15 syyskuuta 2015

Syyskuun tunnelmia

Pimeneviä iltoja kynttilöineen ja värikkäitä lehtiä. Syksy on kaunista aikaa, vaikka kesänlapselle se ottaakin koville. Kovasti toitotetaan taitoa elää hetkessä. Yritänkin siis nauttia syksystä ja löytää niitä kuuluisia hyviä puolia. Vielä se on helppoa, kun on lähes kesä. Parin kuukauden päästä koetellaan ihan eri tavalla. Tsempataan taas uutta kevättä kohti!




Summer snow-lumikärhö on jaksanut kukkia mahdottomasti ja pitkään. Köynnöksen peittyessä valkoisiin kukkiinsa ymmärtää hyvin sen nimen merkityksen. Muunlaista lunta ei vielä kaivattaisikaan.



Mikäli lumikärhö peittyy untuvaiseen lumeen, on hortensiat kuin upottavaa hankea. Kukat ovat jo liiankin muhkeat, sillä varret taipuilevat niiden painosta maahan.



Hortensioiden kukissa on suloinen säväys pinkkiä


Keväällä hommaamani puutarhapatsas on saanut tuta, minkälaiseen kasvipuutarhaan onkaan joutunut. Poika koittaa kurkistella, josko täältä näkisikin jotain!


Hei, jotain rajaa näiden kasvien kanssa!


Huovinkukat ilahduttavat, vaikka ovatkin keltaisia ja vaikka ovatkin pieniä. Niiden olemuksessa on kuitenkin jotain kovin sympaattista.



Ihana keijunmekkoverho heiluu vielä terassin edustalla. Kohta tulee aika heittää sillekin hyvästit. Jos olisi tiloja, koittaisin talvettaa!



Syksyllä löytää yllätyksiäkin. Keväinen hankintani, erikoinen vihertävä esikko ryhtyi kukkimaan uudestaan! Esikot ovat tänä kesänä kasvattaneet hirmuiset lehdet. Ehkäpä se lupaa hyvää kevään kukinnalle.



Punahatuista en saa kyllikseni, mutta ehkäpä te saatte niistä jo yliannostuksen! Lähes joka postauksessa, kun näitä tuppaa nyt olemaan. Nämä jämäkät ja selkeät kasvit ovat nääs niin suloisia, että voisin täyttää niillä koko pihani! Eihän semmoiseen tietenkään oikeasti kykene, kun kaikkea muutakin täytyy pieniin neliöihin mahduttaa, heh.




Varjohiippojen lehdissä on hauskaa värikkyyttä. Kiva nähdä, miten kukkivat keväällä. Tänä kesänä hommasin elämäni ensimmäiset varjohiipat.


Varjohiipan lehteä reunustaa punertava reunus

 Blogiystävältä saadut kilkat kiemurtelevat kivikossa vielä raikkain, vihrein lehdin. Koivut sen sijaan viskovat jo keltaisia lehtiään pitkin pihaa. Kohta saa tarttua haravan varteen.





 Pieni mökkikin löytyi hautautuneena kasvillisuuteen. Kohta se pääsee taas loistamaan, kun kynttiläaika alkaa.



Tunnelmallista viikkoa!

32 kommenttia:

  1. Ihania näkyjä, kukkalumi riittäisi minullekin :) Upea esikko, minullakin jotkut kukkivat uudestaan kaksisikin keraa kesän mittaan. Nyt meillä sataa vettä ja minun niin piti tehdä vielä puutarhatöitä tänä iltana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Oikeaa lunta ei tosiaan vielä kaipaa, mutta sitten kaamoksen keskellä mieli muuttuu ja toivookin jo sitä lunta, jotta maisema vähän valkenisi. Esikot ovat niin hienoja ja tosiaan ilostuttavat kukinnallaan usemmankin kerran. Esikkoja onkin nyt tullut rohmuttua erilaisia :)

      Poista
  2. Kaunista. Oikein ihanat kuvat hortensiasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hortensiat ovat hienoja, sinun blogissasikin niitä niin ihailin :)

      Poista
  3. Kaunis ja kepeä keijunmekkoverho eikä noihin punahattuihin kyllästy ovat upeita syyskukkia.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinne Sirpa! Tuommoista verhoa katselisi vaikka koko vuoden, ei tarvis vaihdella :)

      Poista
  4. Hortensiat ovat syksyn ehdottomia kuningattaria, siitä ei pääse mihinkään, niitä tarttis ehdottomasti haalia kaikki paikat täyteen. Punahatut ovat niin koreita, mutta ne meinaa aina jostain syystä taantua meidän pihallamme, vaikka niin hartaasti toivoisin niiden leviävän. Meillekin on ilmestynyt ihan itsestään rauniokilkkaa jostakin noin kolmen vuoden tauon jälkeen, ihmetyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä hortensioilla saa syksyyn näyttävyyttä! Harmi vaan, että niillä on tuo taipumus kaatuilla, jollei tue kunnolla.
      Punahatut taitaa olla hieman oikukkaita. Jossain ne rehottavat ja leviävät itsestään vaikka kuinka ja jossain taas eivät, vaikka tekis mitä temppuja. Kummallista on tämä kasvien maailma. Meillä ne ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Valkoiset ovat levinneet hieman.

