Ahkerointia pihamaalla

Mahtava aurinkoinen keli innosti pihalle

Toisinaan sitä saa paljon aikaiseksi! Tänä iltana voin myhäillä tyytyväisenä, sillä kaikki kukkasipulit ovat onnellisesti maahan laitetut. Tosin yksi sipulitilaus on vielä tulossa ja eiköhän sipuleita tule jokunen vielä alennuslaareistakin haalittua, mutta suurin kuoppausvaihe on takana. Nyt vaan odottelemaan kevättä, voi mikä koettelemus tällaiseille kärsimättömälle tarhurille, joka haluaisi nähdä työnsä tulokset heti.

Viime keväästä viisastuneena yritin olla istutuspuuhissa näppärä. Kuvasin sipuleiden istutuspaikkoja puhelimella ja lisäsin tekstit, jotta voin sitten keväällä tarkistaa, mitä missäkin kasvaa. Talvi tyhjentää meikäläisen päänupin aina niin tehokkaasti puutarhanhoidon suhteen, että lunttilaput ovat tarpeen. Voivat olla paikallaan jo näin syksylläkin, jottei tule kaiveltua jo istutettuja sipuleita halki, niinkin on nimittäin käynyt.

Syyskimikkiä ja kastikkaa

Kukkien määrä vähenee päivä päivältä. Surkeaa, mutta eipä auta itku markkinoilla. Vielä kuitenkin uusia kukkia avautuu. Syyskimikki on ruvennut kukkimaan ja on varsin viehättävä kastikoiden seassa. Koristeheinien arvon tunnistaa näin syksyn edetessä, kun kaikki muu alkaa rapistua ja ruskettua. Heinät ne vaan jaksavat heilua.

Syyskimikin kukinto on niin kaunis

Valkoalpi on yksi loppukesän suosikeistani. Sen kukan kaartuva muoto on mielenkiintoinen. Kumppanuuteni tämän ylvään kasvin kanssa ei vain ole vielä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Valkoalpi on melko arka ja saattaa hyvinkin kuolla talvella, mikäli se ei pääse lämpimään kohopenkkiin. Oma kasvini on kyllä talvehtinut ja levinnytkin, mutta kukinta on vaisua. Olen istuttanut sen liian varjoon ja kuivaan. Niinpä siirsin taimia kesällä paremmalle paikalle ja jään jännittämään kevättä. Nouseeko kasvi kukoistukseen vai heittääkö veivinsä?

Lysimachia clethroides - Valkoalpi

Vaikka kukkaloisto hiipuu, niin värejä luonto vielä onneksi tarjoaa. Siemenestä kylvämäni härmesalviat loistavat syksyistä maisemaa vasten. Leikkimökin katolla villiviini alkaa punertaa ja puissa on yhä keltaisempaa.

Luonnon väriterapiaa

Hurmesilkkiheinä ei pettänyt tänäkään vuonna. Sen punaiset latvat ovat hieno näky syksyisessä puutarhassa.

Romanttinen pallohortensia kukkii, kukkii vaan. Se henkii vielä kesäistä tunnelmaa. Auringon leikkiessä sen pehmoisissa kukissa, olin kesässä jälleen.

Varsinaiset kesäkukat ovat saaneet jo kyytiä. Joitakin sinnittelijöitä on vielä jokunen. Heliotroopin ja isosamettikukan liitto on kyhätty perhosten houkuttelemiseksi. Ei ollut perhosten suosikki, mutta muuten ihan sievä kokonaisuus. Heliotrooppi ei kylmästä kesästä innostunut.

Kesäkukat ovat siis jo ränsistyneet, joten syyskukkia olen jo joitakin ostellut. Pari syklaamia ja marjakanerva pöydällä ilostuttavat. Koko kesän vallinnut hempeän romanttinen värimaailma jatkuu edelleen.

Kynttilätkin ovat löytäneet tiensä pöydille valaisemaan pimenevää iltaa.