti joskus paistanut!

Hopeamaruuna on ihan viehko tapaus värinsä puolesta. Sopii kivasti kaveriksi monelle kasville. Tuppaa vaan leviämään melko tehokkaasti, joten kurittaa sitä pitää. Yleensä se pysyy myös tukevasti pystyssä, mutta viime kesänä jouduin sitäkin tukemaan sateista johtuen.

Liljoja taidan laittaa keväällä lisää. Ne sentään lähtökohtaisesti kukkivat hyvin ja pysyvät pystyssä. Vaikka tykkään tehdä puutarhassa kokeiluja ja haalia vähän erikoisempiakin kasveja, on hyvä että penkeissä on joitakin peruskasveja, jotka kukoistavat aina.

'Spring Pink'

Siemenkylvöjen osalta ei viime kesä ollut menestystarina. En kylvänyt kuin koristetupakoita ja leijonankitoja. Molemmat kyllä kukkivat, mutta meni pitkälle loppukesään. Onneksi penkeissä on näitä itsekseen kylväytyjiä, kuten tämä maariankello.

Sormustinkukat kuuluvat niihin peruskasveihin, jotka kukkivat aina. Ne taisivat viihtyä kesän kosteudessa, kun kasvoivat ihan kunnon mittoihin.

Ruusuthan eivät tunnetusti sateista pidä ja se tuli nähtyä. Kukat ja nuput ruskettuivat ja kameran kanssa sai olla nopea, jos halusi edes muutaman kunnon kuvan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!