Jippii!

Mikä ihana lämpö meitä onkaan viime päivät hellinyt, se on kesä nyt!  Luonto on suorastaan räjähtänyt vihreyteen ja vehreyteen. Puutarhamyymälöissä käy kuhina, eikä poistua voi tyhjin käsin. Kesäkukkia on tullut jo laitettua, vastoin vanhan kansan neuvoja. Mikäli oikein kylmäksi vielä heittää, niin sitten saa viritellä harsoa ja kantaa kukkia sisään. Mutta eipä mietitä sitä nyt, Suomen säistä ei koskaan tiedä, joten paree elää kuin viimeistä kesäpäivää ja ottaa ilo irti näistä hetkistä.

Uskomatonta tosiaan, miten nopeasti kasvu etenee. Kohta saa leikata jo ruohon ja koivuissa on paikka paikoin jo ihan kunnon lehdet. Puutarhassakin kasvun huomaa. Perennat ovat kaikki jo heränneet, toiset rivakammin kuin toiset. Tällä hetkellä tähtinä puutarhassani loistavat pääasiassa pienet kevätkukkijat ja narsissit.

Monesti olen ostanut helmililjoja kevään ensimmäisiin ruukkuistutuksiin. Puutarhassa ne ovat jatkaneet elämäänsä kukkien vuodesta toiseen.

Narsissitkin kukkivat yleensä helposti vuodesta toiseen. Nämä valkoiset narsissit ovat kauniin keveitä ja sopivat hienosti esimerkiksi sinikirjavien posliinihyasinttien kaveriksi.

Keltaisen ystäville iloa tarjoavat nämä pirteät narsissit. Omaan silmääni keltainen on aina vaan haastava väri, mutta kyllä se näin keväisin menettelee. Toisaalta kukkapenkki, jossa olisi oikein räväkästi keltaista, punaista ja oranssia voisi olla tosi hieno!

Koiranhampaiden keltaisuus on haaleampaa ja helpompi tällaisen värirajoittuneenkin hyväksyä. Kukat ovat aika veikeännäköisiä.

Kaihonkukat kukkivat jälleen runsaasti. Niiden sinisyys on aina yhtä huikeaa. Kaihonkukka tuppaa leviävän vähän joka puolelle pihaa ja sitä joutuu kurittamaan, ettei valtaisi joka paikkaa.

Kaikista väreistä suosikkini juuri nyt on tämä heleä vihreys, joka ympärillä vallitsee. Miten kaunis luonto nyt onkaan.

Taitaa monen suomalaisen ilta vierähtää tänään töllön ääressä, tuleehan sieltä sekä lätkää että euroviisut. Lätkä ei niinkään kiinnosta, mutta euroviisuja ajattelin minäkin katsella. Huomenna onkin sitten vuorossa äitienpäivän viettoa. 

Aurinkoista äitienpäivää ja toukokuun jatkoa kaikille!

Kevätkuulumisia!

Vihdoinkin lumet ovat sulaneet ja kevät on päässyt kunnolla alkamaan! Puutarhassa riittää kaikenlaista askaretta; kuivia lehtiä ja oksia siivottavaksi ja perennan varsia pätkittäväksi. Parasta ajanvietettä juuri nyt on kukkapenkkien tutkailu erityisellä tarkkuudella ja joka kevät on yhtä mukavaa löytää henkiin heränneet kasviystävät. Viime talvi vaikuttaisi olleen kasveille armollinen, sillä pahempia tappiota en ole havainnut.

Aurinkoisia päiviä ja lämpöä voisi olla enemmän, tuttu virsi nykyään. Koleudesta huolimatta puutarhassa kuitenkin jo kukkii ja perennat ovat alulla. Olen innostunut tänä keväänä liljoihin ja minulla onkin sisällä vaikuttava maitopurkkirivistö erilaisia liljoja esikasvatuksessa. Kunhan vielä hieman lämpenee, isken liljat maahan.

