Viimeistä viedään

Kesä vetelee viimeisiään, huomenna on jo syyskuu! Sateiden ja kylmyyden takia tekisi mieli marmattaa, että koko kesä oli yhtä pitkää syksyä, mutta elokuu hieman pelasti tilannetta, kun helteitäkin saatiin. Puutarhassa olisi kovasti tehtävää. Päässäni on muhinut taas vaikka mitä ideoita ja muutoksia, jotka odottavat toteuttajaansa. Ensimmäinen kunnon flunssa päätti kuitenkin ottaa minut uhrikseen, joten pihahommat saavat nyt odottaa.

Echinacea purpurea

Kaunopunahattuihin olen mahdottoman lääpälläni. Perhoskasveinakin nämä ovat ihan parhaita. Olisinkohan jonkun blogista lukenut, että nämä ovat helppoja siemenkasvatettavia, tekisi mieli kokeilla. Saattaa tosin olla, että olen nähnyt vain unta.  Sekin on mahdollista, sillä puutarhahommelit eivät jätä tosiharrastajaa rauhaan yölläkään :)

Eräällä kauppareissulla eksyin puutarhamyymälään (yllätys), jonne olivatkin jo kukkasipulit ehtineet. Noh, eihän sieltä ilman hankintoja tietenkään ulos kävelty. Uuden valkoisen penkkini olen ajatellut täyttää kaikilla ihanilla valkoisilla sipulikukilla; tulppaaneilla, krookuksilla, narsisseilla ja ehkä hyasinteillä. Valkoinen helmililjakin olisi ihana. Sipuleihin saisi uppoamaan suuren omaisuuden, jos antaisi vain palaa mielitekojensa mukaan. Pakko rajoittaa halujaan ja lopettaa haaveilu jossain vaiheessa. Laulellen kuten Alatalo aikoinaan, miten viima on käynyt viime aikoina lompakon tienoilla...

 Tulppaaniloistoa saadaan vielä odotella, mutta onneksi kesäkukissa vielä henki pihisee. Viime päivien rankkasateet ovat kohdelleet kylläkin sekä pelargoneja että samettikukkia kaltoin. Ja varsin kaltoin sateet ovat kohdelleet ihania hortensioitani. Voi, miksi niiden pitää mennä sateista aivan lakoon!! Eivät auta mitkään tuetkaan, mälsää. Sade oli silti paikallaan, mutta eikö sitä voisi tulla silleen kivasti tihuttamalla.

Daaliat kukkivat kirvasaattueessa

Muutamia uusia liljojakin on vielä auennut. Mukavaa, että näinkin myöhään löytyy vielä uusia kukkijoita!

Hohdekukat ovat lemppareitani. Keltainen ei ole niistä se kaikkein mieluisin väri, mutta sopii hienosti pariksi lilalle värimintulle.

Helenium autumnale 'Rotgold'

Hohdekukkien pelotellaan olevan varsin lyhytikäisiä. Minulla nämä ovat kestäneet jo usean vuoden ja olen niitä jakanutkin. Meillähän on tosi kuivaa, joten ehkä siitä sitten on ollut jotain hyötyäkin, sillä hohdekukat tarvitsevat läpäisevän ja kuivahkon maan talvehtiakseen.

Helenium 'Moerheim Beauty'

Perhosia on lennellyt puutarhassa nyt runsaasti. Taitavat nauttia näistä viimeisistä kesäpäivistä nekin. Niillä on selvät suosikit, joihin ne keskittyvät. Punahatut, värimintut ja virginiantädyke on ehdoton kärkikolmikko. Virginiantädyke saa pihaamme jäädä, vaikka onkin suuri ja rohjake. Se houkuttelee niin paljon kaikkia ötököitä, että on ansainnut paikkansa.

Nauttikaahan kesän viimeisistä päivistä!

Iloisesti sekaisin sitä sun tätä