Äidin pihalla

Jotkut teistä saattavat jo muistaa äitini pienen puutarhan, sillä olen siitä kertonut blogissani aiemminkin. Äitini mukaan puutarhassa ei ole muka ikinä "mitään kuvattavaa". Kummasti sain kuitenkin muistikortille täytettä, eikä tehnyt edes tiukkaa. Kriittisyys omaa puutarhaa kohtaan on varmastikin tuttua useimmille meistä puutarhaharrastajista. Omissa silmissä virheet korostuvat ja puutteita näkee sielläkin, missä niitä ei edes ole. Kuten varmastikin kuvista jo huomaatte, tässä puutarhassa on kaikki viimeisen päälle mallillaan, vai mitä sanotte?

Unelmoin aina toimivista kasviyhdistelmistä ja tässä meillä on sellainen! Pinkin pallohortensian ja sudenporkkanan liitto on taivaassa solmittu. Juuri sellaista romanttisuutta ja luonnollisuutta, josta tykkään.

Koristeheinistä pidämme äitini kanssa molemmat. Koristesulkahirssin kaartuvia röyhyjä ei voi olla hipaisematta aina ohikulkeissaan, niin suloisen pehmeitä ne ovat. Heinät ovat monikäyttöisiä, sopivat sekä ruukkuihin yksinään että kukkapenkkeihin istusta keventämään. Vaikka monet heinät eivät talveamme kestäkään, on niistä iloa pitkälle syksyyn asti. Oikeastaan kuivuttuaankin ne ovat koristeellisia keväälläkin.

Loppukesällä liljat tuoksuvat ja kukoistavat. Tykkään kovasti tämmöisistä "sekamelskoista", joissa liljat, kesäkukat ja perennat kasvat rennosti keskenään, vähän kuin niityllä. Samaa metodia noudatan omissakin kukkapenkeissäni. Hyvä selitys sille, että kaikki on vähän sikin sokin =)
 

Hahaa, äitini on pyrkinyt joistakin kärhöistä eroon (jostain kumman syystä!) Noh, eihän niistä kuulemma ikinä eroon pääse, kun mokomat aina vaan kasvavat ja kukkivat. Ongelmansa kullakin, sanon minä.

Pienikin vesiaihe piristää. Monesti olemme äitini kanssa kuitenkin pähkäilleet sitä, miksi mustista valmisaltaista on tehty niin susirumia vaikeasti naamioitavine reunoineen.  Kasveilla ja kivillä reunan saa toki vähitellen peittoon, mutta sekään ei ole niin yksinkertaista mitä luulisi. Monet kasvit ovat meinaan tämänkin altaan reunaa jo koristaneet. Toiset kasvoivat ja levisivät rohmuten, peittäen vesipintaa liikaakin. Toiset eivät puolestaan muuten ole tarkan tarhurin silmää miellyttäneet. Siinäpä sitä riittää askartelua useaksi vuodeksi.

Keväällä tulee haksahdettua houkutuksiin ja tilattua netistä perennoja, vaikka ei ehkä kannattaisi. Liian usein on tullut vääriä ja/tai huonokuntoisia taimia. Äitini halusi kuitenkin kokeilla limenvärisestä punahattua ja kukan kehittymistä ja aukeamista odotettiin koko kesä innolla. Eipä tullut limeä ei, mutta onneksi tämä kerrattu pinkkikin viehättää ulkonäöllään. Onni onnettomuudessa!

Kaunis, vaaleankeltainen kosmoskukka. Tätä voisin itsekin yrittää kasvattaa!

Kärsämöt ovat kukkineet kauan!

Puutarhassa ei ole ollenkaan nurmikkoa, vaan pääroolissa ovat kasvit joiden lomassa kulkee polkuja. Se taitaakin olla monen meidän kukkahörhön unelma; salainen puutarha kiemurtelevine polkuineen ja villisti rösyilevine kukkineen. 

Tämänkin puutarhan voisi mainiosti avata vierailla ihailtavaksi, kuten monet rohkeat tekivätkin eilen Avoimien puutarhojen -päivänä. Vierailimme parissa kohteessa, niistä myöhemmin lisää.

Mukavaa viikkoa!