Haaveiletko sinäkin unikkopellosta?

Puutarhaihmisen päähän putkahtelee kevään korvalla vaikka mitä mietteitä. Minä aloin ykskaks uneksia värikkäistä unikkopelloista. Eihän minun pieneen puutarhaani toki peltoa mahdu, mutta haaveillahan aina saa! Netistä googlettelin unikkopeltojen kuvia. Niissä unikot ovat pääsääntöisesti vahvan punaisia, näyttipä hyvältä näin valjujen maisemien aikana.

Meikäläisen pelto, heh!

Vaikka sitä peltoa ei mahdukaan, niin unikoita on tullut silti kasvateltua. Nämä ihanuudet ovat niin helppoja ja kauniita, että houkutus siemenpussien äärellä on käynyt mahdottomaksi, kerran jos toisenkin. Erilaisilla lajikkeilla saa vaihtelua, mutta paree on tottua siihenkin, että siemenpusseista tulee yllätyksiä. Onneksi aina iloisia. Unikoissa on meinaan sekin hyvä puoli, että vaikka siemenpussin kuva olisikin johtanut harhaan, ei se pahemmin harmita. Kukka on aina yhtä hurmaava, oli se sitten kerrottu tai yksinkertainen ja minkävärinen hyvänsä.

Vaaleiden unikoiden variaatioita

Yksivuotiset unikot ohjeistetaan useimmiten kylvämään suoraan kasvupaikalla. Se onkin erittäin näppärää, mikäli kasvupaikka on suotuisa. Unikot ovat parhaimmillaan, kun niitä on paljon. Parasta olisikin varata näille ihan oma paikkansa, jossa ne voivat kukoistaa. Pienen pihan tarhurilla ei ole ihan näin ideaali tilanne. Kukkapenkkini ovat tupaten täynnä, eikä siellä ole täten pienille taimille tarpeeksi valoa ja tilaa. Olen ratkaissut ongelman sillä, että olen kylvänyt unikot lavaan, jossa ne saavat kasvaa kunnon taimiksi. Sitten olen siirtänyt ne kasvupaikoilleen suurempina ryppäinä.

Pari vuotta sitten kasvatin pioniunikkoja, joiden kukat olivat älytömän ihanat, muhkeat pallerot. Värisävytkin osuivat ihan nappiin. Meikäläisen lisäksi ötökätkin näyttivät pitävän näistä unikoista kovasti. Kimalaiset kaivautuivat kilvan unikoiden uumeeniin, surina vain kuului.

Unikot rakastavat aurinkoa, joten sekin kannattaa ottaa huomioon istuspaikkaa pohtiessaan. Tässä puutarhassa alkavat paikat auringossa olla auttamatta täytetyt, voih.

Silkkiunikko lienee hän.

Alussa kerroinkin, että unikkopellot kylpevät perinteisesti vahvoissa punaisen sävyissä. Omassa puutarhassa vahva punainen on ollut hieman hankala väri. Pienessä pihassa se hyppää helposti liikaa silmille. Punaiset unikot eivät ole kuitenkaan koskaan ahdistaneet. Ne ovat ilmavia ja lähes läpikuultavia. Oikeissa paikoissa kasvaessaan ne piristävät puutarhan ilmettä mainiosti.

Piristävää punaista

Mikä muoto ja väri!

Tammikuu on lopussa ja helmikuun jälkeen onkin jo oikea kevät! Alkuvuosi on ollut mielestäni harvinaisen valoton, mutta viime päivinä on jo aurinkokin paistanut lupaavasti. Alkaa olla voiton puolella tämä talvi, luulisin. Kukkaunelmat alkavat varmasti monella muullakin heräillä lisääntyvän valon myötä. Kuuluuko sinun unelmiisi tänä vuonna unikot?

Loppukesän ränsistynyttä meininkiä