Kohti kesää

  Viikonloppu meni tiiviisti puutarhatöissä, sisällä ei ole käyty kuin syömässä välillä jotain. Unta ei tarvitse ulkona vietetyn päivän jälkeen kauaa odotella, mitä nyt jumittavat lihakset muistuttavat välillä olemmassaolostaan.

Pyrkimykseni on rakentaa puutarha, jossa kukkii aina jotain. Alkukesän perennoita olen haalinut urakalla, koska kukinta on painottunut vahvasti keski- ja loppukesään. Akileijat ovat todellisia alkukesän pelastajia varhaisella kukinnallaan. Ne ovat jo mukavasti päässeet kukinnan alkuun ja tuovat väriä ja näköä puutarhaan.

Kääpiöakileija-Aq. flab. var. pumila. Joku on katsonut aiheelliseksi nakertaa vähän terälehteä.

 Kevään heleys on jo mennyttä, maisemat ja tunnelmat alkavat olla varsin kesäiset, hyttysiä unohtamatta. Perennat ovat lähteneet kasvuun tahmean kevään jäljiltä ihmeen mukavasti. Kärhötkin ovat venyneet pituutta jo ihan hirmuisesti. Näyttää siltä, että kasveja on talvella kuollut suhteellisen vähän. Osa toki on kasvultaan aika kituliaita, mutta pääasia, että ovat hengissä. Pensasruusujeni puolesta olen hyvin iloinen. Kaikki talvehtivat ja nuppujakin näyttää jo muodostuvan.

'Louise Bugnet'

Alppiakileija

Siemenkylvetty 'Williman Guinness' luulisin.

Jumaltenkukasta en oikein tiedä, mitä mieltä olla. Kukat ovat ihan hauskoja erikoisuudessaan, mutta ei tämä kyllä ainakaan vielä mitenkään erityisen näyttävä tapaus ole. Sen tosin olen tässä touhussa oppinut, että perennoille täytyy antaa aikaa. Monikaan ei ole heti ensimmäisenä, eikä vielä toisenakaan kesänä parhaimmillaan.

 Valkoisessa penkissä särkynytsydän kukkii. Sen kukissa on jotain erityisen herkkää.
 

 Samassa penkissä kevään ostos kärhö 'Miss Bateman' Kukissa on häivähdyn punaa, hmm. Eikös tämän pitänyt olla ihan valkoinen?

Valkoisen penkin vihreäsilmäiset 'Sinopel'- narsissit ovat avautuneet tulpaanien lomaan.

  
Alppikärhöt kukkivat tänä vuonna runsaasti. Kärhöpistiäiset lentävät innokkaasti kasvien ympärillä. Kohta kärhöt kuhisevat pieniä, vihreitä toukkia. Onhan ainakin pihapöntön sinitinttiperheelle ruokaa.

Ihanat kellukat alkavat olla kohta parhaimmillaan. Niiden pienet, suloiset kukat heiluvat korkealla ja tuovat mukavaa niittymeininkiä vesialtaan ympärille.

 Tämän kellukkan piti olla vaaleanpunertava 'Flames of passion', mutta kasvista kehkeytyikin tämmöinen keltaoranssi tapaus. Keltaisen sietokykyni on kasvanut roimasti, sillä tämä väritys ei näytä silmääni yhtään hassummalta.

'Mai Tai' ei ole ollut ankarasta talvesta moksiskaan. Tämä aprikoosinvärinen kellukka on kasvanut muhkeaksi ja on tehnyt runsaasti nuppuja.

Arovuokot ovat alkaneet viihtyä puutarhassamme. Joku on sanonut, että ne leviävät riesaksi asti, meillä niin ei ole tapahtunut.

 'Haaga' availee nuppujaan. Alppiruusuille ja muillekin ikivihreille kulunut talvi oli erityisen raskas. Ruskettuneita kohtia on saanut havuista rapsia tämän tästä. 

Siemenestä kasvatettu sinivaleunikko on tehnyt nupun!

Morsiusleinikit olivat jääneet suurempien kasvien alle tukahduksiin, joten pelastin ne uuteen kasvupaikkaan elpymäään.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!