Rumaa vai kaunista?

 Kesäinen vehreys ja rehevyys on muisto vain. Värit ovat pelkistyneet, muodot ja rakenteet korostuvat. Näetkö ympärilläsi rumaa vai kaunista?

Köynnöshortensia

Nyt näkee niin helposti paljon rumaa ympärillään, monessakin mielessä. Kauneutta saa etsiä, mutta yritetään nyt ainakin!

Joku on käynyt pyyhkimässä kaikki ihanat värit pois puutarhastani. Hurmesilkkiheinä yrittää vielä punertaa.

Kypsää kauneutta?

Ruusujen täyteläisyys ja hohdokkuus on vaihtunut kypsempään kauneuteen. Hieman näet roikkuu ja rupsottaa, mutta mitäs pienistä.

Diana-lyhtykärhölläkin on uudistunut look. Kukapa sitä jaksaisi aina loistaa prinsessana. Vai loistaako sittenkin? Aika hienohan se on noinkin!

Vesipisaroiden leikkiä pallotuijan oksilla

Havut pysyvät vihreinä ja raikkaina aina vaan. Nyt niistä saa iloita täysillä.

Tuivio

Tuivio on kuitenkin erilainen nuori, sillä se ruskistuu talveksi. Keväällä se vihertyy jälleen.

Heinää ja havua

Kääpiökanadanhemlokki kasvaa noin metrin korkeaksi ja leveäksi. Höyhenheinä ei varmaankaan talvehdi, mutta säilyy mukavan näköisenä pitkään. Marraskuisen puutarhan kauniit kumppanukset.

Tapionpöytä eli pöytäkuusi on metsäkuusen muoto, jolla ei ole latvaa. Se kasvaakin pääasiassa leveyttä, jolloin siitä muodostuu pöytämäinen. Sen kirkas vihreä väri korostuu värittömyydessä kauniisti.

Samaa ei voi sanoa punahatuista, jotka näyttävät menettäneen värinsä lisäksi jo hattunsakin. Vai onko niillä vielä baskerit sentään? Tai toisella taitaa olla pikemminkin sombrero. Kauneus on tosiaan katoavaista.

Keijunmekostakaan ei jäänyt kuin rippeet roikkumaan omenapuun oksille.

Mutta onneksi meillä on jouluruusut <3

Mukavaa viikonloppua!

Ei sanoja

Olen sanaton, ahdistunut ja surullinen. 
Minkälaiseen maailmaan lapsiani kasvatan?

 Haluaisin paeta tuttuun ja turvalliseen. 
Katsella luonnon kauneutta. 
Surkutella pikkuasioita.

 Kaikki lauseet tuntuvat naiiveilta ja liian kevyiltä. 
Sanoja ei ole.
 Kysymyksiä vain.

 Uuteen parempaan huomiseen on silti pakko uskoa. 
 Ihmisten hyvyyteen.

Esikoitakin vielä...

Meinaa alkaa jo hieman huvittaa itseänikin. Tunnun näet olevani rakastunut vähän joka kasviin. Olettekos huomanneet? Olen myös hieman kauhistunut. Olenko tosiaan haalinut taas näin paljon kaikkea?! Kaikki ovat mahtuneet puutarhaan vielä mainosti, joten ei huolta. Onneksi hoidan pientä puutarhaa, suuremman kanssa olisin varmasti jo vararikossa. Raha ei kasva puussa, harmi. Semmoisen puun hommaisin varmasti puutarhaani =)

Palloesikot ovat vastustamattomia, samaa tuumi kevään ensimmäinen sitruunaperhonenkin

Ennen viime kevättä esikkokokemukseni rajoittuivat kevätesikoihin ja pariin pihaesikkoon. Kauniiden kukkien ohella parasta näissä on varhainen kukinta. Keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja ei vain voi olla ikinä liikaa!

Tämäkin kaunistus kotiutui puutarhaan hyvin

Kevättalvella sisäkukiksi myytävät esikot kotiutuvat ulos hyvin ja monesti kukkivat syksyllä toistamiseen. Kannattaa siis kokeilla!

