Kevät on puutarhatöiden kulta-aikaa, mutta yksi lempipuuhani on myös pelkkä puutarhassa tallustelu (mielellään kahvikuppi kädessä). Usein näillä kävelyillä toki tulee mieleen erinäisiä operaatioita, joita puutarha vaatisi, mutta joskus sitä osaa olla jo ihan tyytyväinenkin kädenjälkeensä ja nautiskella vain.
Viime päivinä olen saanut nautiskella puutarhan tarjoamasta väriterapiasta, kun erilaiset sipulikukat loistavat vahvoissa väreissä.
Näin keväisin osaa olla onnellinen siitä, että noita sipuleita on jaksanut syksyllä maahan tunkea. Iso ilo keväällä!
Jossakin postauksessa väitin näiden oranssien tulppaanien olevan princess Ireneä, mutta enpä ole asiasta enää yhtään varma. Ulkonäkö ei ihan täsmää. Mielestäni istutin niitäkin kyllä jonnekin... Kannattaisi ottaa aina kasvien nimet ja istutuspaikatkin talteen. Näyttää olevan mahdotonta, enää talven jälkeen muistaa, mitä on istuttanut ja minne.
Jossakin postauksessa väitin näiden oranssien tulppaanien olevan princess Ireneä, mutta enpä ole asiasta enää yhtään varma. Ulkonäkö ei ihan täsmää. Mielestäni istutin niitäkin kyllä jonnekin... Kannattaisi ottaa aina kasvien nimet ja istutuspaikatkin talteen. Näyttää olevan mahdotonta, enää talven jälkeen muistaa, mitä on istuttanut ja minne.
Viime viikkojen kelit eivät oikein ole olleet optimaaliset tallustelukelit puutarhasta nautiskelijalle. Äärimmäisen paleluherkkänä olen joutunut turvautumaan naurettavan paksuihin vaatekerroksiin, joita jotkut käyttävät varmaan pohjoisnavalla. Lämpimät ilmat ovatkin siis varsin tervetulleita!! Nyt tosin alkoi taas sataa kaatamalla...
 |
| Joku näyttävä, värikäs tulppaani |
Syyshämärissä olen innostunut aika värikkäisiin tulppaaneihin. Tämä on hieman outoa, sillä oranssi ei ole mieluisin suosikkivärini, mutta nyt näitä katsellessani olenkin varsin ihastunut näiden vahvoihin väreihin! Ehkäpä ne antavat potkua ja energiaa kevääseen.
Näissä kerrotuissa narsisseissakin on voimakas väri. Kauniitahan nekin ovat ja ihmeen hyvin ovat kestäneet sadetta, vaikka ovatkin noin muhkeita.
Lopuksi ihan paras juttu! Meillä kävi erittäin mieluinen vieras tässä eräänä iltana. Istuskelin kaikessa rauhassa nojatuolissa. Satuin katsomaan ulos ja kummastelin, että mikä ihme mönkii kukkapenkissä niin, että puskat heiluvat. Nousin katsomaan ja näin meidän pihan ensimmäisen (nähdyn) siilin! Voi, miten suloinen se oli, kun nuuskutteli perennojen joukossa. Siilit ovat ihania otuksia ja hyödyllisiäkin, syöväthän ne etanoita ja kotiloita.
 |
| Vinkki kaikille siileille! |
Joka ilta olen samoihin aikoihin katsellut iltahämärään, mutta siiliä ei näy. Toivottavasti se tulee vielä takaisin!!
Onkos teillä siilejä ja miten olette saaneet ne viihtymään puutarhassanne?
Kiitos ihanasta väriterapiasta!
VastaaPoistaPariin vuoteen en ole siilejä juurikaan nähnyt meidän pihalla, vaikka aikaisemmin niitä oli useita. Naapuri tosin kertoi tänä keväänäkin yhden nähneensä, joten ehkä olen vain väärään aikaan ulos kurkistellut. Minä pidän siilejä varten matalaa vesiastiaa pihan laidalla, vaikka tänä keväänä kosteutta on riittänyt muutenkin. Siilit suorastaan rakastavat maapähkinöitä, joten niitä olen pihalle heitellyt, muuten en ole ruokkinut. Risukasa pihan perällä sekä pikkuinen suojainen pusikoitunut alue, jossa on rehevää aluskasvillisuutta, ovat siileille mieleisiä suojapaikkoja.
Mies näki illalla myös meidän pihallamme siilin, heti kun niiden puutetta täällä valittelin :)
PoistaMukavaa, mikäli väriterapia oli mieleen Marietta! Olipas hauska sattuma, että heti valittelun jälkeen siili löysikin pihallenne. Ehkäpä se kävi lukemassa postauksen, heh. Minäkin luin jostain, että maapähkinät ovat siilien herkkua. Muutaman pähkinän puskan juurelle heitinkin, mutta taisi mennä muihin suihin.
PoistaIhanaa kukkaloistoa! Meillä ei ole siilejä näkynyt:/
VastaaPoistaKiitos Maarit! Onkohan siilit käyneet harvinaisemmaksi, kun niitä ei mielestäni enää näy, kuten ennen. Toivottavasti teillekin tallustelee oma siili :)
PoistaOnpa melkoinen tulppaani-ilotulitus, kauniita ovat! Meillä ei siilejä ole, asutaan niin maalla niin hassussa paikkaa ison tien vieressä. Vanhassa kodissa meillä kyllä oli, mutta se jäi sinne asustelemaan. Siili ovat niin kivoja!
