lässähdys

Tulppaanitykityksen ollessa auttamatta ohi, puutarhan kukinta näyttää väkisinkin valjulta. Fiilis on lässähtänyt, kun muhkeat kaunottaret ovat kuihtuneet. Vaikka kovasti pyrin siihen, että aina kukkisi jotain, niin silti meinaa tulla hetkiä, jolloin puutarhassa ei kuki oikein mitään. Tänä vuonna moni kasvi yllätti aikaisella kukinnallaan. Juhannusruusun kukinta on käytännössä jo ohi, sen alettua kukkimaan kummallisesti toukokuun lopulla. Ei se oma suunnittelu ja pähkäilykään aina auta, luonto yllättää joka kerta.

Vettä on saatu hirmuisesti. Olen siitä toki iloinen, koska on ollut hirmuisen kuivaa. Sade ei ole ollut kuitenkaan puutarhurin toivomaa hiljaista tihkuttelua, vaan sitä on saatu voimalla ja tuulen kera. Moni kasvi nojailee nyt rennosti kohti maata, enkä siedä sitä ollenkaan. Haluaisin, että kukat pysyvät jämäkästi pystyssä ja mielellään tukematta. Epärealistisia haaveita vissiin.

Sinivaleunikko avasi ensimmäisen kukkansa ja sade teki siitä selvää lähes samantien. Onneksi nuppuja on vielä jäljellä. Olen iloinen, että olen onnistunut saamaan kasvin siemenestä kukkivaksi asti. Parempi olisikin vain keskittyä näihin onnistumisiin ja sulkea silmät puutarhan epäkohdilta, niitä tuntuu riittävän joka kesälle ihan yhtä paljon.

Ilman akileijoja olisin pulassa. Ne pelastavat alkukesän kukinnan. Ne myös näyttävän selviävän hankalimmistakin talvista voittajina. Ei niiden pienehköt kukat tietenkään tulppaanien muhkeudelle vertoja vedä, mutta sievine keijuhelmoineen ne ovat kyllä aikas ihania.

Paljaan multatilan katselu tuntuu nyt erityisen ahdistavalta. Talvi on tappanut meidän pihalta kasveja vain vähän, mutta kyllä niiden jättämät aukot silti harmittavat. Yritän paikata aukkoja kesäkukilla ja onpahan taas tilaa uusille hankinnoillekin.

Omat kesäkukkakasvatukset eivät vielä kukinnallaan loista, joten taas sitä joutui turvautumaan myös ostotaimiin. Monesti kuvittelee, että kasvattamalla itse kesäkukkia muka säästää paljon. Minä olen jo oppinut, että säästö on aika marginaalinen. Omat kasvatukset kukkivat väkisinkin hieman myöhemmin ja kun sitä kukintaa kuitenkin haluaa heti, niin upeasti kukkiviin kauppojen kesäkukkiin vaan sortuu joka vuosi. 

Olen pitänyt kuunliljoja hieman tylsinä ja arkisina. Ehkä viime talvi muutti jotain ajattelussani, sillä osaan arvostaa näitä peruskasveja hitusen enemmän. Ilman näitä sinnikkäitä sissejä puutarhassa voisi sitä paljasta multatilaa olla paljon enemmän.

Tapaninsyreeni kukkii hienosti tänä vuonna. Veden paino saa senkin kukinnot kohti maata, sopivasti katseluetäisyydelle. Pidän kukkien väristä kovasti.

'Louise Bugnet' on mahtava. Se ei palelluttanut versoistaan senttiäkään. Se on täynnä nuppuja ja kukkia.

Pensasryhmään on levinnyt jotain luonnon tädykettä, olisiko nurmitädyke? Ihastuin sen sinisiin kukkiin.

Pihan laitamilla kukkiva vuorikaunokki ei sekään näytä yhtään hassummalta. Kukkapenkissä tämä kasvi tosin taitaa olla aika riesa leviämään.

Mukavaa viikonloppua!