Posliinihyasintit ja esikot kevään korvalla

Nämäkin istutin keväällä ulos

Muistan sen hetken, kun näin ensimmäisen palloesikkoni Agrimarketissa. Olin myyty ja niin oli esikkokin! Noh, eihän yksi pieni pallero näytä juuri miltään, joten kavereitahan sille oli saatava. Aloin tutustua esikoihin tarkemmin ja ryhdyin perustamaan pientä esikkonurkkausta terassin eteen. Siinä kasvuolosuhteet ovat uskoakseni esikoille parhaat. Lumi sulaa keväällä nopeasti, ja kesällä paikka pysyy muiden kasvien johdosta sopivan varjoisana ja viileänä. Kosteutta meidän puutarhassa ei ikinä ole liikaa, mutta katveessa multa ei kuitenkaan kuivu halkeilevaksi koppuraksi, mitä se helposti auringossa tekee. Esikot eivät kuivuudesta ja paahteesta välitä. 

Julinaesikko, himalajanesikko ja palloesikko

Minua viehättää kovasti ajatus puutarhasta, jossa on erilaisia huoneita ja tunnelmia, joten olen pyrkinyt toteuttamaan sitä omassakin puutarhassani. Esikkonurkkaus on siis oma pieni tilansa, joka on pyhitetty esikoille ja muille pienille varjokasveille. Kasvien levitessä ja rehevöityessä ilme muuttuu kauniimmaksi, kun multatila peittyy. 

Palloesikko-Primula denticulata 'Alba'

Hieman jännittää, miten esikkoni talvehtivat. Millainen talvi tästä yleensä tulee vai tuleeko talvea ollenkaan? Pahin skenaario olisi, että märkä maa jäätyy, eikä ole lunta suojana. Silloin moni puutarhani kasvi olisi vaarassa, vaikka kohopenkeissä kasvavatkin.

Nupullaan

Etanat ja kotilotkin osaavat arvostaa esikoiden ihanuutta ja tykkäävät nakerrella niitä. Meillä noita tuholaisia ei vielä hirveästi ole, mutta kyllä ne ovat jo esikot löytäneet. Etanat ja kotilot karmivat minua, ja olen monesti nähnytkin painajaisia siitä, miten jättimäiset etanat ovat vallaneet koko puutarhan. Niitä on niin paljon, ettei edes kävelemään pääse, huh!

Japaninesikko-Primula japonica 'Miller's Crimson'

Esikkonurkkauksen viimeisenä kukkii japaninesikko. Sen kukinto koostuu kolmesta päällekäisestä kiehkurasta, jotka avautuvat pikkuhiljaa. Kukinnosta tulee näyttävä ja suhteellisen korkeakin. Erikoista on myös myöhäinen kukinta. Tämä esikko kukkii vasta kesä-heinäkuussa.

Kukinto aukeaa alhaalta ylöspäin.

Esikkoharrastukseni on siis päässyt alkuun. Monta ihanaa esikkoa vielä kutkuttaisi saada. Onko teillä muuten kokemuksia esikoiden siemenkasvatuksesta? Meneekö hermot ja koko elämä, vai onko tuloksia tulossa pian? Hihii, en ole yhtään kärsimätön luonne...

Vielä loppuun tämä vihertävä erikoisuus, josta olen jo ennenkin täällä turissut. Esikko myytiin ilman tarkempia tietoja siitä, kuka hän on. Googlen perusteella se voisi olla 'Green lace'. Vihertävä kukka on tosi kaunis. 

Ihanaa viikonloppua!!

Marraskuun lumo!

Joka vuosi ei hemmotella näin upealla syksyllä! On saatu iloita auringosta ja lämmöstä räntäsateen sijaan. Olen nauttinut tästä syksystä täysillä. Valolla on suuri merkitys jaksamiseen. 

Luonnon timantit loistavat, vai keijutko tuikkivat?

Puutarhassa alkavat työt olla paketissa, haravoimista ja siistimistä saisi jatkaa maailman tappiin, tai ainakin lumentuloon asti. Loput askareet säästän kuitenkin keväälle, silloin virtaa ja intoa puutarhatöihin riittää vaikka muille jakaa. 