Jossain kohtaa meinasin heittää toivoni koko kevään suhteen, kun ei meinannut tapahtua mitään. Äkkiä ne lumet sitten onneksi lähtivät, vaikka muuta pelkäsin. Silti on vaikea tajuta, että kohta on jo toukokuu.

Krookuksia kukkii vähän siellä sun täällä. Krookukset ovat kevään luottokasveja. Kukkivat varmasti ja leviävät mukavasti ilman mitään hoitoa.

Krookusten lisäksi puutarhassa kukkii erilaisia kevättähtiä. Tämä vaaleanpunertava isokevättähti on suosikkini. Sekin on krookusten tapaan hyvin leviävää sorttia. Metsässä kukkivat samaan aikaan sekä sini- että valkovuokot kuin leskenlehdetkin. Omaan pihaan on toki täytynyt jo hankkia kasapäin orvokkeja. 

Mukavaa vappua ja kevättä kaikille puutarhanystäville!

Jo toukokuu!

Arkeen on palattu, toivottavasti vappunne sujui rattoisasti. Säiden puolesta ei ainakaan ollut yksitoikkoista... Mieleen jää toppatakkikylmyys ja hanget korkeat nietokset. No, onneksi nyt on päästy vuodenaikaan sopivampaan säähän, ettei tarvitse sentään joululauluja lauelella. Puutarhassa kevät etenee pienin askelin. Tein pienen kierroksen kameran kanssa, tervetuloa mukaan!

Kevättähdet ovat alkaneet kukkia. Nämä ovat kyllä suloisia ja tuntuvat leviävän puutarhassa ihan reippaasti. Keväisiä sipulikukkia ei voi koskaan olla liikaa, joten leviäminen on tässä tapauksessa oikein positiivista.

Tämä vaaleanapunertava isokevättähti on suosikkini. Kukissa on tosi kaunis sävy, joka ei tästä kuvasta parhaalla mahdollisella tavalla välity.

Muutama talventähtikin on intoutunut kukkimaan. Nämähän ovat oikeasti pikkukukkaisia, kuvassa näyttävät jättimäisiltä. Talventähdet ovat yleensä kukkineet paljon aikaisemmin, luulinkin niiden jo häippäiseen puutarhasta kokonaan. Kukka on vahvan keltainen, mutta keväällä keltainen väri näyttää just kivalta ja piristävältä.

Joko kyllästyttää krookuskuvat? Niitä meinaan on jälleen vuorossa. Krookukset kukkivat nyt niin hienosti, että eipä niitä raaski olla kuvaamattakaan, vaikka riskinä onkin samantyyppisten kuvien kierrättäminen.

Tyylikästä raitaa

Pehmeää lilaa

Ja hienostunutta keltaista. Sävyjä siis riittää

Tällaista valkoista peitettä katselee puutarhassa mielellään...

Ensimmäinen kaihonkukka on auennut. Aika liikuttava.

Sinivuokot ovat kukkineet täällä päin jo tovin. Omassa puutarhassani ne ehtivät kukkaan aina viiveellä, mutta nyt kukkivat. Sinivuokoissa on havaittavissa monenlaista sävyä. Jotkut ovat enemmän sinertäviä ja toiset taas lähes liiloja.

Pari valkovuokon kukkaakin on jo auennut

Mukavaa toukokuuta!

Maaliskuuta

Maaliskuu on säiden puolesta ollut mainio, vaikka liukkailla jalkakäytävillä onkin saanut taiteilla kieli keskellä suuta. Eikä tämä tästä vissiin huonommaksi ihan heti muutu, sillä tälle viikolle on luvattu ihanaa keväistä lämpöä! Ihan parasta, että talvi on jälleen selätetty ja valo on täällä ilonamme. Maaliskuun siemenkasvatuslistani on ennätyslyhyt (siitä seuraavassa jutussa lisää), mutta olen sentään saanut jotain multiin. Valo riittää länsi-ikkunalla jo mainiosti, eikä tarvitse alkaa ähertää lisävalojen kanssa. 

