Kesä piipahti kylään!

Ihan ensimmäiseksi suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja tervetuloa uusille lukijoille blogiini!  Vielä on aikaa osallistua kukkasipuleiden arvontaan. Kannattaa pistää arpa vetämään.

Aina näin syksyä kohti mentäessä mieleni valtaa melko flegmaattinen fiilis puutarhanhoidon suhteen. Ehkäpä se on mielen keino päästä hiljalleen irti kesästä ja valmistautua siirtymään talviteloille. Viime päivinä aurinko on hellinyt niin ihanasti, että virtaa puutarhatöihinkin on vielä löytynyt ihan kunnolla. Saimme tehtyä pari kukkapenkin laajennusta, jotka ovat muhineet loputtoman ideahautumoni sopukoissa. Miten paljon tulikaan taas uutta pinta-alaa istuttaa uusia hankintoja, kun keväinen taimimania iskee!

Keskuspenkki laajeni

 Lapiota onkin heiluteltu siihen malliin, että haaveet kukkapenkkien täyttämästä takapihasta alkaa olla jo enemmänkin totta kuin unelmaa. Nurmikko on kaventunut lähinnä poluiksi istutusalueiden väliin. Pienessä pihassa suuret istutusalueet ja selkeät linjat saavat pihan näyttämään isommalta ja avarammalta. Siinäpä hyvä peruste sille, miksi kukkapenkkejä on vain saatava lisää ja lisää :)

Samoin kävi pensaspenkille

Pienet kukkasipulit ja narsissit olen saanut jo aika hyvin istutettua maahan. Vielä on suuri joukko tulppaaneita, liljoja ja laukkoja odottamassa multiin pääsyä. Laajennusosiin kukkasipuleiden hautaaminen käy onneksi kuin leikki, kun ei ole muita kasveja edessä hommaa hidastamassa. Muualla saakin käyttää sitten enemmän lapiota ja luovuutta, jotta sipulit saa tarpeeksi syvään rikkomatta muiden kasvien juuria.

 Louise Odier on intoutunut vielä kukkimaan. Sen kukissa on aivan jumalainen tuoksu! Sitä pitää ehdottomasti mennä nuuskimaan aina, kun pihalla kulkee. Kukka on muodoltaan yltiöromanttisuutta pursuava, mutta juuri siksi niin ihana. Toivottavasti se myös talvehtii. Hieman olen epävarma sen suhteen, mutta ruusu oli vaan pakko saada siitä huolimatta, kun se on niin kaunis.

Päivänliljat eivät oikein menesty meillä. Kauniin punainen 'Little gipsy ruby' on sentään kukkinut. Päivänliljojen viihtymättömyys lienee jälleen kotipuutarhurin vika.  Olen istuttanut ne liian varjoon ja muiden kasvien sekaan tukehtumaan. Paljon olisi siis vielä kasvien siirtelyä ja muokkaamista edessä. Puutarhanhoitoni onkin kuin palapelin kokoamista ja aina ei palaset loksahda todellakaan heti paikoilleen.

Hemerocallis 'Little gipsy ruby'  

Ajatelkaas, että kohta ollaan jo syyskuun puolivälissä ja vielä on monta urhoollista kukkijaa jäljellä! Kesäkukkien tilanne alkaa tosin olla melko surkea, sillä en ole enää jaksanut niitä hirveästi hoitaa, kun kuolevat kohta kuitenkin. Selkeästi olen enemmän perennatarhuri. Kesäkukissa on kuitenkin muutamia, joita ilman ei voi elää, kuten kosmokset!

Cosmos 'Fizzy pink'

Kosmokset kukkivat pitkälle syksyyn

Tuoksumiekkaliljan yksi sipuli kukkii monen kukan verran, kätevää! Uusia nuppuja ilmaantuu vieläkin.

Luppion kukkineetkin kukat ovat viehättäviä. Ilmeisesti tämä luppio on kiiltoluppio, mutta noista latinankielisistä nimistä ei voi aina olla kovinkaan varma näiden luppioiden kanssa.

Sanguisorba parviflora, jokin luppio.

Hohdekukat ja punahatut ovat nyt muhkeimmillaan. Leikkaan monet perennat aika surutta ja vastoin ohjeita matalaksi jo syksyllä. Hohdekukat ja punahatut ovat kuitenkin sen verran arkoja tapauksia, että niiden varsia en henno katkoa. 

Hauskaa viikonloppua!

Kesä jatkuu!