Heinien välkettä

Marraskuu, synkkä ja apea, mutta luonto on edelleen niin kaunis! Karulla ja riisutulla tavalla se on lähes taiteellinen. Hienoilla kameroilla ja taiteellisilla silmillä saa varmasti upeita luomuksia. Minäkin yrtin parhaani kännykällä ja vähemmän taiteellisilla silmillä =)

Kasvit ovat kuin sokerikuorrutettuja, melkein tekisi mieli rouskaista! Ihania, pehmoisia ja rapsakoita samaan aikaan.

Marraskuu voi masentaa, mutta ajatelkaas, miten marraskuussa voi ihan hyvällä omallatunnolla jäädä sohvalle rötväilemään. Saa sytyttää kynttilöitä pimeiden iltojen iloksi ja harrastaa vaikka jotain. Olen alkanut taas kutoa sukkiakin, ei kovin räväkkää menoa siis, mutta kotoisaa. Pieni lepotauko puutarhasta tekee ihan hyvää, ei sitä jaksaisi ympäri vuoden olla niin innostunut.

Maisema muuttuu ja puutarha pelkistyy. Poissa ovat kaikki kauniit kukkijat, mutta onneksi vain hetkeksi. Puihin ja oksiin on kiva asetella kausivaloja tunnelmaa luomaan. 

Ne elementit, jotka kesällä jäävät syrjään, korostuvat nyt kauniisti.  Sammaleiset kivet ja kannot viehättävät kovasti. Tiaiset hyppivät kivien päällä ja etsivät syötävää ja oravat piilottelevat jemmojaan. Niiden touhuja on kiva seurata.
 

Purppuraheisiangervo on nyt ehkä kauneimmillaan. Se pitää vielä visusti kiinni lehdistään, joissa on upea syvän punainen hehku. Auringon välkkyessä lehtien läpi, näky on lumoava.

Pienet happomarjani ovat jo luopuneet lehtiensä väreistä, mutta niiden punaiset marjat ilostuttavat marraskuisessa maisemassa.

Suikeroalpi ei näytä vielä ottaneen kovasti itseensä, vaan jaksaa suikerrella pitkin rautaisen padan kylkeä. Padassa se talvehtiikin ja kaverina sillä on rungollinen pallotuija. Padan olen vuorannut styroksilla ja hyvin ovat talvet menneet.

Pienessä puutarha-altaassamme on monena aamuna ollut jo kevyt jää pinnassa. Pumppu pestiin jo ja vietiin talvisäilöön.

Taivas on ollut upea iltaisin, mitä värejä!

Mukavaa viikonloppua ja isänpäivää kaikille!

Kesän 2015 hankintoja-kurjenpolvet

Voi, miten kurjenpolvet saavatkin polveni notkumaan! Kun puutarhaharrastukseni ei ollut vielä näin vakavaa, hommasin joitakin kurjenpolvia lähinnä maanpeitekasveiksi ja täytekasveiksi muiden kasvien lomaan. Sittemmin olen saanut huomata, miten upeita erilaisia kurjenpolvia onkaan jalostettu. Eihän siinä sitten mikään auttanut, vaan pakko oli niihinkin hurahtaa ja alkaa keräillä näitä ihanuuksia ihan täysillä. Tänä vuonna löytyi jälleen muutamia kivoja tapauksia, jotka saavat nyt pääroolin tässä postauksessa. 

Idänkurjepolvi-Geranium himalayense 'Plenum'

Kurjenpolvissakin kiehtoo niiden monimuotoisuus. On kerrottua, matalaa, korkeaa ja väreissäkin löytyy. Kurjenpolvien liuskoittunut lehdistä on myös kaunis, joillakin se on tumma ja jotkut loistavat syksyisin upeassa ruskassa. Monilla lajikkeilla kukinta-aika on aika lyhyt, vaikka pitkäänkin kukkivia löytyy. Kurjenpolvien kukintaa saa puutarhaansa kuitenkin koko kesäksi, kun hommaa erilaisia lajikkeita. Osa kukkii näet alkukesästä ja joidenkin paras kukinta ajoittuu taas myöhemmäksi. Moni innostuu vielä kukkimaan hieman uudestaankin syksyllä. 

Clarkinkurjenpolvi-Geranium clarkei 'Kaschmir white'

Olen etsinyt sopivaa valkoista kurjenpolvea valkoiseen penkkiini. Clarkinkurjenpolvi näyttää sinne sopivan. Valkoisissa kukissa on vaan sitä jotain! Ensimmäisenä kesänään tämä kurjenpolvi kukki pitkään ja kasvoi korkeuttakin sen verran, että ei jäänyt muiden kasvien jalkoihin. Onko vinkata muita täysin valkoisia korkeahkoja kurjenpolvia?? Valkoista verikurjenpolvea jo löytyy.