Ikkunalle teki mieli saada muutakin vihreää, kuin itämistä odottelevat siemenkylvöt. Olen nykyisin surkea huonekasvien kasvattelija, joskus on tullut niitäkin enempi harrastettua. Nämä ihastuttavat lankaköynnökset saavat kasvaa kevään ikkunalla ja kesällä siirrän ne ulos kesäkukkaistutuksiin. 

Lankaköynnökset ovat kovia kasvamaan ja minua niiden ulkonäkö ja kasvutapa viehättävät suuresti. Kesän mittaan kasvi venyy hämmästyttävän suureksi köynnöstäväksi putoukseksi. Ruukuissa se saattaa olla turhankin ahne valtaamaan juuristollaan multatilaa. Ihanan istutelman saa, kun ymppää samaan ruukkuun heliotrooppia, lankaköynnöstä ja isosamettikukka 'Vanillaa', suosittelen kokeilemaan!

Kevätaurinko porottaa jo siihen malliin, että ikivihreiden suojaus on tarpeen. Alppiruusuissa vaikuttaisi olevan ihan kivasti nuppuja. Ehkäpä viime kesän lannoitus rodolannoitteella teki terää. Suojasin tänä vuonna atsaleatkin, vaikkei niissä lehtiä olekaan. Viime keväänä lähes kaikki nuput ruskettuivat ja kuivuivat, jospa suojaus auttaisi siihen vaivaan ja pääsisin nauttimaan kukinnasta.

Lumi sulaa näillä ilmoilla ihan silmissä ja pälvipaikkoja ilmestyy sinne tänne. Vielä ei piippoja ole näkyvissä, kun en niitä lumikellojakaan ikinä muista istuttaa. Ne voisivatkin jo kukkia. Lumen alta on kuitenkin onneksi paljastunut jo jotain vihreää, lupaus kesästä!

Maariankello?

Metsäalppikello-Soldanella montana

Metsäalppikellon päältä lumet ovat jo sulaneet. Täytyy muistaa suojata tämäkin kasvin auringolta. Vaara ruskettuineisiin lehtiin on muuten ilmeinen. Metsäalppikello viihtyy muutenkin hieman katveisemmassa kasvupaikassa. Viime vuonna kasvi ei kukkinut, toivottavasti tänä vuonna kukkisi.

Sormustinkukkia näyttäisi puskevan esiin vähän joka penkistä. Sormustinkukat ovatkin (kukkiessaan) tosi kauniita. Osa näistä taimista varmasti vielä kuolla kupsahtaa kevään edetessä, mutta eiköhän niistä jälleen jokunen kukkivaksi asti selviä.

Aurinkoista viikkoa! 🌞

Hiirenkorvia

Mikä onkaan kauniimpaa kuin kevään heleä vihreä puiden ja pensaiden puhjetessa hiirenkorville. Herkkä heleys haihtuu kesän edetessä luoden tilaa vihreän täyteläisimmille sävyille. Kevään heleys on mielestäni vastustamattoman ihanaa ja kotipuutarhassa hiirenkorvista voi vihreän lisäksi nauttia muissakin sävyissä.

Ruskaheisiangervo keväällä. Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Puuvartisten parhaimmistoa ovat värikkäät heisiangervot. Ne ovat kauniita koko kasvukauden ja niillä saa hieno vaihtelua istusalueisiin. Uusin hankintani on ruskaheisiangervo, joka on siinä mielessä vekkuli tapaus, että se muuttaa monta kertaa väriään. Keväällä sen lehdet puhkeavat vahvan oransseina, kesällä väri on tummempi, paikoin vihertäväkin. Syksyllä lehtiin tulee punertavaa sävyä. Hieno pensas!