      Poista
  5. Tuota lumikärhöä olen ihaillut usein ja ostoslistalla se on melko varmasti ensi keväänä, myös varjohiippa. Kyllä syksy armahtaa puutarhuria, eihän sitä kukkaloistoa jaksa koko vuotta...:D Tulee uusi kevät ja siemen- ja taimiluettelot ja uudet suunnitelmat ja itse puutarhuri herää kuin uusi verso mullasta. Lämpimiä syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin jo hyvä alkaa suunnitella ensi kevään taimihankintoja, niin on talvella mitä odotella :D Hih, en tiedä jaksaisko tosiaan kukkaloistoa koko vuotta, ehkä sen loiston, mutta ei niitä puutarhahommia! Heti tammikuullahan niitä siemenkuvastoja alkaa putkahdella, että siis ihan kohta :)

      Poista
  6. Utuisen ihanaa lunta Sinulla jo ja vielä pinkillä sävytyksellä, niin kauniita! Mullakin on ensimmäiset varjohiipat, onpa kiva odotella kevättä ja niiden kukintaa! Vielä Sinulla on niin kaunista ja rehevää! Tuo keijunmekko on kyllä kaunis, hiljalleen tuuli sitä keinuttaa! Ihana esikko! Auringonhattu on loppukesän korkealle kohoava ihanuus, niiden kuvia ei koskaan kyllästy katsomaan!

    Kaunis piha Sinulla ja ihania - vielä kesäisiä - kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoistasi! Nyt saadaan sitten molemmat jännittää keväällä varjohiippojen kukintaa :) Jossain blogissa niitä viime keväänä ihailin ja omia oli tietysti sitten saatava. On tämä blogimaailma ihana houkutuspaikka ja täynnä kannustavia ihmisiä!

      Poista
  7. Minä olen ihastunut tuohon huovinkukkaan kun itselleni sen nyt keväällä hankin..
    Marraskuu on minulle se pahin aika ku aina on niin pimeää ja märkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran ostin huovinkukan ajatuksella, että mikähän tämäkin on. Kesän mittaan siitä tuli kuitenkin rehevä ja kauniisti kukkiva kasvi ja sen jälkeen se on kuulunut kesäkukkalistalleni lähes joka vuosi.
      Marraskuu on paha, kun ei valoa juuri nää. Tammikuussa alkaa helpottaa.

      Poista
  8. Mulla oli monena kesänä huovinkukkaa. Sitten yhtenä kesänä se petti mut ja ei ole enää ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista! Ikinä ei voi olla varma näissä puutarhahommissa. Luotettavatkin kasvit voivat tehdä ohareita, mur.

      Poista
  9. Ihana positiivisuus-pläjäys sieltä, tänne sateen harmauteen, kiitos<3

    VastaaPoista
  10. Erityisen hieno tuo keijunmekkoverho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keijunmekko on minusta kauneimmillaan tuolleen vapaasti heiluvana :)

      Poista
  11. Lumikärhö on suloinen. Yritän löytää sellaisen meille, saas nähdä milloin onnistuu :) Minä en ole kyllästynyt punahattukuviin, lisää vain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat oman lumikärhösi pian ja mukavaa, että punahattukuvia vielä jaksaa katsella :) Lumikärhö oli pari ensimmäistä vuotta hieman hitaampi kasvamaan, sitten kasvu nopeutui ja tänä vuonna on kukkinut kunnolla niin, että on ihan täys kukkia.

      Poista
  12. Upea hortensia! Niitä ei voi olla liikaa puutarhassa. Minä olen onnistunut hävittämään lumikärhöni, ei vissiin ollut tarpeeksi aurinkoisella paikalla. Punahatut ovat niin ihania:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Konnadonna! Hortensioissa on vaikka minkälaisia houkutuksia, niihinkin voisi niin helposti hurahtaa :)

      Poista
  13. Punahatut ovat ihania syyskukkijoita, voin hyvin ymmärtää halusi laittaa niitä kaikkielle:) Mulla osa niistä oli jäänyt muun kasvillisuuden jalkoihin, joten siirsin niitä kasvihuoneen viereen. Toivottavasti paikka niitä miellyttää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, punahattukausi taitaa olla nyt menossa :) Taitaa nämä suosikit vaihtua vähän senkin mukaan, mikä milloinkin kukkii.

      Poista
  14. Kiitos Intianminttu, mukavaa että tykkäsit :)

    VastaaPoista
  15. Kauniita syystunnelmia! Ja toi yläbanneri on hurmaava. (Oisin voinnut toistaa ton Intianmintun kommentin. :))

    VastaaPoista
  16. Ihanan runsas kukinta hortensioissa. Niiden hankintaa suunnittelen itselleni, paikka on jo valittu, mutta ei vielä tyhjennetty. Mikä tuon hauskan vihreän esikon lajike on ? Sellaisen haluan itselleni!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) En uskalla sanoa tuon esikon lajikkeeksi mitään varmaa. Löysin kyseisen esikon Lammilta Porkkalan kartananon puutarhamyymälästä. Tämä siis sijaitsee Hämeenlinnan reunamilla (kannattaa käydä joku kesä, siellä on kaikkea kivaa! )
      Noh, esikko hurmasi tietysti heti, kun sen näin, mutta mitään nimilappua siinä ei näkynyt. Koitin täälläkin joskus kysellä jos jokus tietäisi (löytyy siis postaus aiheesta). Googlettamalla vihreitä esikoita, lajike 'Green Lace' näyttää todella paljon samalta, joten voisi hyvinkin olla se.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa kovasti!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...