Jalokurjenpolvi Geranium 'Dilys'

Mutta kyllä hempeät vaaleanpunaisetkin ovat kauniita, eikös? Ainakin ne sopivat ruusutarhani romanttiseen tunnelmaan. Sinne hommasinkin tänä kesänä muutamia matalia lajikkeita. Neidonkurjenpolvea minulla on jo vanhastaan ja se on todella kaunis kasvi. Tämä uusi hankinta kulki nimellä 'Dilys' muistuttaa neidonkurjenpolvea suuresti, mutta kaipa niissä sitten jotain eroa on? Zetas-taimitarhalta ostin myös purppuran lajikkeen 'Ankum's Pride', joka kukki tosi nätin kukin. En vain käsitä, että enkö ole sitä ollenkaan kuvannut vai missä jemmassa kuvat luuraavat?

'Ankum's Pride' kasvaa myös ruusutarhassa, mutta tässä ainoa kuva, joka löytyi, hah!

Tuntematon sininen

Kurjenpolvissa on myös kauniita sinisiä sävyjä. Tämä herkän sinertävä kurjenpolvi ilmestyi tänä kesänä pensasryhmääni, jossa kasvaa tuoksukurjenpolvea. Ei mitään hajua, mikä tämä on. En edes muista tätä istuttaneeni. Kaunis se on kuitenkin!

Tässä kuvassa näkyy, että aina ei nämä puutarhahommelit mene ihan niin kuin suunnittelee. Valkoiset verikurjenpolvet kasvavat etualalla ja ne sopivat paikkaan hyvin. Tuo lila kurjenpolvi taas on paikkaan liian suuri, eikä se ollut sitä mitä sen piti olla, joten saikin jo siirron toiseen penkkiin. Senkin piti olla neidonkurjenpolvi, mutta ei siitä sitä tullut.

Kyläkurjenpolvi-Geranium pratense 'Summer skies'

'Summer skies' tekee pienehköt kerratut kukat, joissa on erikoinen väritys. Toivottavasti jo ensi kesänä se innostuu kunnolla kukkimaan. Tämä lajike kukkii jo kesäkuussa. Jostain muuten luin, että tämä tapaus on varsin altis härmälle, voi ei!

Tämä kurjenpolvi voisi olla 'Elke'.  Lidlin juurakoista kasvatettu, joten ei täyttä varmuutta siitäkään. Kovasti tykästyin kuitenkin se kukkaan, joka urhoollisesti säilyi kesän kylmyydessä ja sateissa.

Harmaakurjenpolvi-Geranium cinereum 'Ballerina'

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' on jo vanha hankinta puutarhassani, mutta tänä kesänä se intoutui kukkimaan pitkään ja leviämäänkin kunnolla. Tämä viihtyy auringossa, monet kurjenpolvethan pitävät enempi puolivarjosta. Mainio kasvi kukkapenkin reunaan.

Sitten vielä osoitus puutarhurin muuttuvasta mielestä! Aikanaan olen lempannut tämän tarhakurjenpolven rytöpenkkiini. Sinne päätyvät kaikki kasvit, joihin kyllästyn tai ne onnettomat, jotka eivät sovi sen hetkisiin suunnitelmiini. Kurjenpolvi päätti kuitenkin näyttää, että mikä se on kukkiaan. Sitä pitkin käydä usein ihastelemassa, niin kauniisti se kukoisti rytöpenkissä. Hieman kutkuttelisikin tarttua nöyränä lapioon ja siirtää arvon kurjenpolvi takaisin paremmille paikoille...

Eikä muuten väheksyä kannata yhtään näitä luonnon omia kurjenpolviakaan. Niitä on ilokseni levinnyt puutarhamme laitamille, jossa myös vuokkojen, lemmikkien ja mesiangervojen kukinta alkaa olla jo aika runsasta.

Vielä jäi monta ihanaa kurjenpolvea hankittavaksi tuleville vuosille. Mikä on sinun suosikkisi?