VastaaPoistaIhanaa, mikäli tykkäsit Kivipellon Saila! Teilläkään ei ole siilejä. Hmm, missä siilit luuraavat!! Meidänkin lähellä on teitä ja aloin jo pelkäämään siilin puolesta, ettei jäisi auton alle. Se on niin surullinen näky aina :(
PoistaTäälläkään en ole ikinä nähnyt siiliä. Taitaa olla liian aakeeta laakeeta, ei tarpeeksi hyviä suojapaikkoja. Mielelläni sellaiset tuhisijat toivottaisin tervetulleeksi pihalleni, erityisesti nyt kun kotiloarmeija alkaa vallata alaa.
VastaaPoistaKyllä niitä varmaan siellä jossain majailee. Toivottavasti tulevat joskus vierailulle! Jostain juuri luin, että lehtokotiloissa voi elää joku mato, joka tappaa siilin keuhkokuumeeseen :(
PoistaEi ole ollut siilejä vuosiin. Risukasoja ja muuta on roimasti. Asutaan keskellä metsää.
VastaaPoistaVoi, eikö teilläkään ole siilejä, luulisi niiden metsässä viihtyvän ja suojapaikkojakin on. Missähän ne kaikki siilit piileskelee! Tai sitten liikkuvat niin myöhään, että ihmiset vetelee jo hirsiä :)
PoistaToivotaan siilejä teidänkin pihallenne Intianminttu! Ehkäpä niitä siellä jossain onkin, mutta osaavat pysyä piilossa. Eläimien seuraaminen on kyllä kivaa!!
VastaaPoistaOlisin voinut miltei kirjoittaa itsekin tämän juttusi :-) tuli iloinen olo. Kuljen kahvikuppi kädessä, istutin oranssia ja palelen heh. Ihania tulpsuttimia. Kiva kun siili on tullut pihaanne! Helsingissä meilläkin oli siili jonka herkkua oli murokeksit. Espoossa ei ole näkynyt. Luepa siili tämä kommentti...saat keksiä :-)
VastaaPoistaHih, luepa siili tosiaan tämä, minäkin lupaan murokeksejä :) Meillä on sitten aika samat mietteet, mukavaa! Kahvikuppi kädessä kuljeskelu on parasta hupia. Tänään ei onneksi tarvinnut palella, jee!
PoistaKiitos tästä ihanasta väriterapia postauksesta <3
VastaaPoistaJa nyt kyllä alkaa kuulostaa ihan hassulta, mutta rakkaat puutarha ystävät; minäkin kuljen puutarhassa kahvikuppi kädessä, tosi paksut ja lämpimät villasukat jalassa ja toppatakki päällä, sillä palelen helposti...on siinä naapureilla ihmettä kerrakseen :D
Siilejä meillä nähdään aina muutama kesässä, tonttia on raivattu meidän tässä asuessa aika paljon ja nyt ei oikein ole talvehtimuspaikkaa piha-siilille, olen jopa harknnut hankkivani sellaisen siilitalon, joita olen nähnyt myytävän!
Kiitos Tuitiina!!
PoistaPuutarhahörhöjä taitaa yhdistää siis palelu ja kahvikuppi kädessä tallustelu sekä naapurien ajoittaisen ihmeteyksen kohteena olo varmasti myös :D
Kivaa, että teillä on siilejä. Siilitalo kuulostaa ihanalta!
Tuo puutarhassa tallustelu on kyllä parasta mitä voi tehdä saappaat jalassa, meillä se kulkee nimellä pihakierros :) Täällä nykyisessä puutarhassa olen vain kerran nähnyt siilin viime vuonna, taisi olla vain ohikulkumatkalla kun en ole uusia havaintoja saanut. Saisivat kyllä muuttaa tänne, erittäin tervetullut vieras olisi!
VastaaPoistaPuutarhassa tallustelu on tosiaan mukavaa! Toivottavasti siilit löytävät teillekin. Niiden elämää olisi kyllä mukava seurailla :) Hauskaa viikonloppua insinööri!!
PoistaKaunista väriterapiaa puutarhassasi. Siili onkin todella tervetullut vieras pihalla. Meillä sen satunnaiset vierailut ovat meinanneet olla todella kohtalokkaita. Kahteen otteeseen olen pelastanut siilin marjapensaan juurelta rastasverkkoon takertuneena. Kerran taas löysin siilin tyhjennetyn ja maahan upotetun koristealtaan pohjalta, josta se ei päässyt omatoimisesti pois. Olen kuullut, että siili rakastaa tuoreita silakoita ja haistaa niiden tuoksun melko kaukaakin. Yritin itsekkin konstia kerran, mutta valitettavasti houkutusyritys ei onnistunut.
VastaaPoistaKiitos Kruunu Vuokko! Onpas teillä siilit joutuneet pinteeseen, onneksi ehdit ajoissa hätiin. Täytyykin huomioida, että piha olisi mahdollisimman turvallinen myös siileille. Minäkin olen tuon silakkajutun jostain kuullut, mutta en ole vielä kokeillut.
Poista