Ruskaheisiangervo kesällä

Ihan parhaita ovat myös pikkuiset japaninhappomarjapensaat, joita on tarjolla erimallisia- ja värisiä. Ne eivät ole ihan yhtä helppoja kuin heisiangervot. Kasvupaikkaan kannattaa panostaa, jotta kasaantuva lumi ei katko sen oksia ja kasvupaikan on syytä olla myös lämmin ja aurinkoinen. Nämä pikkupensaat ovat niin kivoja pienemmissäkin puutarhoissa, eivät vielä liikaa tilaa, mutta tuovat kaivattua väriä. Isken näitä huoletta perennaryhmien sekaan ilmettä piristämään.

Japaninhappomarja – Berberis thunbergii varhain keväällä

Myöhemmin keväällä

Kesällä kaipasin sen juurelle jotain, joten istutin värikkään keijunkukan kaveriksi.

 Hassua, että julistan aina olevani keltaista väriä vastaan, vaikka haalin näköjään keltalehtisiä pensaita puutarhaani minkä kerkeän. Ehkäpä keltainen onkin vain kukissa se ongelma, vai onko ongelma ollenkaan. Taitaa olla vain omaa rajoittuneisuutta koko juttu.

Keltajapaninangervo – Spiraea japonica lajikkeesta ei tietoa.

Keltajapaninangervon tuoreet lehdet ovat vahvan keltaiset. Myöhemmin lehdillä on taipumus vihertyä. Näissä on erilaisia lajikkeita ja toiset kait säilyttävät lehtiensä kellertävyyden paremmin kuin toiset. Minä leikkaan pensasta aika vahvasti, koska haluan säilyttää sen tiiviinä ja pallomaisena.

Kesän edetessä väri haalenee

Perennapuolellakin värikkäitä lehtiä on tarjolla yllin kyllin. Erilaisia keijunkukkia on saatavilla nykyään helposti. Niitä myydään usein varsinkin syysistutuksiin, mutta kyllä nämä ovat ihan mahtavia aina. Keväällä ne elpyvät talvesta nopeasti, vaikka voi näyttää, että koko kasvi on heittänyt veivinsä. Olen huomannut tärkeäksi suojata ne kevätauringolta, silloin ne pysyvät paremmassa kunnossa.

Keväällä keijunkukka voi näyttää aika karulta, mutta elpyy!

Jonkin aikaa sitten innostuin varjohiippoihin niiden keväisten lehtien vuoksi. Nämä värikkäät lehdet näyttävät erityisen hienoilta, kun seurana on vielä lähinnä mustaa multaa. Pidän myös siitä, miten lehdet ovat asettuneet kasviin, jotenkin hienostuneesti vinksin vonksin. =)

Tarhavarjohiippa-Epimedium x rubrum

Eikä ne kukatkaan hassummat ole!

Keltaista jälleen! Koreaniisolla tosin on keväällä lehdissään myös punerrusta. Lehtien värin lisäksi kasvilla on monta muutakin hyvää ominaisuutta, pysyy tukematta pystyssä ja sen kauniit kukat houkuttavat perhosia. Se myös tekee siementaimia runsaasti, sehän on sitten hyvä tai huono puoli tilanteesta riippuen.

Agastache rugosa 'Golden Jubilee'

Loppukesällä kukat varastavat huomion

Brunnera macrophylla 'Jack Frost'?

Kirjavalehtiset rotkolemmikit olisivat mieleeni kovin, mutta eivät ole oikein meillä viihtyneet. Sinnittelevät pari vuotta ja sitten häippäävät. Ne ovat keväisin niin kauniita kukkivien kevätkukkien kaverina, että vielä tekisi mieli kokeilla kerran ja miettiä kasvupaikkaa paremmin. Onko vinkkejä?

Ja kylläpäs vaan tutun ja turvallisen akileijankin keväinen lehtiruusuke on kaunis, eikös vaan?

Pääsin jutun loppuun asti lähes ilman kukkakuvia. Se on kuulkaas jo jotain se! Ihan ilman kukkia ei kuitenkaan säästytty tälläkään kertaa ja suloiset sinivuokot lopettakoot tämän postauksen. Niiden myötä toivottelen mukavaa viikonloppua ja puutarhaunelmia!