Puutarhalaiskuutta

Tänä viikonloppuna on tarkoitus ahkeroida kukkasipuleita maahan. Hyvin niitä onkin taas kertynyt, vaikka olin muka jo jossain vaiheessa huolissani itsestäni. Enhän ollut vielä syyskuun alkuun mennessä hommannut sipulin sipulia. Kummasti sitä kuitenkin taas tuli innostuttua, ei syytä huoleen siis. On se vaan kumma, miten jonkin sortin ryytyminen puutarhahommiin iskee aina syksyisin. Siksipä kukkasipuleidenkin istuttaminen on toisinaan aikamoista tahtojen taistelua. Ehkäpä olen niin totaalisen kärsimätön luonne, että haluaisin nähdä työni tulokset nyt tai ainakin heti. Kevääseen saakka odottelu tuntuu ikuisuudelta. Kukkasipulien kanssa on vain jaksettava odottaa ja keväällä odotus palkitsee. Tätä mantraa hokien olen saanut itseni tsempattua viittä vaille valmiiksi istutuspuuhiin.

Koleat ilmat pistivät kuitenkin minuun eniten vauhtia. Paree tehdä istutushommat vielä kun ei sormet jäädy käppyröiksi. No, eihän täällä toki ole ollut edes hallaakaan, mutta minusta tämä +11 astettakin on jo ihan superkylmää. Takkaakin on jo saanut lämmittää ensimmäisen kerran.

Koleudesta huolimatta puutarhasta löytyy vielä iloa. Koristetupakat ja kelloköynnös kukkivat vielä ihan täysillä. Kelloköynnöksessä on runsaasti nuppujakin, mutta kaikki eivät varmastikaan ehdi kukkaan asti. Siemenestä kylvämäni koristetupakat ovat kyllä olleet positiivinen kokemus. Ne ovat kukkineet koko kesän.

 Sateista koristetupakat eivät hirveästi välitä. Lohdullista on, että kunhan vain raaskii leikata varret poikki, niin kukinta kyllä elpyy aikanaan.

 Tämä neitobegonia sen sijaan ei ollut sadekesästä moksiskaan. En ole mikään begoniafani, mutta tällä oli niin erikoiset pitkähapsuiset kukat ja kiva oranssinen väri, että ihastuin siihen oitis. Kesällä kukinta oli ryöpsähtelevän runsasta, nyt kukkia on jo harvemmassa. Hyvässä hoidossa neito olisi varmasti edustavampi, mutta kun se laiskuus...

 En uskoakseni ole missään asiassa turhan ehdoton. Paitsi siinä, että keijunmekko on saatava joka kesä. Yleensä istutan tämän ihanan köynnöksen amppeliin, mutta nyt tein poikkeuksen ja sidoin kukan köynnöspyramidiin, vai miksi niitä semmoisia tukiviritelmiä oikein kutsutaankaan? No, kasvoi missä kasvoi, niin aina on kukinta yhtä runsasta!

Krassi 'Ice Age' kukkii vielä mukavasti. Kylmät vievät sen ensimmäisten joukossa, vaikka nimensä onkin niin kylmään aikakauteen viittaava.

  
Valkoisessa penkissä kukkivat korkeat leijonankidat. Ensi vuonna tyydyn matalampiin lajikkeisiin, nämä eivät meinanneet millään pysyä pystyssä. Valkoisen penkin kevät siintää jo mielessä. Paljon, paljon valkoisia, kerrottuja tulppaaneita!

 Syyskimikin ja koristekastikan liitto on jo vanha ja toimivaksi todettu. Syyskimikki ehti tänä syksynä hyvin kukkia, aina näin ei ole käynyt.

Ruusutarhassa hempeä ruusu ja käenkukka elävät harmoniassa. Voi, miten sitä taas jaksaa elää ilman ruusuja ja niiden huumaavaa tuoksua? 
 

 Jos ovat ruusut kaunottaria niin kyllä ruusuruohotkin ovat ihan sööttejä. Ne kukkivat myöhään ja villi veikkaukseni on, että ne ovat jälleen puutarhassani niitä, jotka lopettavat kukintansa viimeisten joukossa. Niiden nappimaiset kukat houkuttavat runsaasti perhosia ja muita ötököitä, nyt tosin perhoset ovat jo kaikonneet, eikä muitakaan ötököitä juuri näy.

Etelänruusuruoho-Knautia macedonica

Ruusuruohon taustalla on näkyvissä vielä vaaleanpunaisen rantakukan 'Blush' viimeisiä kukkia.