Valkoisen kukkapenkin kevättä

Olen jo aikaisemmin kertonut haaveestani perustaa oma pieni valkoisten kukkijoiden penkki. Kukkapenkki on saatu alulle viime kesänä ja syksyllä täytin sen valkoisilla sipulikukilla. Kukkapenkki on herännyt kevääseen ja valkoiset tulppaanit paistattelevat pääroolissa muhkeilla kukillaan. Valkoisten tulppaanien lumo jatkuu pitkälle iltaan, sillä hämärässä ne hehkuvat huikean kauniisti.

Penkissä on sekaisin ainakin lajikkeita 'Mount Tacoma', joka on tuo muhkea pionikukkainen laji, 'Spring green', 'Purissima'  ja papukaijatulppaani 'white parrot', joka ei kuki vielä.


 

 

 'Mount Tacoman' täydellisiä, täyteläisiä kukkia katsellessani, olen jo lähes valmis pyörtämään kaikki puheeni. Ensi syksynähän ei pitänyt tämmöisiin oikukkaisiin kaunottariin sortua. Olen näet huomannut, että useat jalostetut lajikkeet eivät oikein kuki kunnolla kuin yhden kevään. Toisaalta olen myös huono katselemaan tulppaanien lakastuvia lehtiä kukkapenkkejä rumentamassa. Noh, syksyyn on vielä (onneksi) pitkä aika ja puutarhahörhön mieli tunnetusti perin muuttuvainen. Saas nähdä miten eukon käy!


 

  Joillakin tulppaaneilla on tänä keväänä kummallisen lyhyet varret. Toiset ovat jaksaneet kasvaa pidemmiksi. Lajikkeissa on toki luonnollisia eroja pituuden suhteen, mutta minusta nuputkin näyttävät jotenkin pienemmiltä. Taitaa olla kurjan talven seurauksia nämäkin ilmiöt. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että kukintaa on ihan hyvin lopulta tullut. Myyrät esimerkiksi verottavat sipuleista mielellään osansa. Itse tosin väitän olevani puutarhani pahin myyrä. Kaivelen sieltä ja kuopsutan täältä, muistamatta mitä missäkin kasvaa. Ja minä kehtaan väittää omistavani hyvän muistin, ei aina ihan siltä vaikuta.

Kevätkukkijoiden suhteen penkissä on muuten vielä aika hiljaista. Valkoiset helmililjat ovat jääneet kukinnoiltaan hassuiksi miniatyyrikukkasiksi. Laukat ja narsissit eivät vielä kuki. Olen siinä onnellisessa asemassa, että penkissä on vielä tilaa perennahankinnoille. Oiva syy siis ratketa taimihyllyjen ääressä.

 Balkaninvuokkoja kukkii penkissä jonkin verran. Yllättävän myöhään ja melko vähin kukin. Ihan hyvä, että tuli istutettua balkaninvuokkoja lisää, sillä puutarhan muut balkaninvuokot ovat sentään kyllä hengissä, mutta ei niillä hyvin mene. Perennat eivät vielä valkoisessa penkissä kuki, pikkusydäntä lukuunottamatta. Näyttäisi siltä, että tässä penkissä ei ole valkoalpin lisäksi menetyksiä tullut. Erityisen iloinen olen valkoisen värimintun ja särjetynsydämen selviämisestä. Monet ovat kertoneet talven vieneen varsinkin väriminttuja.

Pidän hulluna väreistä varsinkin näin keväisin. Täytyy silti todeta, että pieni valkoinen, rauhallinen kaistale, on ihana kaiken väri-iloittelun keskellä. Mutta kauanko jaksan vaalia penkissä vain valkoisia kukkijoita, jää nähtäväksi.